Lihansyönnin terveellisyys ja eettisyys

Otsikko on kovin juhlallinen, mutta ihan pintaraapaisua tässä vain yritän tehdä muutamin linkkisuosituksin ja omakohtaisin kokemuksin.

Nuorempana en syönyt punaista lihaa, koska ajattelin sen olevan epäterveellistä. No niinhän se monesti onkin, ja monelle kaikki vaihtoehdot tuosta ruoka-aineryhmästä ovat enemmän tai vähemmän huonoja. Yläasteelle mentyäni kohtasin eettisistä syistä lihansyönnin lopettaneita. Ymmärsin heitä, mutta oma painopisteeni säilyi terveydellisissä syissä.

Mullistuksen ajattelutavassani koin, kun terveyteni ei ollut kummoisessa kunnossa mm. liikojen viljatuotteiden ja makeuksien tähden ja aloin uskoa, että hyvälaatuinen punainen liha voisi olla minulle jopa terveellistä. Lopulta varovaisten kokeilujen jälkeen päädyin huomaamaan, että ruuansulatuselimistöni ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä kärsi punaisesta lihasta (luomu tai riista), joka jopa auttaa jaksamaan päivän mittaan paremmin, jos en syö samalla aterialla kovin hiilihydraattipitoista ruokaa. Hiilarit liiassa määrin väsyttävät muutenkin, mutta karppaajaksi en ole ryhtynyt.

Pessi Peura kirjoitti blogissaan, että hänen ruokavalionsa on siirtynyt enemmän eläinkunnan tuotteita sisältävään suuntaan osittain myös veriryhmäsoveltuvuuden ansiosta. Osittain siis olemme samalla tiellä.

Tämän erittäin mielenkiintoisen ja tärkeän blogauksen osana kannattaa lukea myös kommenttiketju, johon Viidakkomies Olli Posti ottaa osaa mm. seuraavasti:

"Joku niityllä naavapuiden lomassa ruohoa popsiva, lähdevettä naukkaileva oikeasti vapaa ja onnellinen biisoni on se juttu mitä haetaan ja mikä todellakin maistuu - varsinkin jos se on teurastettu lähellä, järkevästi, mieluiten omalla tilalla ja isännän toimesta. En tiedä onko moinen enää sallittua, mutta myös teurastuslaitoksen olosuhteet ja teurastusreissun pituus vaikuttaa aika huikeasti siihen mitä hormonia siitä lihasta lopulta saa."

Niinpä. On todella totta, että stressaantuneissa olosuhteissa viimeiset elinaikansa eläneet eläimet eivät ole parasta mahdollista eläinperäistä ravintoa. Välillä itsekin ostan kaupasta naudan luomujauhelihaa (Tamminen, joskus myös Atria), mutta heti on syytä tiedostaa että se ei ensinnäkään ole vastajauhettua ja toiseksi ei varmaan ainakaan täysin edeltävät kriteerit täyttävää. MiniManista kun pari kertaa olen ostanut vastajauhettua karitsan lihaa, niin on makuelämys ollut heti parempi kuin muutama tunti aiemmin jauhetusta...

Eilen puolestaan löysin Kivihaan Citymarketista mielenkiintoista lihaa: karitsan paahtopaistia ja ylämaan karjan (highland[er]) sisäpaistia. Laitoin tänä aamuna uuniin ja söin niitä lounaaksi. Jälkimmäinen oli väriltään hyvin tummaa ja maultaan voimakasta. Karitsa oli taattua itseään, maukasta sekin. No tietysti makuun saattoi vaikuttaa hieman sekin, että tällä kertaa käytin myös tätä laatusuolaa (vilkaise sivupalkkiani "Alennuskoodit").

Eihän sitä voi riittävästi korostaa, että lihakarjaa tulisi kohdella hyvin. Samoin tietysti viljeltäviä vihanneksiakin, omat asenteemme vaikuttavat jossain määrin kaikkeen elolliseen. Pitäisipä itsekin käydä tutustumassa johonkin laatutilaan, että voisi omin silmin nähdä mitä lihantuotannossa tapahtuu. Sitä Pessi Peura suosittelikin edellä mainitun blogauksen 8. kommentissa.

Mutta entäs tämä: Suomalaiset syövät liikaa lihaa. Lukaisin jutun ja totesin että aika hulluissa määrissä se lihansyönti täällä näyttäisi huitelevan (ja kasvaa koko ajan): tällä hetkellä keskimäärin yli 200 grammaa päivässä. Siis jos keskiverto suomalainen syö tuon verran, niin paljonkohan sitä eniten syövät oikein syövät? Juttu ei selvästi kertonut, laskettiinko tuohon määrään mukaan myös siipikarja vai ainostaan nisäkkäiden liha... kuitenkin puhuttiin juuri punaisen lihan syöntisuosituksista: korkeintaan 300 grammaa viikossa. No tuo on kyllä osalle jo aivan liian vähän, toisille taas aivan liikaa. Itse pyrin tähtäämään n. 600-800 grammaan viikossa. Toki voisin pärjätä hieman vähemmälläkin, mutta toisaalta siipikarjaa en sitten taas syökään kun se hyvälaatuisen lihan saatavuus siinä on punaista lihaa heikompi (josta kuitenkin saan itse parhaat energiat).

