Nyt on loistavia linkkejä tarjolla, tosin eivät ne aivan uusinta uutta ole mutta siksi niitä kannattaakin nostaa esiin. :)
Ennen sitä kuitenkin pieni tiivistys ajatuksistani tiivistetysti:
(eivät toki omia ideoitani, kiitos kaikille jotka ovat inspiroineet tähän!)
1. Kasvien jalostus ei ole välttämättä hyvä juttu, jos sillä saadaan lisättyä sadon määrää. (vs. villivihannekset)
2. Maaperän lannoittaminen typellä, fosforilla ja kaliumilla luonnollisen lannoitteen sijasta ei ole hyvä juttu, vaikka se onkin helpompi konsti ja sillä voidaan saada lisättyä sadon määrää. (vs. vuoroviljely)
3. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttö ei ole kovin hyvä juttu, vaikka se helpottaakin tuholaisten torjuntaa ja sillä voidaan lisätä sadon määrää. (vs. eri kasvien viljely samalla pellolla, jolloin saadaan luonnollista tuholaistorjuntaa)
Miksi ei?
Kulkevatko laatu ja määrä muka käsi kädessä?
Lisääntyvätkö kasvin ravinteet muka samassa suhteessa sadon lisääntyessä? Eiköhän käy päinvastoin? Jos harvennetaan liian runsasta marjapensasta, määrä vähenee mutta ravinnemäärä pysyy samana eli paranee yhtä marjaa kohti.
Olisiko olemassa typen, fosforin ja kaliumin lisäksi muitakin hivenaineita, joita maaperä tarvitsee? Voidaanko maaperän tarvitsemien ravinteiden koko kirjoa saavuttaa millään keinotekoisella lannoitteella?
Miltä pelkät vihannekset maistuvat ilman mausteita? Onko niissä makua vai ei? Mauttomat vihannekset voivat olla edullisia, mutta onko niissä mitään muuta hyvää?
Nyt sitä maalaisjärkeä peliin. Meillä sentään on vielä päättelykykyä. Kunpa emme tukahduttaisi hyviä ajatuksia ja omaatuntoamme. Herra on uskonut ihmiset paljon haltijoiksi. Emme ole ainakaan viime aikoina onnistuneet kovin hyvin luonnosta huolehtimisessa. Sademetsiä tuhotaan, paljolti lannoitteiden takia maaperä köyhtyy ja vesistöt saastuvat... kaikki tämä *pitkälti* länsimaiden ahneuden tähden. Ja kaiken kukkuraksi Ghanassa on yleinen elektroniikkajätteiden kaatopaikka, vaikka niiden kuskaaminen sinne on virallisesti laitonta. Saadaanpa ne pois meidän silmistämme!
---
Jaakko Halmetoja – Mikroskoopilla kivikaudelle (10.5.2010)
Muutama lainaus yllä olevalta sivulta:
" -- kivikauden ihmiset söivät arviolta 100 – 300 eri kasvilajiketta vuoden aikana. Terveystietoinen länsimaalainen syö vuodessa noin 20 – 30 eri kasvia."
" -- mitä lähemmäs alkulähdettä pääset, sen vähemmän joudut yleensä jatkossa miettimään ja punnitsemaan eri vaihtoehtoja tai tekemään “korjausliikkeitä” uusien tutkimusten, trendien ja oivallusten ilmetessä. D-vitamiinia saa parhaiten auringosta, nokkonen on kovempi juttu kuin kaupan salaatti ja luonnossa virtaava lähdevesi tulee aina olemaan eri juttu kun kupariputkistossa seisova, trihalometaaneilla kyllästetty kraanavesi."
Lisäksi Halmetoja mainitsee, että myös "pääkalloleiman" saaneissa hiilihydraateissa on kyse lähinnä laadusta. Pitkälle prosessoidut hiilarit (esim. valkoinen sokeri, leipä ja pasta) ovat se todella huono juttu.
Mitä tehdä käytännössä? Halmetojan suositukset tiivistettynä:
1. Suosi kaupassa kokonaisia ruoka-aineita ja esimerkiksi siemeniä sisältäviä hedelmiä.
2. Suosi alkuperäisiä ja vahvoja lajikkeita, esim. marjoja ja siemeniä.
3. Suosi lähiruokaa ja luomua.
4. Kerää itse ruokasi.
5. Suosi ulkomaisia superruokia ainakin ensi alkuun, jos kotimaiset ovat "liian vaivalloisia". Ovat ne sitä monesti minullekin, parannusta tarvitsisi tehdä.
6. Tiedosta alkuperäisyyden merkitys ja liiku vähitellen sitä kohti päivittäisessä elämässä.
"Lisäksi näen huomattavasti fiksummaksi vaihtoehdoksi kuljettaa ulkomailta Suomeen vaikkapa ravinnerikkaita kaakaopapuja, kuin suuren tilavuuden vieviä hybridi-Chiquitoja, joita lähes joka taloudesta löytyy.."
