Otsikko on kovin juhlallinen, mutta ihan pintaraapaisua tässä vain yritän tehdä muutamin linkkisuosituksin ja omakohtaisin kokemuksin.
Nuorempana en syönyt punaista lihaa, koska ajattelin sen olevan epäterveellistä. No niinhän se monesti onkin, ja monelle kaikki vaihtoehdot tuosta ruoka-aineryhmästä ovat enemmän tai vähemmän huonoja. Yläasteelle mentyäni kohtasin eettisistä syistä lihansyönnin lopettaneita. Ymmärsin heitä, mutta oma painopisteeni säilyi terveydellisissä syissä.
Mullistuksen ajattelutavassani koin, kun terveyteni ei ollut kummoisessa kunnossa mm. liikojen viljatuotteiden ja makeuksien tähden ja aloin uskoa, että hyvälaatuinen punainen liha voisi olla minulle jopa terveellistä. Lopulta varovaisten kokeilujen jälkeen päädyin huomaamaan, että ruuansulatuselimistöni ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä kärsi punaisesta lihasta (luomu tai riista), joka jopa auttaa jaksamaan päivän mittaan paremmin, jos en syö samalla aterialla kovin hiilihydraattipitoista ruokaa. Hiilarit liiassa määrin väsyttävät muutenkin, mutta karppaajaksi en ole ryhtynyt.
Pessi Peura kirjoitti blogissaan, että hänen ruokavalionsa on siirtynyt enemmän eläinkunnan tuotteita sisältävään suuntaan osittain myös veriryhmäsoveltuvuuden ansiosta. Osittain siis olemme samalla tiellä.
Tämän erittäin mielenkiintoisen ja tärkeän blogauksen osana kannattaa lukea myös kommenttiketju, johon Viidakkomies Olli Posti ottaa osaa mm. seuraavasti:
"Joku niityllä naavapuiden lomassa ruohoa popsiva, lähdevettä naukkaileva oikeasti vapaa ja onnellinen biisoni on se juttu mitä haetaan ja mikä todellakin maistuu - varsinkin jos se on teurastettu lähellä, järkevästi, mieluiten omalla tilalla ja isännän toimesta. En tiedä onko moinen enää sallittua, mutta myös teurastuslaitoksen olosuhteet ja teurastusreissun pituus vaikuttaa aika huikeasti siihen mitä hormonia siitä lihasta lopulta saa."
Niinpä. On todella totta, että stressaantuneissa olosuhteissa viimeiset elinaikansa eläneet eläimet eivät ole parasta mahdollista eläinperäistä ravintoa. Välillä itsekin ostan kaupasta naudan luomujauhelihaa (Tamminen, joskus myös Atria), mutta heti on syytä tiedostaa että se ei ensinnäkään ole vastajauhettua ja toiseksi ei varmaan ainakaan täysin edeltävät kriteerit täyttävää. MiniManista kun pari kertaa olen ostanut vastajauhettua karitsan lihaa, niin on makuelämys ollut heti parempi kuin muutama tunti aiemmin jauhetusta...
Eilen puolestaan löysin Kivihaan Citymarketista mielenkiintoista lihaa: karitsan paahtopaistia ja ylämaan karjan (highland[er]) sisäpaistia. Laitoin tänä aamuna uuniin ja söin niitä lounaaksi. Jälkimmäinen oli väriltään hyvin tummaa ja maultaan voimakasta. Karitsa oli taattua itseään, maukasta sekin. No tietysti makuun saattoi vaikuttaa hieman sekin, että tällä kertaa käytin myös tätä laatusuolaa (vilkaise sivupalkkiani "Alennuskoodit").
Eihän sitä voi riittävästi korostaa, että lihakarjaa tulisi kohdella hyvin. Samoin tietysti viljeltäviä vihanneksiakin, omat asenteemme vaikuttavat jossain määrin kaikkeen elolliseen. Pitäisipä itsekin käydä tutustumassa johonkin laatutilaan, että voisi omin silmin nähdä mitä lihantuotannossa tapahtuu. Sitä Pessi Peura suosittelikin edellä mainitun blogauksen 8. kommentissa.
Mutta entäs tämä: Suomalaiset syövät liikaa lihaa. Lukaisin jutun ja totesin että aika hulluissa määrissä se lihansyönti täällä näyttäisi huitelevan (ja kasvaa koko ajan): tällä hetkellä keskimäärin yli 200 grammaa päivässä. Siis jos keskiverto suomalainen syö tuon verran, niin paljonkohan sitä eniten syövät oikein syövät? Juttu ei selvästi kertonut, laskettiinko tuohon määrään mukaan myös siipikarja vai ainostaan nisäkkäiden liha... kuitenkin puhuttiin juuri punaisen lihan syöntisuosituksista: korkeintaan 300 grammaa viikossa. No tuo on kyllä osalle jo aivan liian vähän, toisille taas aivan liikaa. Itse pyrin tähtäämään n. 600-800 grammaan viikossa. Toki voisin pärjätä hieman vähemmälläkin, mutta toisaalta siipikarjaa en sitten taas syökään kun se hyvälaatuisen lihan saatavuus siinä on punaista lihaa heikompi (josta kuitenkin saan itse parhaat energiat).
Tässäpä oli myös erinomainen blogaus Mustikkatytöltä aiheesta humoristisella kuvallakin varustettuna: Lihansyönti ja terveytemme. Huoli liharuokien AGE-tuotteista ei ole aivan turha. Glykaation (sokeroitumisen) lopputuotteet eivät ole elimistössä lainkaan hyödyllisiä ja niitä on jopa hieman hankala saada sieltä pois. On kuitenkin monia ruoka-aineyhdistelmiä, jotka hommassa auttavat sovelletun veriryhmäruokavalion mukaan. Itse esimerkiksi käytän seuraavia:
omena + mustikka
(lisää +-merkillä varustettu ruoka/ruokia omenan tai mustikan sekaan)
+tuoreet luumut
+limetti
+karitsa
+riisinlese
+punaviini
+(yerba) maté-tee
Tuo maté on erinomainen juoma tässä asissa. Sen pitäisi auttaa AGE-tuotteiden poistossa omenan ja mustikan lisäksi myös yhdistettynä mm. johonkin seuraavista: kirsikka, rypäle (luomu!), tuoreet luumut, lehtikaali, vesikrassi, retiisi, tomaatti, hirven-, lampaan- ja vasikanliha, kalkkuna, hauki, lohi, meritaimen (ei suositeltava usein lajin suojelun kannalta).
