Älä alistu!

"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen."
(Gal. 5:1)

Paavali puhuu galatalaiskirjeessä siitä, että pakanakristittyjen ei todellakaan tarvinnut ympärileikkauttaa itseään, vaikka siihen suuntaan monet painostivatkin. Vanhan liiton aikana ennen Jeesusta israelilaiset elivät Mooseksen lain alaisuudessa. Tämä laki yksityiskohtaisine määräyksineen ei ollut enää tarkoitettu Jeesuksen sovituskuoleman jälkeiseen maailmanaikaan. Tämä käy Jeesuksen puheista.

Samasta kohdasta (Gal. 5:1) on otettu aivan liikaa kohua, vääriä tulkintoja ja haukkumista ja loanviskontaa osakseen saanut nuorten tekemän "Älä alistu!" -kampanjan otsikko. Kampanja oli tarkoitettu viikon mittaiseksi.

Kohtaa siis tietysti voidaan käyttää muutenkin kuin vastustamaan ympärileikkausta. Vaikka homoseksi jyrkästi tuomittiin Mooseksen laissa, myös Uuden testamentin teksteistä saa helposti sen käsityksen, että se ei Jeesuksen sovituskuoleman jälkeisessä maailmanajassa muuttunut hyväksytyksi. Jeesuksen kulttuurikonteksti oli todella homoseksikielteinen. Jos Jeesus olisi halunnut muuttaa kulttuuria sille myönteisemmäksi, olisi hänellä todennäköisesti ollut rohkeutta tuoda se julki. Sen sijaan hän vastasi fariseuksille avioerokysymykseen: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" (Matt. 19.4) Uudessa testamentissa painotetaan miehen ja naisen välistä avioliittoa (jossa apostoli Pietari eli) sekä paljon parjattua selibaattia (jossa apostoli Paavali todennäköisesti eli).

On totta, että olemme (lähes) kaikki seksuaalisia olentoja. On myös totta, että aikamme tihkuu seksiä vähän joka suunnasta. Selibaatti on tarkoitettu suhteellisen harvoille; Paavalin mukaan naimattomuuden armolahja on suuri siunaus - voi omistautua täydemmin evankeliumin työhön kun ei tarvitse olla puolisolleen mieliksi :D

Kotimaa24-palvelussa on monen monta uutista kuohuttaneesta kampanjasta.

25.3. 11:44 SLEY:n toim.joht. Lasse Nikkarikoski:

"Jumalan sana ei koskaan ole vaarallinen, kun se ymmärretään ja käytetään kokonaisuutena. Toivoisin, että ei rajoituttaisi pieneen sektoriin, vaan nähtäisiin se mikä oli kampanjan kokonaisviestissäkin, että Jumala on parantava ja kantava voima. --- On meille kaikille yhteinen haaste, että voisimme olla ennaltaehkäisemässä turhia kipuja kasvavien lasten ja nuorten elämässä, siihen me myös tähtäämme."

"Olen korostanut sitä, että voisimme pitää mahdollisimman moneen suuntaan avoimen keskusteluyhteyden ja kuunnella toisiamme. Pidän tärkeänä, että voisimme niin kirkollisessa kuin yhteiskunnallisessa kentässä elää keskinäisessä kunnioituksessa ja yhteydessä. Tietysti siinä on aina paljon rakentamista, mutta emme voi rakentaa mitään, jos emme tiedä toistemme lähtökohtia. Siinä mielessä uskon, että voi myös rakentaa, kun asioita sanoitetaan. Tiedetään minkälaisia palikoita on, kun lähdetään legotaloa kasaamaan. Haluamme uskollisesti ja positiivisella mielellä toimia. Jokainen on meistä arvokas ja tehtävään kutsuttu omine arvoineen, lahjoineen ja taipumuksineen."

Optasia-blogia kirjoittava otti myös 25.3. kantaa kampanjaan muuttamalla hieman termistöjä... blogia kommentoi 30.3. myös Raapustus.netin ylläpitäjä mielenkiintoisella vertauksella, jonka lainaan seuraavassa. Koko blogikirjoitus ja sen kommentit löytyvät täältä.