"Takapihalta kerätty vuoheputkihapate on aivan huikeaa ruokaa, mutta suuri osa ihmisistä napostelee jostain syystä mielummin goji-marjoja tietokoneensa äärellä.." :D :D
---
Raikaswebin kirjoittajavieras Iiro Riihimäki 26.4.2011
Riihimäki vertasi kasveja ja ihmistä: kasvin juuret ovat maaperässä, ihmisen "juuret" ohutsuolessa - sieltähän valtaosa ravinteista imeytyy muualle kehoon. Itse ainakin olen huomannut ison eron suolistoni kunnossa, kun on löytynyt omalle keholle sopivampaa ravintoa kuin esimerkiksi ah niin helposti syötävät ja hyvin säilyvät viljat (tulehdusta aiheuttava gluteiini ja paljon tärkkelystä).
Kaikki korostukset ovat itse lisäämiäni.
"Kansanterveydellisesti suurin ongelmamme onkin todennäköisesti se, että valtaosa ihmisistä elää nykyisin varsin huonossa 'maaperässä'. Se kuinka tähän on päädytty, johtuu mm. seuraavista asioista:
1. Nykyiset viljelymenetelmät perustuvat teholannoitteisiin jotka optimoivat ruuan määrän, eivät sen laatua -> ruokamme sisältää lähinnä kaloreita ja kemikaaleja.
2. Terveellinen luonnollinen ruoka sisältää osan niistä mikrobeista ja entsyymeistä jotka vastaavat sen pilkkomisesta suolessamme. Nykyinen keskitetty ruuantuotanto edellyttää ruualta kuitenkin pitkää säilyvyyttä joka saavutetaan mm. tuhoamalla kyseiset mikrobit ja entsyymit. Tämä johtaa suoliston toiminnan ja siellä elävän mikrobikannan häiriintymiseen.
3. Hyödyllisiä bakteereja tuhoavien antibioottien liikasyönti vääristää suoliston mikrobikantaa entisestään ja johtaa usein sienikantojen liikakasvuun (antibiootit ovat sienimyrkkyjä eli aineita joilla sienet taistelevat bakteereja vastaan).
4. Epäoptimaalinen mikrobikanta ja lähinnä tyhjiä kaloreita sisältävä ravinto johtavat tilanteeseen jossa joudumme syömään enemmän ja kärsimme silti puutostiloista. Varsinkin haima joutuu ylitöihin eikä kykene tuottamaan riittävästi entsyymejä. Entsyymivaje johtaa entistä suurempaan mikrobikannan vääristymiseen ja pian suolessamme on useamman kilon komposti --"
Lisää pointteja:
"-Suomalaisia vaivaava krooninen magnesiumin puutos yhdessä teholannoitteiden synnyttämään fosforiylijäämään kanssa häiritsee kalsiumaineenvaihduntaa
-Pohjoinen sijaintimme johtaa varsinkin talvisin krooniseen D-vitamiinin puutokseen mikä osaltaan heikentää kalsiumaineenvaihduntaa"
Millä tavoin ehkäistä elimistömme kalkkeutumista? Tässä Riihimäen lista, josta itsellänikin vielä riittää tehtävää.
"-Korjaa ruuansulatusjärjestelmä alusta loppuun: pureskele kunnolla, huolehdi siitä että vatsassasi on riittävästi suolahappoa, tee suolihuuhteluita ainakin kerran puolessa vuodessa ja tue hyvän mikrobikannan kasvua esim. hapankaalilla ja muilla fermentoiduilla tuotteilla.
-Juo lähinnä vettä ja huolehdi että se on hyvälaatuista (aktivoitu/rakenteen omaava vesi liuottaa kalsiumia erittäin hyvin mutta aihe on liian laaja tähän väliin)
-Siirry myrkkymaidosta ja juustoista pastöroimattomiin, homogenoimattomiin versioihin
-Osta maadoituslakana ja liiku mahdollisimman paljon paljain jaloin (tämän perusteleminen vei 5 sivua joten irrotin sen omaksi itsenäiseksi tarinakseen)
-Hanki hyvä minitrampoliini (lymfajärjestelmän tehostaminen)"
Riihimäki myös muistuttaa halpojen lisäravinteiden (esim. kalsium[karbonaatti]) paitsi turhuudesta usein myös haitallisuudesta. Riihimäki myös korosti, että vatsassamme ei useinkaan ole riittävästi suolahappoa, jolloin muutenkin yleensä hyödytön kalsiumkarbonaatti saattaa aiheuttaa vain lisäongelmia. Hänen mukaansa paremmin imeytyvä kalsiumsitraatti on sekin todennäköisesti haitallista, sillä se saattaa kalkkeuttaa munuaiskeräset, joita ei sitten hevin saadakaan putsattua...