Lihansyöntiä kehotetaan myös välttämään kehon emäksisyyden suosimiseen perustuen (liha tuottaa happamuutta, mutta varmaan tehotuotettu vielä paljon enemmän kuin hyvän elämän elänyt, ruoholla ruokittu eläin). Siinä on paljon vinhaa perää, mutta itseäni ei kyllä liha ole ainakaan samassa määrin närästänyt kuin muinoin viljatuotteet tai liika suklaan syönti. Veriryhmäteoriaan kuuluu myös väite, että esim. A-ryhmä voi hyvin, kun kudokset ovat lievästi emäksiset, ja O-ryhmä taas hyvin, kun ne ovat lievästi happamat. Tässä taas yksi syy vatsahapon pitoisuuksien lisäksi selvittää itseä kuunnellen, sopivatko liharuuat paremmin vai huonommin.
Väsyttääkö sinua punaisen lihan syömisen jälkeen? Onko haluton olo? Jos vastauksesi on vähänkään myönteinen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan, miltä tuntuisi vähitellen vähentää punaisen lihan osuutta ruokavaliossasi ja korvaamaan se sellaisella ravinnolla, joka pitää virkeämpänä. Vaihtoehtoja: kala (lohta voisi syödä paljon harvemmin, enemmän ahvenia, muikkuja, "roskakaloja" jos löydät), luomusiipikarja (kalkkuna, kanakin ehkä, ja tietty riista jos satut löytämään), siemenet (hamppu, kurpitsa, chia), liotetut ja huuhdellut pähkinät (saksan-, pekaani-) ja mantelit, mahdollisesti hyvälaatuiset soijatuotteet (miso, tempeh, tofu mutta EI soijarouhe/-suikaleet), idätetty riisiproteiinijauhe (alekoodi löytyy tähänkin), hyvälaatuinen spirulina (esim. HealthForce, Puhdistamo) ja chlorella (Sun, Vihreä helmi, Algomed, HealthForce; muut todennäköisesti eivät kovin hyviä).
Kuunnelkaa itseänne! Voitte välttyä punaisen lihan liikakulutukselta! Olen ehkä itsekäs kun haluan syödä punaista lihaa oman terveyteni tähden, mutta ainakin yritin sitä aikani vältellä (kotikasvatuksen myötä tosin). Veriryhmästä huolimatta vanhempani vaikuttavat pärjänneen paremmin ilman lihaa kuin minä – aikuisiässä. Hehän söivät kuitenkin lihaa lapsena, minä en.
Pelkän maun tähden lihaa on mielestäni turha syödä ja näin lisätä ekologista jalanjälkeä, aina löytyy vähitellen jotain parempaa, jos uskaltaa itsensä uuteen maailmaan ajaa. Kannatan globaalia lihankulutuksen vähentämistä, mutta olen huono kantamaan omaa korttani kekoon.
Aidoissa ruuissa keho kyllä antaa palautetta, onko jollekin ruoka-aineelle tarvetta vai ei (kiitos Olli Postille muistutuksesta tocotrienolsin eli riisinlesejauheen kohdalla). Suluissa mainittu herkku ei enää maistu yhtä herkulliselta, kun sitä on syönyt lähiaikoina paljon. Samoin jos hyvää lihaa ei ole hetkeen saanut niin ai että kun maistuu. Pätee muuhunkin aitoon ruokaan.
Mikä sinulle maistuu? Mikä antaa energiaa päivääsi? Allekirjoittaneelle liiassakin määrin luomusuklaa...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liharuoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liharuoka. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. elokuuta 2011
lauantai 26. helmikuuta 2011
Hyvä ja "hyvä" proteiini?
Soija tulee ulkomailta, joten Suomessa tuotettu liha on parempi vaihtoehto - näinkö on?
Vegetukku.fi -verkkokauppaa pyörittävä Tuukka Simonen kirjoitti karppausfoorumilla:
"Jos haluaa boikotoida soijaa, niin se onnistuu parhaiten boikotoimalla tehotuotettua broileria ja sikaa."
Vaikka en itse todellakaan ole vegaani, mututuntumani viittaa kyllä hieman samaan suuntaan: tehotuotettu liha sisältää runsaasti huonolaatuista soijaa ja maissia. Tässä pari kuukautta sittenhän uutisoitiin, että geenimuunneltua soijarehua käytetään Suomenkin lihakarjatiloilla enenevässä määrin.
Jos siis kasvisten laatu on tärkeää, lihan laatu on vielä tärkeämpää.
Jos tilanne olisi niin surkea, että kaupasta saisi vain huonolaatuista, tehotuotettua lihaa, varmaan palaisin kalavegetaristiksi (vaikka tiedänkin, että kehoni tarvitsisi nytkin useammin kasvispainotteisia aterioita, joissa on myös luomulihaa). Minun nälkäni ei tahdo talttua pelkällä kasvisruualla, sanokoot vegaanit mitä sanokoot.
Mutta kaikesta huolimatta pidän tehotuotettua lihaa ehdottamana ei-einä. Sianlihaa nyt kannattaisi boikotoida muutenkin, sillä se jos mikä on epäekologista. Siat syövät suunnilleen samanlaista ruokaa kuin ihmisetkin, ja kun tiedetään, mikä on tuotto tuotannon kuluihin verrattuna, ei kiitos. Sen sijaan naudat ja lampaat syövät ruohoa (vai syövätkö? Toivottavasti eivät syö soijaa eivätkä maissia). Ruoho ei sellaisenaan ole ihmisten ruokaa, joten näiden eläinten pito ei välttämättä ole lainkaan niin epäekologista kuin sikojen. Vai miten on? Olen pahoillani, sikafarmarit! Valitettavasti olen oikeasti tuota mieltä, kunnes toisin todistetaan.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla (jonka jäsenet tuskin myöskään syövät sikaa) oli jälleen mielenkiintoinen keskusteluketju. Eräs kasvisruokavalioon hieman tyytymätön O-veriryhmäläinen (joka ei kuitenkaan periaatteellisista syistä mieluusti söisi lihaa) kyseli, onko "lihasmuistiteorialla" perää. Eräs avulias ja mukava vakiokirjoittaja kommentoi että jos vaikka eläin on ennen teurastustaan kovin stressaantunut, löytyyhän lihasta suht paljon adrenaliinia. Siksi sellaista lihaa kannattaa välttää ja jos lihaa tarvitsee, syödä mieluummin sellaisen eläimen lihaa, joka on kokenut mahdollisimman vähän kärsimystä. Juutalaisena (ei, kaikki foorumin vakiojäsenet eivät todellakaan ole juutalaisia :D) hän mainitsi kosher-teurastuksesta jatkaen, että muitakin humaaneja teurastusmuotoja varmasti on, mutta ne vain eivät ole hänelle tuttuja. Hän jatkoi mitalin kääntöpuolella:
"Similarly, a humanely raised animal (cows on the pasture, chickens free ranging, etc, as opposed to factory farms) is going to have only happy memories that might end up imbedded in the meat- if there is anything to this 'muscle memory' theory."