"Kun paavi vihjaa puheessaan, että islam olisi väkivaltainen uskonto -- muslimit osoittavat loukkaavan väitteen vääräksi ampumalla nunnia, polttamalla kirkkoja ja räjäyttämällä pommeja ja esittämällä vaahtosuisia tappouhkauksia koko länsimaailmalle.

Kun nuortenkampanja vihjaa, että Suomessa saa julkisesti ajatella homoseksuaalisesta identiteetistä vain yhdellä tavalla ja neuvoo olemaan alistumatta siihen -- media, piispat, poliitikot ja SETA osoittavat loukkaavan väitteen vääräksi vaatimalla kampanjan välitöntä lopettamista; kiertämällä kolehtihanat kiinni kampanjaa tukeneilta herätysliikkeiltä; tekemällä kantelun liikkeiden johtajista neljään tuomiokapituliin; valehtelemalla kampanjan sisällöstä sanomalehdissä ja verkkomediassa; solvaamalla siinä esiintynyttä nuorta naista sekä kaiken kaikkiaan kaatamalla uskomattomat määrät vihaa ja suvaitsemattomuutta niiden niskaan, jotka eivät halua alistua."

Niinpä. Todellista suvaitsevaisuutta, eikö? Mihin katosi kirkon moniäänisyys? En tietenkään kiistä, etteivätkö vanhoillisetkin ev.lut. kirkon jäsenet olisi monesti syyllistyneet vastaavankaltaisiin ylilyönteihin, mutta mielestäni aidon kristityn ei tulisi reagoida siten.

Kampanjan videolla siis esiintyi 20-vuotias "Anni", joka oli aiemmin biseksuaali mutta kokee nykyään olevansa hetero. Jos tällaista aitoa yhden henkilön kokemusta ei saa julkisuuteen kertoa ilman että se loukkaisi ja vahingoittaisi monia, niin miksi sitten kuitenkin monet ei-heterot saavat kernaasti tulla ulos kaapista ja kukaan ei ole huolissaan heistä, jotka ovat esim. bi- tai homoseksuaaleja mutta kokevat oman suuntautumisensa Jumalan tahdon vastaisena? Tasapuolisuutta olisi hyvä olla tässäkin asiassa. Vähemmistöön kuuluvan seksuaalisuuden itsestään löytänyt saa jakaa kokemuksensa julkisesti, heteroseksuaalisuuden itsessään löytänyt pitäköön asian omana tietonaan, ettei vain loukkaisi ketään! Mihin tällainen logiikka perustuu?

Muutenkin minulle tuli videota katsoessani sellainen olo, että kampanja oli tarkoitettukin pääasiassa heille, jotka kipuilevat asian kanssa - ei niinkään heille, joilla ei seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi ole tunnontuskia. Jos on kuitenkin tarkoitus, että juttu tavoittaa mahdollisimman monia kohderyhmään kuuluvia, saa kai kampanja olla kohtalaisen julkinen maassa, jossa vallitsee sanan- ja uskonnonvapaus?

Meistä kenenkään ei tarvitsisi mukautua liiaksi ympäristöön ja alistua sosiaalisten paineiden alla. Tietysti mukautumisesta on monia etujakin, mutta kyllä mielestäni tulisi toimia siten kuin Herran edessä, rukouksessa ja omassatunnossaan kokee. Oli sitten itse asiasta mitä mieltä tahansa. Kampanja osoitti ainakin, että aitoon suvaitsevaisuuteen on vielä mielettömän pitkä matka. Jos ei osaa suvaita "suvaitsemattomia" eli eri tavoin ajattelevia, voiko oikeasti väittää olevansa kovinkin suvaitsevainen? Jeesuskin kysyi, jos me rakastamme vain niitä, jotka rakastavat meitä, mitä erinomaista siinä on - eivätkö kaikki muutkin toimi niin? Vihamiehen rakastaminen - se se vasta on jotain.

Kristittynä tavoitteenani on suvaita ja rakastaa lähimmäisiäni paremmin heidän katsantokannastaan riippumatta, mutta myös noudattaa Jumalan Sanaa siten kuin sen ymmärrän - myös entistä paremmin.

Hirsi pois omasta silmästä ja sitten rikkaa toisen silmästä poistamaan. Jos siis omat asiat ovat kunnossa, nuhtelu on jopa suotavaa - tuomitseminen tietenkään ei. Näillä on eroa. Kilvoittelua riittää!