"Syy kalsiumlisien jatkuvaan tuputtamiseen on uskoakseni puhtaasti taloudellinen eli kyllähän myyjiä tulee aina riittämään jos käytännössä ilmainen kalsiumkarbonaatti/muu 'kuollut' kalsium saadaan markkinointikoneiston avulla muutettua kilohinnaltaan jopa satojen eurojen terveystuotteeksi."
"Suosittelisin välttämään myös kaikkia synteettisiä 'vitamiineja' ja varsinkin niitä jotka sisältävät täyteaineina kalsiumkarbonaattia tai vielä tätäkin haitallisempaa magnesiumsteraattia. Luonnosta ei löydy irrallisia 'vitamiinimolekyylejä' vaan kasveja jotka sisältävät laajan kirjon yhdessä toimivia aineita."
"Nyrkkisääntönä voidaan varmasti sanoa että esim. vihanneksista ja yrteistä saatava orgaaninen kalsium on hyvää ja maaperästä saatava kuollut kalsium huonoa."
---
Kannustan etusijassa itseäni mutta toki teitä kaikkia syömään lisää voimakkaan ja hyvän makuisia vihanneksia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laatu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laatu. Näytä kaikki tekstit
tiistai 13. syyskuuta 2011
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Ruuan ja veden laatu sekä syömisen ja juomisen "vaikeus"
Olen varmasti tullut viime vuosina antaneeksi lähipiirilleni informaatiota, että syöminen on hankalaa. Myönnän, että se on osatotuus. Itselläni kun on taipumus suhtautua tähänkin aiheeseen turhan dogmaattisesti - kuvittelinhan ykskantaan lihankin jo lapsuudesta opittuna olevan epäterveellistä kaikille. Enkä oikein ole edes oppinut vieraskoreaksi, vaan osaan kieltäytyä liiankin hyvin tarjottavista, joita en kotona popsisi. Anteeksi kaikille, joita tällä tavoin olen loukannut!
Mutta sitä minun on vaikea ymmärtää, kun Viidakkomies Olli Posti hehkuttaa televisiossa ja radiossa kuinka ruokahifistely on helppoa, ruuanlaittoon ei mene aikaa ja terveys ja fiilikset on paremmat kuin koskaan, niin haastattelija tokaisee suunnilleen että "kuulostaapa vaikeelta"!? Omasta näkövinkkelistäni katsottuna moinen ei todellakaan kuulosta vaikealta, varsinkin kun ei tarvitse ruokaa saadakseen pelata eurojen kanssa kuten itse vielä teen. Välillä rohkeus sijoittaa arvokkaaseen ruokaan tahtoo itsellänikin pettää, viimeisimmäksi kun mietin, tilatako hyvin ravinnetiheää, kasviperäisiä EPA- ja DHA-rasvahappoja sisältävää Marine Phytoplanktonia vai ei (perin oiva omega 3:n lähde kasvissyöjille). Silti on hyvä muistaa, että ennemminkin pitäisi miettiä, meneekö raha hukkaan kun ostaa halpoja tuotteita. Käytännössä näin hyvin monesti on, arvokas tuote on sijoitus eli investointi, ei tuhlausta. Sen sijaan halvan ostaminen hyvin usein on tuhlausta!
Minun on myös vaikea ymmärtää sitä, miksi ruoka-asioissa laatutietoisuus koetaan monesti "vaikeaksi". Verratkaapa: he, jotka ovat tulleet hankkineeksi hifikaiuttimet kotiinsa, eivät varmasti kovin mielellään enää kuuntele musiikkia tusinakajareista. He, jotka ovat saaneet kotiinsa uuden, paremman tietokoneen tai isomman näytön/television, eivät enää mielellään käytä hitaampaa konetta tai katsele pienempää ruutua. Auto, joka tarvitsee korkeaoktaanista bensiiniä, ei tule toimeen liikaa etanolia sisältävällä bensiinillä.
He, jotka ovat tottuneet parempaan ruokaan ja juomaan, eivät varmasti koe hankalaksi pysytellä siinä - hankalaa olisi palata takaisin huonompaan ja huomata konkreettiset seuraamukset kehossaan. Eipä ole itsenikään kovasti tehnyt mieli hanavettä kun on hetken aikaa käyttänyt tuoretta lähdevettä.
Ottakaapa vähitellen selvää, löytyykö lähistöltänne hyvälaatuista lähdettä (jos tällä Jaakko Halmetojan kehittämällä sivustolla ei ole mitään mielenkiintoista lähistöllä, älkää lannistuko!) ja jos, niin pyrkikää käyttämään sitä hanaveden sijaan mikäli sen ulkoinen ja sisäinen laatu tuntuu täyttävän kriteerit. Aina se suinkaan ei ole itsestäänselvää. Keskimääräinen lähdevesi verrattuna keskivertoon hanaveteen vaan saletisti on aivan huikean paljon parempaa!