Lukekaa tästä koko ketjun toinen sivu halutessanne, kyseinen viesti on sivulla kolmantena.
Riisiproteiini (jota saa mm. FitnessFirstistä) ei allergisoi juuri ketään, joten se on hyvä valinta lisäproteiinia kaipaavalle. Käsittääkseni myös hamppuproteiini on hyvä valinta vegaanille. Jos päätätte tilata riisiproteiinia ison säkillisen, muistakaa, että saatte 5 prosentin alennuksen koodillani vihertuomo. :D
Kokonainen proteiini meillä kuitenkin on spirulinassa, jota suosittelen lämpimästi mikäli se on hyvälaatuista... huonoakin on nimittäin tarjolla yllinkyllin. Luottakaa makuaistiinne ja kehon reaktioihin niin spirulinaa kuin lihaa syödessänne! :) Eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla, eivät ne niin myrkyllisiä silti liene. Ottakaa kantaa, jos olette toista mieltä.
---
Päivitys 27.2., palaanpa vielä soijaan, joka jakaa mielipiteitä aika rankasti. Eri lähteiden kautta olen itse tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
Soijan plussat:
+ sopii keskimäärin parhaiten niille, joiden veriryhmä on A (tai kenties AB) ja joilla punainen liha sulaa huonommin
+ kannattaa syödä perinteisissä, aasialaisissa muodoissaan: miso, tofu, tempeh
+ saattaa suojata monilta ei-hormonaalisilta syöviltä erityisesti niitä, joille se sopii muutenkin hyvin ja joilla muuten voisi olla korkeahko syöpäriski
Soijan miinukset:
- ei välttämättä sovi kovin hyvin kaikille. Karkeasti ottaen veriryhmiin O ja B kuuluvat hyötyvät enemmän punaisesta lihasta, soija saattaa olla jopa haitallinen (mutta valtaosa O-ryhmästä saattaa silti terveenä ollessaan sietää sitä varsin hyvin).
- teksturoitua soijaproteiinia, soijaproteiini-isolaattia, halpaa soijalesitiiniä ja monia muita soijajohdannaisia en itse suosittelisi kenellekään. Niitä löytyy hyvin monista teollisista elintarvikkeista
- soijalla ruokittujen eläinten lihaa kyllä kannattaisi välttää ihan oikeasti
- geenimuuntelu nimittäin ei välttämättä vie soijan ravitsemuksellisia ominaisuuksia parempaan suuntaan; geenimuuntelematon soijakaan ei yleensä ole enää 100-prosenttisen puhdasta
- soijassa on fyto- eli kasviestrogeeneja, joista on omat hyötynsä, mutta myös haittansa: esimerkiksi monilla naisilla, jotka eivät ole otollista veriryhmää, voi rintasyövän riski kasvaa. Luin jostain, että munkkiluostareissahan sitä soijaa eniten on aikoinaan syöty! Japanissa ja Kiinassa ei niinkään paljon, se kuuluu heidän ruokavalioonsa kohtuullisissa määrin.
Vegetukku.fi -verkkokauppaa pyörittävä Tuukka Simonen kirjoitti karppausfoorumilla:
"Jos haluaa boikotoida soijaa, niin se onnistuu parhaiten boikotoimalla tehotuotettua broileria ja sikaa."
Vaikka en itse todellakaan ole vegaani, mututuntumani viittaa kyllä hieman samaan suuntaan: tehotuotettu liha sisältää runsaasti huonolaatuista soijaa ja maissia. Tässä pari kuukautta sittenhän uutisoitiin, että geenimuunneltua soijarehua käytetään Suomenkin lihakarjatiloilla enenevässä määrin.
Jos siis kasvisten laatu on tärkeää, lihan laatu on vielä tärkeämpää.
Jos tilanne olisi niin surkea, että kaupasta saisi vain huonolaatuista, tehotuotettua lihaa, varmaan palaisin kalavegetaristiksi (vaikka tiedänkin, että kehoni tarvitsisi nytkin useammin kasvispainotteisia aterioita, joissa on myös luomulihaa). Minun nälkäni ei tahdo talttua pelkällä kasvisruualla, sanokoot vegaanit mitä sanokoot.
Mutta kaikesta huolimatta pidän tehotuotettua lihaa ehdottamana ei-einä. Sianlihaa nyt kannattaisi boikotoida muutenkin, sillä se jos mikä on epäekologista. Siat syövät suunnilleen samanlaista ruokaa kuin ihmisetkin, ja kun tiedetään, mikä on tuotto tuotannon kuluihin verrattuna, ei kiitos. Sen sijaan naudat ja lampaat syövät ruohoa (vai syövätkö? Toivottavasti eivät syö soijaa eivätkä maissia). Ruoho ei sellaisenaan ole ihmisten ruokaa, joten näiden eläinten pito ei välttämättä ole lainkaan niin epäekologista kuin sikojen. Vai miten on? Olen pahoillani, sikafarmarit! Valitettavasti olen oikeasti tuota mieltä, kunnes toisin todistetaan.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla (jonka jäsenet tuskin myöskään syövät sikaa) oli jälleen mielenkiintoinen keskusteluketju. Eräs kasvisruokavalioon hieman tyytymätön O-veriryhmäläinen (joka ei kuitenkaan periaatteellisista syistä mieluusti söisi lihaa) kyseli, onko "lihasmuistiteorialla" perää. Eräs avulias ja mukava vakiokirjoittaja kommentoi että jos vaikka eläin on ennen teurastustaan kovin stressaantunut, löytyyhän lihasta suht paljon adrenaliinia. Siksi sellaista lihaa kannattaa välttää ja jos lihaa tarvitsee, syödä mieluummin sellaisen eläimen lihaa, joka on kokenut mahdollisimman vähän kärsimystä. Juutalaisena (ei, kaikki foorumin vakiojäsenet eivät todellakaan ole juutalaisia :D) hän mainitsi kosher-teurastuksesta jatkaen, että muitakin humaaneja teurastusmuotoja varmasti on, mutta ne vain eivät ole hänelle tuttuja. Hän jatkoi mitalin kääntöpuolella:
"Similarly, a humanely raised animal (cows on the pasture, chickens free ranging, etc, as opposed to factory farms) is going to have only happy memories that might end up imbedded in the meat- if there is anything to this 'muscle memory' theory."
Lukekaa tästä koko ketjun toinen sivu halutessanne, kyseinen viesti on sivulla kolmantena.