Tässäpä oli myös erinomainen blogaus Mustikkatytöltä aiheesta humoristisella kuvallakin varustettuna: Lihansyönti ja terveytemme. Huoli liharuokien AGE-tuotteista ei ole aivan turha. Glykaation (sokeroitumisen) lopputuotteet eivät ole elimistössä lainkaan hyödyllisiä ja niitä on jopa hieman hankala saada sieltä pois. On kuitenkin monia ruoka-aineyhdistelmiä, jotka hommassa auttavat sovelletun veriryhmäruokavalion mukaan. Itse esimerkiksi käytän seuraavia:
omena + mustikka
(lisää +-merkillä varustettu ruoka/ruokia omenan tai mustikan sekaan)
+tuoreet luumut
+limetti
+karitsa
+riisinlese
+punaviini
+(yerba) maté-tee

Tuo maté on erinomainen juoma tässä asissa. Sen pitäisi auttaa AGE-tuotteiden poistossa omenan ja mustikan lisäksi myös yhdistettynä mm. johonkin seuraavista: kirsikka, rypäle (luomu!), tuoreet luumut, lehtikaali, vesikrassi, retiisi, tomaatti, hirven-, lampaan- ja vasikanliha, kalkkuna, hauki, lohi, meritaimen (ei suositeltava usein lajin suojelun kannalta).

Lihansyöntiä kehotetaan myös välttämään kehon emäksisyyden suosimiseen perustuen (liha tuottaa happamuutta, mutta varmaan tehotuotettu vielä paljon enemmän kuin hyvän elämän elänyt, ruoholla ruokittu eläin). Siinä on paljon vinhaa perää, mutta itseäni ei kyllä liha ole ainakaan samassa määrin närästänyt kuin muinoin viljatuotteet tai liika suklaan syönti. Veriryhmäteoriaan kuuluu myös väite, että esim. A-ryhmä voi hyvin, kun kudokset ovat lievästi emäksiset, ja O-ryhmä taas hyvin, kun ne ovat lievästi happamat. Tässä taas yksi syy vatsahapon pitoisuuksien lisäksi selvittää itseä kuunnellen, sopivatko liharuuat paremmin vai huonommin.

Väsyttääkö sinua punaisen lihan syömisen jälkeen? Onko haluton olo? Jos vastauksesi on vähänkään myönteinen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan, miltä tuntuisi vähitellen vähentää punaisen lihan osuutta ruokavaliossasi ja korvaamaan se sellaisella ravinnolla, joka pitää virkeämpänä. Vaihtoehtoja: kala (lohta voisi syödä paljon harvemmin, enemmän ahvenia, muikkuja, "roskakaloja" jos löydät), luomusiipikarja (kalkkuna, kanakin ehkä, ja tietty riista jos satut löytämään), siemenet (hamppu, kurpitsa, chia), liotetut ja huuhdellut pähkinät (saksan-, pekaani-) ja mantelit, mahdollisesti hyvälaatuiset soijatuotteet (miso, tempeh, tofu mutta EI soijarouhe/-suikaleet), idätetty riisiproteiinijauhe (alekoodi löytyy tähänkin), hyvälaatuinen spirulina (esim. HealthForce, Puhdistamo) ja chlorella (Sun, Vihreä helmi, Algomed, HealthForce; muut todennäköisesti eivät kovin hyviä).

Kuunnelkaa itseänne! Voitte välttyä punaisen lihan liikakulutukselta! Olen ehkä itsekäs kun haluan syödä punaista lihaa oman terveyteni tähden, mutta ainakin yritin sitä aikani vältellä (kotikasvatuksen myötä tosin). Veriryhmästä huolimatta vanhempani vaikuttavat pärjänneen paremmin ilman lihaa kuin minä – aikuisiässä. Hehän söivät kuitenkin lihaa lapsena, minä en.

Pelkän maun tähden lihaa on mielestäni turha syödä ja näin lisätä ekologista jalanjälkeä, aina löytyy vähitellen jotain parempaa, jos uskaltaa itsensä uuteen maailmaan ajaa. Kannatan globaalia lihankulutuksen vähentämistä, mutta olen huono kantamaan omaa korttani kekoon.

Aidoissa ruuissa keho kyllä antaa palautetta, onko jollekin ruoka-aineelle tarvetta vai ei (kiitos Olli Postille muistutuksesta tocotrienolsin eli riisinlesejauheen kohdalla). Suluissa mainittu herkku ei enää maistu yhtä herkulliselta, kun sitä on syönyt lähiaikoina paljon. Samoin jos hyvää lihaa ei ole hetkeen saanut niin ai että kun maistuu. Pätee muuhunkin aitoon ruokaan.

Mikä sinulle maistuu? Mikä antaa energiaa päivääsi? Allekirjoittaneelle liiassakin määrin luomusuklaa...