Ja lopuksi - suomalaisilla tulee olla oikeus omiin luonnonvaroihinsa. Lähteiden oikeuksia ei missään tapauksessa saa myydä vesimarkkinoille rynnänneille kansainvälisille suuryrityksille! Mitäh, suomalaisten ainutlaatuinen mahdollisuus muka tuhrittaisiin myymällä laatuvesi ulkomaiseen omistukseen? Tätä emme anna poliitikkojen tehdä! Kyllä Suomen vesistä muuallekin riittää, mutta ei tällä tavoin! Täytyyhän muita keinoja olla olemassa. Käykää allekirjoittamassa Oikeus pohjaveteen -adressi, jossa on vielä aivan liian vähän nimiä. Kertokaa minulle, jos tiedätte jonkin toisen adressin, jossa on sama sisältö mutta enemmän allekirjoituksia :)
Mutta sitä minun on vaikea ymmärtää, kun Viidakkomies Olli Posti hehkuttaa televisiossa ja radiossa kuinka ruokahifistely on helppoa, ruuanlaittoon ei mene aikaa ja terveys ja fiilikset on paremmat kuin koskaan, niin haastattelija tokaisee suunnilleen että "kuulostaapa vaikeelta"!? Omasta näkövinkkelistäni katsottuna moinen ei todellakaan kuulosta vaikealta, varsinkin kun ei tarvitse ruokaa saadakseen pelata eurojen kanssa kuten itse vielä teen. Välillä rohkeus sijoittaa arvokkaaseen ruokaan tahtoo itsellänikin pettää, viimeisimmäksi kun mietin, tilatako hyvin ravinnetiheää, kasviperäisiä EPA- ja DHA-rasvahappoja sisältävää Marine Phytoplanktonia vai ei (perin oiva omega 3:n lähde kasvissyöjille). Silti on hyvä muistaa, että ennemminkin pitäisi miettiä, meneekö raha hukkaan kun ostaa halpoja tuotteita. Käytännössä näin hyvin monesti on, arvokas tuote on sijoitus eli investointi, ei tuhlausta. Sen sijaan halvan ostaminen hyvin usein on tuhlausta!
Minun on myös vaikea ymmärtää sitä, miksi ruoka-asioissa laatutietoisuus koetaan monesti "vaikeaksi". Verratkaapa: he, jotka ovat tulleet hankkineeksi hifikaiuttimet kotiinsa, eivät varmasti kovin mielellään enää kuuntele musiikkia tusinakajareista. He, jotka ovat saaneet kotiinsa uuden, paremman tietokoneen tai isomman näytön/television, eivät enää mielellään käytä hitaampaa konetta tai katsele pienempää ruutua. Auto, joka tarvitsee korkeaoktaanista bensiiniä, ei tule toimeen liikaa etanolia sisältävällä bensiinillä.
He, jotka ovat tottuneet parempaan ruokaan ja juomaan, eivät varmasti koe hankalaksi pysytellä siinä - hankalaa olisi palata takaisin huonompaan ja huomata konkreettiset seuraamukset kehossaan. Eipä ole itsenikään kovasti tehnyt mieli hanavettä kun on hetken aikaa käyttänyt tuoretta lähdevettä.
Ottakaapa vähitellen selvää, löytyykö lähistöltänne hyvälaatuista lähdettä (jos tällä Jaakko Halmetojan kehittämällä sivustolla ei ole mitään mielenkiintoista lähistöllä, älkää lannistuko!) ja jos, niin pyrkikää käyttämään sitä hanaveden sijaan mikäli sen ulkoinen ja sisäinen laatu tuntuu täyttävän kriteerit. Aina se suinkaan ei ole itsestäänselvää. Keskimääräinen lähdevesi verrattuna keskivertoon hanaveteen vaan saletisti on aivan huikean paljon parempaa!
Ja lopuksi - suomalaisilla tulee olla oikeus omiin luonnonvaroihinsa. Lähteiden oikeuksia ei missään tapauksessa saa myydä vesimarkkinoille rynnänneille kansainvälisille suuryrityksille! Mitäh, suomalaisten ainutlaatuinen mahdollisuus muka tuhrittaisiin myymällä laatuvesi ulkomaiseen omistukseen? Tätä emme anna poliitikkojen tehdä! Kyllä Suomen vesistä muuallekin riittää, mutta ei tällä tavoin! Täytyyhän muita keinoja olla olemassa. Käykää allekirjoittamassa Oikeus pohjaveteen -adressi, jossa on vielä aivan liian vähän nimiä. Kertokaa minulle, jos tiedätte jonkin toisen adressin, jossa on sama sisältö mutta enemmän allekirjoituksia :)
tiistai 22. helmikuuta 2011
Aitoa ruokaa
Areenassa on taas erittäin suositeltava dokumentti. Väärennetty ruoka kestää 30 min ja toimittajana on Matts Dumell. Käykää vilkaisemassa, itse olisin toivonut että dokkari olisi ollut hieman pidempikin!
(viimeinen katselupäivä on 23.3.)
Ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on kirjoittanut jo kolme mielenkiintoista kirjaa (Den hemlige kocken, Äkta vara ja Döden i grytan). Kaksi niistä on jo suomennettu: Petos lautasella ja Aitoa ruokaa.
"Nilssonin kirjoja Den hemlige kocken ja Äkta vara on Ruotsissa myyty lähes 400 000 kappaletta, ja Ruotsin elintarviketeollisuus on joutunut jättämään tuotteistaan lisäaineita pois. Lisäksi se on joutunut karsimaan valheellisia mainoslauseitaan."
(Lähde: http://www.luomu.fi/tietopankki/aitoa-ruokaa-vaarentamattoman-ruoan-opas-2/)
Näin se on että jos kuluttajat ovat valveutuneita, elintarviketeollisuus ei voi jatkaa aivan entiseen malliin.
Dokumentin katsottuani alan olla entistä varmempi, että aidompaan ja lisäaineettomampaan ruokaan alkaa löytyä laajempaa kiinnostusta Suomessakin. Tosin vaikuttaa siltä, että suomenruotsalaiset ovat asiassa paljon pidemmällä. Herätkää, suomenkieliset! :D
Päivitin muuten yhtä punaista lihaa koskevaa vanhempaa blogaustani. Lisäys kirjoituksen lopussa. Kiitos jälleen Mikolle!
Lisäys 24.2.: Taloussanomat kirjoitti samasta asiasta lähteenään Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa. Häntä tosiaan ei kauheasti tuossa TV-dokumentissa mainostettu, vaikka samasta asiasta puhutaan. Outoa, mutta silti hyvä edes että suomenkielisetkin alkavat enenevässä määrin kiinnostua ruokansa laadusta!
(viimeinen katselupäivä on 23.3.)
Ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on kirjoittanut jo kolme mielenkiintoista kirjaa (Den hemlige kocken, Äkta vara ja Döden i grytan). Kaksi niistä on jo suomennettu: Petos lautasella ja Aitoa ruokaa.
"Nilssonin kirjoja Den hemlige kocken ja Äkta vara on Ruotsissa myyty lähes 400 000 kappaletta, ja Ruotsin elintarviketeollisuus on joutunut jättämään tuotteistaan lisäaineita pois. Lisäksi se on joutunut karsimaan valheellisia mainoslauseitaan."
(Lähde: http://www.luomu.fi/tietopankki/aitoa-ruokaa-vaarentamattoman-ruoan-opas-2/)
Näin se on että jos kuluttajat ovat valveutuneita, elintarviketeollisuus ei voi jatkaa aivan entiseen malliin.
Dokumentin katsottuani alan olla entistä varmempi, että aidompaan ja lisäaineettomampaan ruokaan alkaa löytyä laajempaa kiinnostusta Suomessakin. Tosin vaikuttaa siltä, että suomenruotsalaiset ovat asiassa paljon pidemmällä. Herätkää, suomenkieliset! :D
Päivitin muuten yhtä punaista lihaa koskevaa vanhempaa blogaustani. Lisäys kirjoituksen lopussa. Kiitos jälleen Mikolle!
Lisäys 24.2.: Taloussanomat kirjoitti samasta asiasta lähteenään Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa. Häntä tosiaan ei kauheasti tuossa TV-dokumentissa mainostettu, vaikka samasta asiasta puhutaan. Outoa, mutta silti hyvä edes että suomenkielisetkin alkavat enenevässä määrin kiinnostua ruokansa laadusta!
perjantai 11. helmikuuta 2011
Tutkimusten luotettavuus ja punainen liha
Viime syksynä Matti Tolosen nettisivuilla julkaistiin seuraava uutinen: Kaksi kolmesta lääketutkimuksesta vääristelee tuloksia! Tämä siis alkujohdantona: älkää luottako liikaa virallisiin tutkimuksiin.
Punaista lihaa koskien on Ruotsissa tehty kuulemma tutkimus, jonka mukaan punainen liha lisää sydänkohtausriskiä(?) naisilla. Minulla ei valitettavasti ole linkkiä itse tutkimukseen, ja en myöskään tiedä kyseisen tutkimuksen määrittelyistä. Sen sijaan aiheesta tietoa etsiessäni törmäsin erääseen aiempaan "tutkimukseen", jossa punainen liha määriteltiin näin:
"Red meat included all types of beef and pork such as bacon, beef, cold cuts, hamburgers, hotdogs, steak, and meats in pizza, lasagna, and stew."
Ei ihme, jos lopputulos on tällainen:
"Red and processed meat intakes were associated with modest increases in total mortality, cancer mortality, and cardiovascular disease mortality."
(Punainen ja prosessoitu liha oli yhteydessä pieneen kasvuun kokonais-, syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauskuolleisuudessa; lihavoinnit ovat omiani.)