Riisiproteiini (jota saa mm. FitnessFirstistä) ei allergisoi juuri ketään, joten se on hyvä valinta lisäproteiinia kaipaavalle. Käsittääkseni myös hamppuproteiini on hyvä valinta vegaanille. Jos päätätte tilata riisiproteiinia ison säkillisen, muistakaa, että saatte 5 prosentin alennuksen koodillani vihertuomo. :D
Kokonainen proteiini meillä kuitenkin on spirulinassa, jota suosittelen lämpimästi mikäli se on hyvälaatuista... huonoakin on nimittäin tarjolla yllinkyllin. Luottakaa makuaistiinne ja kehon reaktioihin niin spirulinaa kuin lihaa syödessänne! :) Eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla, eivät ne niin myrkyllisiä silti liene. Ottakaa kantaa, jos olette toista mieltä.
---
Päivitys 27.2., palaanpa vielä soijaan, joka jakaa mielipiteitä aika rankasti. Eri lähteiden kautta olen itse tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
Soijan plussat:
+ sopii keskimäärin parhaiten niille, joiden veriryhmä on A (tai kenties AB) ja joilla punainen liha sulaa huonommin
+ kannattaa syödä perinteisissä, aasialaisissa muodoissaan: miso, tofu, tempeh
+ saattaa suojata monilta ei-hormonaalisilta syöviltä erityisesti niitä, joille se sopii muutenkin hyvin ja joilla muuten voisi olla korkeahko syöpäriski
Soijan miinukset:
- ei välttämättä sovi kovin hyvin kaikille. Karkeasti ottaen veriryhmiin O ja B kuuluvat hyötyvät enemmän punaisesta lihasta, soija saattaa olla jopa haitallinen (mutta valtaosa O-ryhmästä saattaa silti terveenä ollessaan sietää sitä varsin hyvin).
- teksturoitua soijaproteiinia, soijaproteiini-isolaattia, halpaa soijalesitiiniä ja monia muita soijajohdannaisia en itse suosittelisi kenellekään. Niitä löytyy hyvin monista teollisista elintarvikkeista
- soijalla ruokittujen eläinten lihaa kyllä kannattaisi välttää ihan oikeasti
- geenimuuntelu nimittäin ei välttämättä vie soijan ravitsemuksellisia ominaisuuksia parempaan suuntaan; geenimuuntelematon soijakaan ei yleensä ole enää 100-prosenttisen puhdasta
- soijassa on fyto- eli kasviestrogeeneja, joista on omat hyötynsä, mutta myös haittansa: esimerkiksi monilla naisilla, jotka eivät ole otollista veriryhmää, voi rintasyövän riski kasvaa. Luin jostain, että munkkiluostareissahan sitä soijaa eniten on aikoinaan syöty! Japanissa ja Kiinassa ei niinkään paljon, se kuuluu heidän ruokavalioonsa kohtuullisissa määrin.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Tutkimusten luotettavuus ja punainen liha
Viime syksynä Matti Tolosen nettisivuilla julkaistiin seuraava uutinen: Kaksi kolmesta lääketutkimuksesta vääristelee tuloksia! Tämä siis alkujohdantona: älkää luottako liikaa virallisiin tutkimuksiin.
Punaista lihaa koskien on Ruotsissa tehty kuulemma tutkimus, jonka mukaan punainen liha lisää sydänkohtausriskiä(?) naisilla. Minulla ei valitettavasti ole linkkiä itse tutkimukseen, ja en myöskään tiedä kyseisen tutkimuksen määrittelyistä. Sen sijaan aiheesta tietoa etsiessäni törmäsin erääseen aiempaan "tutkimukseen", jossa punainen liha määriteltiin näin:
"Red meat included all types of beef and pork such as bacon, beef, cold cuts, hamburgers, hotdogs, steak, and meats in pizza, lasagna, and stew."
Ei ihme, jos lopputulos on tällainen:
"Red and processed meat intakes were associated with modest increases in total mortality, cancer mortality, and cardiovascular disease mortality."
(Punainen ja prosessoitu liha oli yhteydessä pieneen kasvuun kokonais-, syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauskuolleisuudessa; lihavoinnit ovat omiani.)
"Vähän aikaa sitten Harvardin ravitsemusosaston tekemä laadukas tutkimus päätyi suurinpiirtein samoihin päätelmiin kuin edellä viitattu tutkimus. Siinä oli punaisen lihan määritelmällä sama ongelma kuin edellä viitatussa tutkimuksessa. Tässä tapauksessa kuitenkin toinen tutkijaryhmä kävi saman aineiston läpi ja poisti teolliset moskat punaisen lihan määritelmästä. Tällöin punainen liha ei ainakaan kasvattanut mitään terveysriskejä, mutta prosessoitu teollinen ruoka senkin edestä."
Nämä kommentit löysin täältä, pitkästä kommenttiketjusta.
Olen itse toki sillä kannalla, että ei punaista lihaa pidä ylenmäärin syödä, korkeintaan viisi annosta viikossa; ehkä itse syön 2-4 annosta. Olen yhtäältä (toisin kuin monet VHH-ruokavaliota* noudattavat) sitä mieltä, että sianlihaa tulisi välttää - sekä Raamatun että veriryhmäruokavalion mukaan - ja toisaalta ajattelen, että teollisesti prosessoidut lihavalmisteet ovat paljon pahempia kuin 100-prosenttinen "onnellisen luomusian" liha ilman lisäaineita. Kerro minulle, jos oikeasti pidät hampurilaisia, hotdogeja, pizzaa ja lasagnea kovin terveellisenä ruokana!**
*vähähiilihydraattinen ruokavalio; tutustu erityisesti Antti Heikkilän kotisivuihin.
**Kaipaatko selvennystä äskeiseen? Gluteeniviljat ja mahdollinen tehotuotanto eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sama vika on yhdistelmässä eläinproteiini ja runsaat hiilihydraatit. Katso jälempänä oleva kohta 2.
---
Takaisin toisessa kappaleessa mainittuun ruotsalaistutkimukseen. Muutama hyvä huomio linkin takaa ja omia ajatuksiani.
1. Se, mitä punaisen lihan kanssa syö, vaikuttaa erittäin paljon. Jos syöt lihaa, hanki hyvälaatuista (kts. kohta 3), ja syö sen kanssa vihanneksia, yrttejä ja myös voimakkaita mausteita (ei, en tarkoita samasta kasvista peräisin olevaa musta- enkä valkopippuria. Inkivääri, rosmariini ja kurkuma kuulostavat paljon paremmilta)
2. Runsashiilihydraattiset ruuat, kuten kaikki viljatuotteet ja peruna sekä mielellään lähes kaikki maitotuotteet on ainakin syytä jättää liha-aterialta pois.