"Vähän aikaa sitten Harvardin ravitsemusosaston tekemä laadukas tutkimus päätyi suurinpiirtein samoihin päätelmiin kuin edellä viitattu tutkimus. Siinä oli punaisen lihan määritelmällä sama ongelma kuin edellä viitatussa tutkimuksessa. Tässä tapauksessa kuitenkin toinen tutkijaryhmä kävi saman aineiston läpi ja poisti teolliset moskat punaisen lihan määritelmästä. Tällöin punainen liha ei ainakaan kasvattanut mitään terveysriskejä, mutta prosessoitu teollinen ruoka senkin edestä."
Nämä kommentit löysin täältä, pitkästä kommenttiketjusta.
Olen itse toki sillä kannalla, että ei punaista lihaa pidä ylenmäärin syödä, korkeintaan viisi annosta viikossa; ehkä itse syön 2-4 annosta. Olen yhtäältä (toisin kuin monet VHH-ruokavaliota* noudattavat) sitä mieltä, että sianlihaa tulisi välttää - sekä Raamatun että veriryhmäruokavalion mukaan - ja toisaalta ajattelen, että teollisesti prosessoidut lihavalmisteet ovat paljon pahempia kuin 100-prosenttinen "onnellisen luomusian" liha ilman lisäaineita. Kerro minulle, jos oikeasti pidät hampurilaisia, hotdogeja, pizzaa ja lasagnea kovin terveellisenä ruokana!**
*vähähiilihydraattinen ruokavalio; tutustu erityisesti Antti Heikkilän kotisivuihin.
**Kaipaatko selvennystä äskeiseen? Gluteeniviljat ja mahdollinen tehotuotanto eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sama vika on yhdistelmässä eläinproteiini ja runsaat hiilihydraatit. Katso jälempänä oleva kohta 2.
---
Takaisin toisessa kappaleessa mainittuun ruotsalaistutkimukseen. Muutama hyvä huomio linkin takaa ja omia ajatuksiani.
1. Se, mitä punaisen lihan kanssa syö, vaikuttaa erittäin paljon. Jos syöt lihaa, hanki hyvälaatuista (kts. kohta 3), ja syö sen kanssa vihanneksia, yrttejä ja myös voimakkaita mausteita (ei, en tarkoita samasta kasvista peräisin olevaa musta- enkä valkopippuria. Inkivääri, rosmariini ja kurkuma kuulostavat paljon paremmilta)
2. Runsashiilihydraattiset ruuat, kuten kaikki viljatuotteet ja peruna sekä mielellään lähes kaikki maitotuotteet on ainakin syytä jättää liha-aterialta pois.
3. Kotimaisuus ei itsessään ole vielä mikään tae laadusta, vaikka onkin tähän asti ollut yleensä hieman parempi vaihtoehto kuin tuontiliha. Kuinkahan paljon suomalaista karjaakin nykyään ruokitaan geenimuunnellulla soijarehulla? Huolimattomat kaikkiruokaiset saavat paljon helpommin elimistöönsä geenimuunneltua soijaa kuin huolelliset viherpiipertäjät... ;) Katso myös linkit tämän tekstin kommenteista.
4. Tutkimukseen osallistuneista väistämättä aika iso osa edusti veriryhmää A tai AB. A-ryhmää on Ruotsissa 47 % kansasta. A- ja AB-ryhmälle punainen liha ei keskimäärin sovi yhtä hyvin kuin O- ja B-ryhmille.
5. Monien teollisuusmaissa asuvien ihmisten on edelleen vaikea uskoa, miten vaarallisia vehnä- ja maitotuotteet voivat olla. Kuunnelkaa itseänne, kokeilkaa niiden korvaamista jollakin paljon paremmalla! :)
---
Päivitys 22.2.
Blogauksen 7. kommentti sisälsi hyvän vinkin. Prosessoimaton liha voi olla monille terveysruokaa, prosessoitu - tuskinpa.
Harvardin yliopistossa tutkittiin, miten prosessoitu/aito liha vaikuttaa sydänsairauksiin ja diabetekseen.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräs aktiivi totesi napakasti:
"fear the wheat and not the meat" :)
Punaista lihaa koskien on Ruotsissa tehty kuulemma tutkimus, jonka mukaan punainen liha lisää sydänkohtausriskiä(?) naisilla. Minulla ei valitettavasti ole linkkiä itse tutkimukseen, ja en myöskään tiedä kyseisen tutkimuksen määrittelyistä. Sen sijaan aiheesta tietoa etsiessäni törmäsin erääseen aiempaan "tutkimukseen", jossa punainen liha määriteltiin näin:
"Red meat included all types of beef and pork such as bacon, beef, cold cuts, hamburgers, hotdogs, steak, and meats in pizza, lasagna, and stew."
Ei ihme, jos lopputulos on tällainen:
"Red and processed meat intakes were associated with modest increases in total mortality, cancer mortality, and cardiovascular disease mortality."
(Punainen ja prosessoitu liha oli yhteydessä pieneen kasvuun kokonais-, syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauskuolleisuudessa; lihavoinnit ovat omiani.)
"Vähän aikaa sitten Harvardin ravitsemusosaston tekemä laadukas tutkimus päätyi suurinpiirtein samoihin päätelmiin kuin edellä viitattu tutkimus. Siinä oli punaisen lihan määritelmällä sama ongelma kuin edellä viitatussa tutkimuksessa. Tässä tapauksessa kuitenkin toinen tutkijaryhmä kävi saman aineiston läpi ja poisti teolliset moskat punaisen lihan määritelmästä. Tällöin punainen liha ei ainakaan kasvattanut mitään terveysriskejä, mutta prosessoitu teollinen ruoka senkin edestä."
Nämä kommentit löysin täältä, pitkästä kommenttiketjusta.
Olen itse toki sillä kannalla, että ei punaista lihaa pidä ylenmäärin syödä, korkeintaan viisi annosta viikossa; ehkä itse syön 2-4 annosta. Olen yhtäältä (toisin kuin monet VHH-ruokavaliota* noudattavat) sitä mieltä, että sianlihaa tulisi välttää - sekä Raamatun että veriryhmäruokavalion mukaan - ja toisaalta ajattelen, että teollisesti prosessoidut lihavalmisteet ovat paljon pahempia kuin 100-prosenttinen "onnellisen luomusian" liha ilman lisäaineita. Kerro minulle, jos oikeasti pidät hampurilaisia, hotdogeja, pizzaa ja lasagnea kovin terveellisenä ruokana!**
*vähähiilihydraattinen ruokavalio; tutustu erityisesti Antti Heikkilän kotisivuihin.
**Kaipaatko selvennystä äskeiseen? Gluteeniviljat ja mahdollinen tehotuotanto eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sama vika on yhdistelmässä eläinproteiini ja runsaat hiilihydraatit. Katso jälempänä oleva kohta 2.
---
Takaisin toisessa kappaleessa mainittuun ruotsalaistutkimukseen. Muutama hyvä huomio linkin takaa ja omia ajatuksiani.
1. Se, mitä punaisen lihan kanssa syö, vaikuttaa erittäin paljon. Jos syöt lihaa, hanki hyvälaatuista (kts. kohta 3), ja syö sen kanssa vihanneksia, yrttejä ja myös voimakkaita mausteita (ei, en tarkoita samasta kasvista peräisin olevaa musta- enkä valkopippuria. Inkivääri, rosmariini ja kurkuma kuulostavat paljon paremmilta)
2. Runsashiilihydraattiset ruuat, kuten kaikki viljatuotteet ja peruna sekä mielellään lähes kaikki maitotuotteet on ainakin syytä jättää liha-aterialta pois.
3. Kotimaisuus ei itsessään ole vielä mikään tae laadusta, vaikka onkin tähän asti ollut yleensä hieman parempi vaihtoehto kuin tuontiliha. Kuinkahan paljon suomalaista karjaakin nykyään ruokitaan geenimuunnellulla soijarehulla? Huolimattomat kaikkiruokaiset saavat paljon helpommin elimistöönsä geenimuunneltua soijaa kuin huolelliset viherpiipertäjät... ;) Katso myös linkit tämän tekstin kommenteista.
4. Tutkimukseen osallistuneista väistämättä aika iso osa edusti veriryhmää A tai AB. A-ryhmää on Ruotsissa 47 % kansasta. A- ja AB-ryhmälle punainen liha ei keskimäärin sovi yhtä hyvin kuin O- ja B-ryhmille.
5. Monien teollisuusmaissa asuvien ihmisten on edelleen vaikea uskoa, miten vaarallisia vehnä- ja maitotuotteet voivat olla. Kuunnelkaa itseänne, kokeilkaa niiden korvaamista jollakin paljon paremmalla! :)
---
Päivitys 22.2.
Blogauksen 7. kommentti sisälsi hyvän vinkin. Prosessoimaton liha voi olla monille terveysruokaa, prosessoitu - tuskinpa.
Harvardin yliopistossa tutkittiin, miten prosessoitu/aito liha vaikuttaa sydänsairauksiin ja diabetekseen.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräs aktiivi totesi napakasti:
"fear the wheat and not the meat" :)
tiistai 25. tammikuuta 2011
Internetistä saa laatusapuskaa!
Olen ostanut viime aikoina enenevässä määrin ruokaa (ja superruokaa) suomalaisista nettikaupoista. Olen asioinut aiemmin Samsaran Luomukaupassa, Ecodealissa, Hyvinvoinnin tavaratalossa sekä Ekolossa.
(Viimeisimmässä tosin en netin välityksellä vaan sekä Helsingissä että Jyväskylässä paikan päällä.)