3. Kotimaisuus ei itsessään ole vielä mikään tae laadusta, vaikka onkin tähän asti ollut yleensä hieman parempi vaihtoehto kuin tuontiliha. Kuinkahan paljon suomalaista karjaakin nykyään ruokitaan geenimuunnellulla soijarehulla? Huolimattomat kaikkiruokaiset saavat paljon helpommin elimistöönsä geenimuunneltua soijaa kuin huolelliset viherpiipertäjät... ;) Katso myös linkit tämän tekstin kommenteista.
4. Tutkimukseen osallistuneista väistämättä aika iso osa edusti veriryhmää A tai AB. A-ryhmää on Ruotsissa 47 % kansasta. A- ja AB-ryhmälle punainen liha ei keskimäärin sovi yhtä hyvin kuin O- ja B-ryhmille.
5. Monien teollisuusmaissa asuvien ihmisten on edelleen vaikea uskoa, miten vaarallisia vehnä- ja maitotuotteet voivat olla. Kuunnelkaa itseänne, kokeilkaa niiden korvaamista jollakin paljon paremmalla! :)
---
Päivitys 22.2.
Blogauksen 7. kommentti sisälsi hyvän vinkin. Prosessoimaton liha voi olla monille terveysruokaa, prosessoitu - tuskinpa.
Harvardin yliopistossa tutkittiin, miten prosessoitu/aito liha vaikuttaa sydänsairauksiin ja diabetekseen.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräs aktiivi totesi napakasti:
"fear the wheat and not the meat" :)
Punaista lihaa koskien on Ruotsissa tehty kuulemma tutkimus, jonka mukaan punainen liha lisää sydänkohtausriskiä(?) naisilla. Minulla ei valitettavasti ole linkkiä itse tutkimukseen, ja en myöskään tiedä kyseisen tutkimuksen määrittelyistä. Sen sijaan aiheesta tietoa etsiessäni törmäsin erääseen aiempaan "tutkimukseen", jossa punainen liha määriteltiin näin:
"Red meat included all types of beef and pork such as bacon, beef, cold cuts, hamburgers, hotdogs, steak, and meats in pizza, lasagna, and stew."
Ei ihme, jos lopputulos on tällainen:
"Red and processed meat intakes were associated with modest increases in total mortality, cancer mortality, and cardiovascular disease mortality."
(Punainen ja prosessoitu liha oli yhteydessä pieneen kasvuun kokonais-, syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauskuolleisuudessa; lihavoinnit ovat omiani.)
"Vähän aikaa sitten Harvardin ravitsemusosaston tekemä laadukas tutkimus päätyi suurinpiirtein samoihin päätelmiin kuin edellä viitattu tutkimus. Siinä oli punaisen lihan määritelmällä sama ongelma kuin edellä viitatussa tutkimuksessa. Tässä tapauksessa kuitenkin toinen tutkijaryhmä kävi saman aineiston läpi ja poisti teolliset moskat punaisen lihan määritelmästä. Tällöin punainen liha ei ainakaan kasvattanut mitään terveysriskejä, mutta prosessoitu teollinen ruoka senkin edestä."
Nämä kommentit löysin täältä, pitkästä kommenttiketjusta.
Olen itse toki sillä kannalla, että ei punaista lihaa pidä ylenmäärin syödä, korkeintaan viisi annosta viikossa; ehkä itse syön 2-4 annosta. Olen yhtäältä (toisin kuin monet VHH-ruokavaliota* noudattavat) sitä mieltä, että sianlihaa tulisi välttää - sekä Raamatun että veriryhmäruokavalion mukaan - ja toisaalta ajattelen, että teollisesti prosessoidut lihavalmisteet ovat paljon pahempia kuin 100-prosenttinen "onnellisen luomusian" liha ilman lisäaineita. Kerro minulle, jos oikeasti pidät hampurilaisia, hotdogeja, pizzaa ja lasagnea kovin terveellisenä ruokana!**
*vähähiilihydraattinen ruokavalio; tutustu erityisesti Antti Heikkilän kotisivuihin.
**Kaipaatko selvennystä äskeiseen? Gluteeniviljat ja mahdollinen tehotuotanto eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sama vika on yhdistelmässä eläinproteiini ja runsaat hiilihydraatit. Katso jälempänä oleva kohta 2.
---
Takaisin toisessa kappaleessa mainittuun ruotsalaistutkimukseen. Muutama hyvä huomio linkin takaa ja omia ajatuksiani.
1. Se, mitä punaisen lihan kanssa syö, vaikuttaa erittäin paljon. Jos syöt lihaa, hanki hyvälaatuista (kts. kohta 3), ja syö sen kanssa vihanneksia, yrttejä ja myös voimakkaita mausteita (ei, en tarkoita samasta kasvista peräisin olevaa musta- enkä valkopippuria. Inkivääri, rosmariini ja kurkuma kuulostavat paljon paremmilta)
2. Runsashiilihydraattiset ruuat, kuten kaikki viljatuotteet ja peruna sekä mielellään lähes kaikki maitotuotteet on ainakin syytä jättää liha-aterialta pois.
3. Kotimaisuus ei itsessään ole vielä mikään tae laadusta, vaikka onkin tähän asti ollut yleensä hieman parempi vaihtoehto kuin tuontiliha. Kuinkahan paljon suomalaista karjaakin nykyään ruokitaan geenimuunnellulla soijarehulla? Huolimattomat kaikkiruokaiset saavat paljon helpommin elimistöönsä geenimuunneltua soijaa kuin huolelliset viherpiipertäjät... ;) Katso myös linkit tämän tekstin kommenteista.
4. Tutkimukseen osallistuneista väistämättä aika iso osa edusti veriryhmää A tai AB. A-ryhmää on Ruotsissa 47 % kansasta. A- ja AB-ryhmälle punainen liha ei keskimäärin sovi yhtä hyvin kuin O- ja B-ryhmille.
5. Monien teollisuusmaissa asuvien ihmisten on edelleen vaikea uskoa, miten vaarallisia vehnä- ja maitotuotteet voivat olla. Kuunnelkaa itseänne, kokeilkaa niiden korvaamista jollakin paljon paremmalla! :)
---
Päivitys 22.2.
Blogauksen 7. kommentti sisälsi hyvän vinkin. Prosessoimaton liha voi olla monille terveysruokaa, prosessoitu - tuskinpa.
Harvardin yliopistossa tutkittiin, miten prosessoitu/aito liha vaikuttaa sydänsairauksiin ja diabetekseen.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräs aktiivi totesi napakasti:
"fear the wheat and not the meat" :)
maanantai 3. tammikuuta 2011
Erään ex-kalavegetaristin tarina
Synnyin perheeseen, jossa ei syöty punaista lihaa. Vanhempani olivat tulleet siihen tulokseen, että on terveydellisistä syistä paras keskittyä kasvisruokaan. Tähän kulttuuriin kasvoin ja omin sen identiteetikseni jo varhain. Sain kotona lähinnä hyvää ja laadukasta ruokaa luomupainotteisesti, myös heidän itse kasvattamiaan vihanneksia.
Kanaa söin lapsena, mutta viimeistään ala-asteen loppupuolella kyllästyin siihen totaalisesti enkä ole sitä vieläkään suuhuni juuri laittanut. Kalaa (ja varsinkin kananmunaa) olen syönyt koko ikäni, mutta äyriäisiä en. Ala-asteella olin usein ihmettelyn kohteena, koska luokkakavereistani ei löytynyt muita, jotka liha olisi ollut kielletty.
Yläasteelle siirtyessäni jotkut koulukaverit lopettivat punaisen lihan syönnin. Osa heistä lienee edelleen kasvisruokavaliolla, osa on palannut takaisin sekasyöjiksi. Jatkoin entisellä linjalla, söin lounaaksikin hyvää kalavegetaarista kotiruokaa suurimman osan kouluajastani.
Kun muutin opiskelemaan, ei kotiruokaa enää ollut saatavissa. Opiskelijalounasta myyvät ravintolat tulivat tutuiksi. Pidin kyllä niistä, varsinkin siitä, että ruoka ei maksanut paria euroa enempää. Armeijassa sain myös kiitettävästi oman ruokavalioni mukaista sapuskaa.
Ala-asteen loppupuolesta saakka minulle oli kehkeytynyt paha tapa ostaa välipaloikseni suklaata, lakritsia, karkkeja sekä muuta makeaa ja suolaista. Se ei kuitenkaan näkynyt painonnousuna, joten tavasta ei tullut kunnolla pyrittyä eroon. Armeijassa lihoin hieman, kun runsaiden muonituskeskuksen ruokien lisäksi söin myös paljon makeuksia, mikä oli jälkikäteen ajateltuna kyllä hieman turhaa erityisesti hampaitani ajatellen.
Muutettuani Helsinkiin yleiskuntoni alkoi olla huonompi. Ensimmäinen syksyni siellä piti sisällään sitkeähkön flunssan, jonka seurauksena korvani tulehtuivat lievästi ja ruumiinlämpöni nousi hieman, ei kuitenkaan kunnon kuumeeksi asti. Aloin kiinnostua vähitellen yhä lisää luomuruuasta ja tuoreista kasviksista. Tämä kuitenkin tapahtui valitettavan hitaasti. Sen sijaan keksin ostaa luomuvehnästä valmistettuja saksalaisia gluteiininakkeja. Ne maistuivat aivan ihanilta, mutta jälkikäteen ajateltuna niiden syömisestä ei yleensä tullut mitenkään hyvä olo.
Suolistoni alkoi olla vain huonommassa kunnossa, ja laihduin entisestään. Syyllistin itseäni huonosta itsehillinnästä (mitä kyllä tapahtuu vieläkin). Lääkäri oli sitä mieltä, että minulta pitäisi ottaa verikoe keliakian tutkimista varten. Tulos oli negatiivinen, joten jatkoin viljojen syömistä lähes entiseen malliin.
Eräs vaihtoehtohoitaja tutki minulla eri ruoka-aineiden sopivuutta elokuussa 2009. Hän oli sitä mieltä, että suurin ongelmieni aiheuttaja on gluteiini ja varsinkin vehnä. Olin elokuusta marraskuuhun asti sitten gluteiinittomalla ruokavaliolla, vältin muiden muassa myös soijaa, jota olin rakastanut lapsesta saakka. Sitten sain ottaa soijan ja monet muut tuotteet takaisin ruokavaliooni, mutta vehnä jäi edelleen pannaan. Jätin tuossa vaiheessa jo mielellään myös ohran ja rukiin väliin. Vointini ei vielä syksyn aikana erityisesti parantunut, mutta hitaasti kuntoni alkoi kuitenkin kohentua.
Olin kuullut veriryhmän mukaisesta ruokavaliosta. Muistelin, että olisin O-veriryhmää. Siksi olin kovin epävarma, mitä minun tulisi tehdä, koska O-ryhmäläisille suositellaan eniten punaista lihaa; sitä suositellaan myös B-veriryhmälle, mutta sen sijaan A- ja AB-ryhmäläisille se ei sovi välttämättä kovinkaan hyvin.
Pitkän aikaa jahkailin asian kanssa, sillä liha nyt ei ole kovin kauniin näköistä ruokaa ja identiteettini kalavegetaristina oli edelleen melko vahva. Vihdoin helmikuussa 2010 uskaltauduin ostamaan luomukaritsan lihaa. Söin sitä vähän ja yritin edesauttaa sen sulavuutta entsyymien kera poikkeuksellisen paljon. Syönnin jälkeen en kokenut, että ruoka olisi väsyttänyt tai hankaloittanut ruuansulatusta merkittävästi. Varovasti sitten kokeilin sitä uudelleen, ilman ongelmia. Vähän suuremmissakin määrissä.
Maaliskuun alussa muutimme Vaasaan, ja siellä olin aluksi hetken ilman lihaa. Sitten hoksasin, että täällähän myydään luomukaritsaa ihan säännöllisesti, vaikka hyllyssä luomustatusta ei luekaan. Tämän hoksattuani aloin entistä enemmän suosia sitä ruokavaliossani. Joskus sain myös highland-nautaa, luomunautaa tai hirveä.
Olen ollut koko ajan erityisen tarkkana, että en syö tehotuotettua lihaa enkä sianlihaa, joka on veriryhmäruokavaliossa kokonaan kielletty. Olen pyrkinyt syömään lihaa myös eniten silloin, kun syön mahdollisimman vähän hiilihydraatteja samalla aterialla. Leipä, pasta, peruna (joita en muutenkaan syö) ja riisi vaikeuttavat ruuansulatusta, kun niitä syödään yhdessä eläinproteiinin kanssa. Olen huomannut tämän käytännössä, sillä kun olen syönyt lihan kyytipoikana myös esimerkiksi riisi-quinoanäkkäriä, oloni ei ole yhtä pirteä kuin puhtaan liha-kasvisaterian jälkeen.
Olen eittämättä paljon paremmassa kunnossa kuin silloin, kun vielä söin gluteiinipitoista viljaa ja kun en tajunnut, miten terveellistä hyvälaatuinen punainen liha voisi minulle olla - kunhan sillä on seuranaan riittävästi hyvälaatuisia ja omalle keholle hyvin sopivia kasviksia. En edelleenkään ole varma, onko minulla keliakia vai yliherkkyys vehnälle ja viljojen gluteiinille. Sillä ei ole tosin ole paljon väliä, koska tiedän joka tapauksessa, että minun on viisainta välttää kyseisiä ruokia.
Verityyppiruokavalion tärkein auktoriteetti on edelleen Tri Peter D'Adamo. Hänen 25-vuotinen kliininen tutkimuksensa pohjautuu hänen oman isänsä James D'Adamon yli 50 vuotta sitten tekemiin verityyppitutkimuksiin.
"Aloita lisäämällä verityypillesi hyödyllisiä ruokia ruokavalioosi. Seuraavaksi rupea poistamaan vältettäviä ruokia."
(Lähde: www.right4eu.us/finnish/NAPflyerFIb.pdf; lihavointi allekirjoittaneen)
Tri D'Adamo korostaa, että olisi liian yksinkertaista ja suorastaan harhaanjohtavaa väittää, että veriryhmä olisi ainoa ratkaiseva tekijä. Se ei anna patenttiratkaisua ruokavalion suunnittelulle, mutta on yksi osanen mutkikkaassa palapelissä, johon vaikuttavat erilaiset geneettiset tekijät ja ympäristö.
(Lähde: www.terveystaito.fi/Artikkelit/2006_5.htm)
Olen täysin vakuuttunut, että asia on pitkälti kuten edellä on todettu. Veriryhmä voi antaa suuntaviivoja sopivampaan ruokavalioon. D'Adamon mielestä tulee myös suosia luonnonmukaista ja välttää liikaa muunneltua ja jalostettua ruokaa. Kannattaa siis muistaa erityisesti
- ruuan laatu; halpa ruoka ei monestikaan ole edes hintansa väärti, kallis voi jopa olla -> köyhällä ei ole varaa halpaan. Nykyään käytämme ruokaan keskimäärin vähemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Miksi? Voiko määrä muka korvata laadun muuta kuin lisääntyneen lihavuuden ja sairauksien muodossa? Tavaranpaljous on keskuudessamme kovin ylitsepursuavaa sairaudenhoitokustannuksista puhumattakaan.
- itsensä kuunteleminen; millainen olo mistäkin ruuasta tulee?
- superruokien suosiminen; positiivinen ajattelu helpottaa ruuansulatusta sekä edistää terveyttä muutenkin. Huonommat sapuskat on helpompi jättää vähemmälle tai kokonaan pois, jos on jo parempaa tilalla.
Jos asia kiinnostaa sinua lisää, mutta et tiedä veriryhmääsi, voit saada siitä tiedon verenluovutuksen yhteydessä tai lääkärisi voi kirjoittaa sinulle laboratoriolähetteen veriryhmäsi määrittämiseksi. Itse kiinnostuin myös Tri D'Adamon myöhemmästä vaihtoehdosta veriryhmäruokavaliolle, joka on nimeltään The GenoType Diet. Voit kysyä minulta kaikkea asiaan liittyvää lisätietoa, pyrin vastaamaan parhaan taitoni mukaan.
Linkkejä suomeksi:
Kaisa Jaakkolan lyhyt tiivistelmä "The GenoType Diet - ruokavaliot kuudelle eri perimätyypille".
Terveystaito: "Veriryhmäruokavalio, tarua vai totta"
Marjo Urbanski: "Avainkoodit ruokavaliollesi: O,A,B,AB"
Englanniksi:
Peter D'Adamo kirjoittaa blogissaan rasvoista, ruuansulatuksesta ja veriryhmistä.
Keskustelufoorumi
Lista ruoka-aineista, joita eri verityyppien tulisi suosia, välttää tai jotka ovat neutraaleja - TypeBase 4
Kanaa söin lapsena, mutta viimeistään ala-asteen loppupuolella kyllästyin siihen totaalisesti enkä ole sitä vieläkään suuhuni juuri laittanut. Kalaa (ja varsinkin kananmunaa) olen syönyt koko ikäni, mutta äyriäisiä en. Ala-asteella olin usein ihmettelyn kohteena, koska luokkakavereistani ei löytynyt muita, jotka liha olisi ollut kielletty.
Yläasteelle siirtyessäni jotkut koulukaverit lopettivat punaisen lihan syönnin. Osa heistä lienee edelleen kasvisruokavaliolla, osa on palannut takaisin sekasyöjiksi. Jatkoin entisellä linjalla, söin lounaaksikin hyvää kalavegetaarista kotiruokaa suurimman osan kouluajastani.
Kun muutin opiskelemaan, ei kotiruokaa enää ollut saatavissa. Opiskelijalounasta myyvät ravintolat tulivat tutuiksi. Pidin kyllä niistä, varsinkin siitä, että ruoka ei maksanut paria euroa enempää. Armeijassa sain myös kiitettävästi oman ruokavalioni mukaista sapuskaa.
Ala-asteen loppupuolesta saakka minulle oli kehkeytynyt paha tapa ostaa välipaloikseni suklaata, lakritsia, karkkeja sekä muuta makeaa ja suolaista. Se ei kuitenkaan näkynyt painonnousuna, joten tavasta ei tullut kunnolla pyrittyä eroon. Armeijassa lihoin hieman, kun runsaiden muonituskeskuksen ruokien lisäksi söin myös paljon makeuksia, mikä oli jälkikäteen ajateltuna kyllä hieman turhaa erityisesti hampaitani ajatellen.
Muutettuani Helsinkiin yleiskuntoni alkoi olla huonompi. Ensimmäinen syksyni siellä piti sisällään sitkeähkön flunssan, jonka seurauksena korvani tulehtuivat lievästi ja ruumiinlämpöni nousi hieman, ei kuitenkaan kunnon kuumeeksi asti. Aloin kiinnostua vähitellen yhä lisää luomuruuasta ja tuoreista kasviksista. Tämä kuitenkin tapahtui valitettavan hitaasti. Sen sijaan keksin ostaa luomuvehnästä valmistettuja saksalaisia gluteiininakkeja. Ne maistuivat aivan ihanilta, mutta jälkikäteen ajateltuna niiden syömisestä ei yleensä tullut mitenkään hyvä olo.
Suolistoni alkoi olla vain huonommassa kunnossa, ja laihduin entisestään. Syyllistin itseäni huonosta itsehillinnästä (mitä kyllä tapahtuu vieläkin). Lääkäri oli sitä mieltä, että minulta pitäisi ottaa verikoe keliakian tutkimista varten. Tulos oli negatiivinen, joten jatkoin viljojen syömistä lähes entiseen malliin.
Eräs vaihtoehtohoitaja tutki minulla eri ruoka-aineiden sopivuutta elokuussa 2009. Hän oli sitä mieltä, että suurin ongelmieni aiheuttaja on gluteiini ja varsinkin vehnä. Olin elokuusta marraskuuhun asti sitten gluteiinittomalla ruokavaliolla, vältin muiden muassa myös soijaa, jota olin rakastanut lapsesta saakka. Sitten sain ottaa soijan ja monet muut tuotteet takaisin ruokavaliooni, mutta vehnä jäi edelleen pannaan. Jätin tuossa vaiheessa jo mielellään myös ohran ja rukiin väliin. Vointini ei vielä syksyn aikana erityisesti parantunut, mutta hitaasti kuntoni alkoi kuitenkin kohentua.
Olin kuullut veriryhmän mukaisesta ruokavaliosta. Muistelin, että olisin O-veriryhmää. Siksi olin kovin epävarma, mitä minun tulisi tehdä, koska O-ryhmäläisille suositellaan eniten punaista lihaa; sitä suositellaan myös B-veriryhmälle, mutta sen sijaan A- ja AB-ryhmäläisille se ei sovi välttämättä kovinkaan hyvin.
Pitkän aikaa jahkailin asian kanssa, sillä liha nyt ei ole kovin kauniin näköistä ruokaa ja identiteettini kalavegetaristina oli edelleen melko vahva. Vihdoin helmikuussa 2010 uskaltauduin ostamaan luomukaritsan lihaa. Söin sitä vähän ja yritin edesauttaa sen sulavuutta entsyymien kera poikkeuksellisen paljon. Syönnin jälkeen en kokenut, että ruoka olisi väsyttänyt tai hankaloittanut ruuansulatusta merkittävästi. Varovasti sitten kokeilin sitä uudelleen, ilman ongelmia. Vähän suuremmissakin määrissä.
Maaliskuun alussa muutimme Vaasaan, ja siellä olin aluksi hetken ilman lihaa. Sitten hoksasin, että täällähän myydään luomukaritsaa ihan säännöllisesti, vaikka hyllyssä luomustatusta ei luekaan. Tämän hoksattuani aloin entistä enemmän suosia sitä ruokavaliossani. Joskus sain myös highland-nautaa, luomunautaa tai hirveä.
Olen ollut koko ajan erityisen tarkkana, että en syö tehotuotettua lihaa enkä sianlihaa, joka on veriryhmäruokavaliossa kokonaan kielletty. Olen pyrkinyt syömään lihaa myös eniten silloin, kun syön mahdollisimman vähän hiilihydraatteja samalla aterialla. Leipä, pasta, peruna (joita en muutenkaan syö) ja riisi vaikeuttavat ruuansulatusta, kun niitä syödään yhdessä eläinproteiinin kanssa. Olen huomannut tämän käytännössä, sillä kun olen syönyt lihan kyytipoikana myös esimerkiksi riisi-quinoanäkkäriä, oloni ei ole yhtä pirteä kuin puhtaan liha-kasvisaterian jälkeen.
Olen eittämättä paljon paremmassa kunnossa kuin silloin, kun vielä söin gluteiinipitoista viljaa ja kun en tajunnut, miten terveellistä hyvälaatuinen punainen liha voisi minulle olla - kunhan sillä on seuranaan riittävästi hyvälaatuisia ja omalle keholle hyvin sopivia kasviksia. En edelleenkään ole varma, onko minulla keliakia vai yliherkkyys vehnälle ja viljojen gluteiinille. Sillä ei ole tosin ole paljon väliä, koska tiedän joka tapauksessa, että minun on viisainta välttää kyseisiä ruokia.
Verityyppiruokavalion tärkein auktoriteetti on edelleen Tri Peter D'Adamo. Hänen 25-vuotinen kliininen tutkimuksensa pohjautuu hänen oman isänsä James D'Adamon yli 50 vuotta sitten tekemiin verityyppitutkimuksiin.
"Aloita lisäämällä verityypillesi hyödyllisiä ruokia ruokavalioosi. Seuraavaksi rupea poistamaan vältettäviä ruokia."
(Lähde: www.right4eu.us/finnish/NAPflyerFIb.pdf; lihavointi allekirjoittaneen)
Tri D'Adamo korostaa, että olisi liian yksinkertaista ja suorastaan harhaanjohtavaa väittää, että veriryhmä olisi ainoa ratkaiseva tekijä. Se ei anna patenttiratkaisua ruokavalion suunnittelulle, mutta on yksi osanen mutkikkaassa palapelissä, johon vaikuttavat erilaiset geneettiset tekijät ja ympäristö.
(Lähde: www.terveystaito.fi/Artikkelit/2006_5.htm)
Olen täysin vakuuttunut, että asia on pitkälti kuten edellä on todettu. Veriryhmä voi antaa suuntaviivoja sopivampaan ruokavalioon. D'Adamon mielestä tulee myös suosia luonnonmukaista ja välttää liikaa muunneltua ja jalostettua ruokaa. Kannattaa siis muistaa erityisesti
- ruuan laatu; halpa ruoka ei monestikaan ole edes hintansa väärti, kallis voi jopa olla -> köyhällä ei ole varaa halpaan. Nykyään käytämme ruokaan keskimäärin vähemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Miksi? Voiko määrä muka korvata laadun muuta kuin lisääntyneen lihavuuden ja sairauksien muodossa? Tavaranpaljous on keskuudessamme kovin ylitsepursuavaa sairaudenhoitokustannuksista puhumattakaan.
- itsensä kuunteleminen; millainen olo mistäkin ruuasta tulee?
- superruokien suosiminen; positiivinen ajattelu helpottaa ruuansulatusta sekä edistää terveyttä muutenkin. Huonommat sapuskat on helpompi jättää vähemmälle tai kokonaan pois, jos on jo parempaa tilalla.
Jos asia kiinnostaa sinua lisää, mutta et tiedä veriryhmääsi, voit saada siitä tiedon verenluovutuksen yhteydessä tai lääkärisi voi kirjoittaa sinulle laboratoriolähetteen veriryhmäsi määrittämiseksi. Itse kiinnostuin myös Tri D'Adamon myöhemmästä vaihtoehdosta veriryhmäruokavaliolle, joka on nimeltään The GenoType Diet. Voit kysyä minulta kaikkea asiaan liittyvää lisätietoa, pyrin vastaamaan parhaan taitoni mukaan.
Linkkejä suomeksi:
Kaisa Jaakkolan lyhyt tiivistelmä "The GenoType Diet - ruokavaliot kuudelle eri perimätyypille".
Terveystaito: "Veriryhmäruokavalio, tarua vai totta"
Marjo Urbanski: "Avainkoodit ruokavaliollesi: O,A,B,AB"
Englanniksi:
Peter D'Adamo kirjoittaa blogissaan rasvoista, ruuansulatuksesta ja veriryhmistä.
Keskustelufoorumi
Lista ruoka-aineista, joita eri verityyppien tulisi suosia, välttää tai jotka ovat neutraaleja - TypeBase 4
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)