Äskettäin tilasin ison satsin mm. laadukkaita pähkinöitä, siemeniä, merilevää, riisinlesettä ja suolaa FitnessFirstistä. Kyseisestä kaupasta kannattaa tehdä vaikka kimppatilauksia, siinä määrin edulliseksi hyvälaatuiset tuotteet tulevat suurissa erissä tilattuna. Kaikki ei ole luomua, mutta erittäin paljon löytyy raakatuotteita - esim. juuri pähkinöitä, jotka näin ollen ovat säilyttäneet ravintoarvonsa paremmin kuin sellaiset halvemmat pähkinät, jotka on pastöroitu höyryttämällä. Pidän erityisesti pekaani- ja macadamiapähkinöistä. Voin suositella ostettavaksi niitä myös Ekolosta, tosin en tiedä ovatko ne raakoja mutta ainakin luomua!
Macadamiapähkinät ovat erittäin rasvaisia, kalliita australialaisia pähkinöitä. Niissä on vakaa rasvahappokoostumus; ne eivät härskiinny läheskään niin helposti kuin esim. saksanpähkinät ja pellavansiemenet.
80 % rasvasta on kertatyydyttämätöntä (siis enemmän kuin oliiviöljyssä!). Jopa 20 % on palmitoleiinihappoa (omega 7), jota löytyy lähinnä eläinkunnasta, mutta myös tyrnimarjan siemenistä, avocadosta sekä chileläisistä hasselpähkinöistä.
(lähde)
Omega 7 -hapot ovat limakalvoille hyödyllisiä ja siksi tarpeellisia erityisesti pakkassäällä. Elimistö saattaa tosin kyetä valmistamaan palmitoleiinihappoa itsekin.
C-vitamiinin lähteeksi suosittelen erityisesti camu camu -marjaa, E- ja B-vitamiinien lähteeksi riisinlesejauhetta (Puhdistamon tai Sunfiren tocotrienols; B12:ta siitä ei saa), beetakaroteenia taas saa porkkanoiden lisäksi myös gojimarjoista... kyselkää tarkemmin minulta, mikä on laadukasta tai lukekaa Olli Postin ja Jaakko Halmetojan tekstejä. En suosittele ostamaan halvinta sorttia, jos haluaa investoida terveyteen.
Levistä puolestaan suosin proteiinipitoista spirulinaa, mutta myös dulsea ja wakamea. Ne auttavat hampaiden kunnossa ja ovat muutenkin tarpeellinen lisä ruokavalioon - leväähän ne kalatkin syövät ja sitä kautta kalakin voi olla terveellistä.
Hampunsiemenissä on myös hyvät proteiinit (täydellinen aminohappokoostumus) sekä optimaalinen rasvahappokoostumus. Niiden kuiduista saa hyviä vaatteita ynnä muuta... eli ruokahamppua kannattaisi viljellä Suomessa paljon nykyistä enemmän! Se kun ravitsee myös köyhää maaperää.
Eli nyt vain tilailemaan ruokia netistä! FitnessFirstistä tilatessa saatte koodiani vihertuomo käyttämällä 5 % alennuksen. Suosittelijana minäkin hyötyisin tällöin jotain. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, jää teidän päätettäväksenne! :D
(Viimeisimmässä tosin en netin välityksellä vaan sekä Helsingissä että Jyväskylässä paikan päällä.)
Äskettäin tilasin ison satsin mm. laadukkaita pähkinöitä, siemeniä, merilevää, riisinlesettä ja suolaa FitnessFirstistä. Kyseisestä kaupasta kannattaa tehdä vaikka kimppatilauksia, siinä määrin edulliseksi hyvälaatuiset tuotteet tulevat suurissa erissä tilattuna. Kaikki ei ole luomua, mutta erittäin paljon löytyy raakatuotteita - esim. juuri pähkinöitä, jotka näin ollen ovat säilyttäneet ravintoarvonsa paremmin kuin sellaiset halvemmat pähkinät, jotka on pastöroitu höyryttämällä. Pidän erityisesti pekaani- ja macadamiapähkinöistä. Voin suositella ostettavaksi niitä myös Ekolosta, tosin en tiedä ovatko ne raakoja mutta ainakin luomua!
Macadamiapähkinät ovat erittäin rasvaisia, kalliita australialaisia pähkinöitä. Niissä on vakaa rasvahappokoostumus; ne eivät härskiinny läheskään niin helposti kuin esim. saksanpähkinät ja pellavansiemenet.
80 % rasvasta on kertatyydyttämätöntä (siis enemmän kuin oliiviöljyssä!). Jopa 20 % on palmitoleiinihappoa (omega 7), jota löytyy lähinnä eläinkunnasta, mutta myös tyrnimarjan siemenistä, avocadosta sekä chileläisistä hasselpähkinöistä.
(lähde)
Omega 7 -hapot ovat limakalvoille hyödyllisiä ja siksi tarpeellisia erityisesti pakkassäällä. Elimistö saattaa tosin kyetä valmistamaan palmitoleiinihappoa itsekin.
C-vitamiinin lähteeksi suosittelen erityisesti camu camu -marjaa, E- ja B-vitamiinien lähteeksi riisinlesejauhetta (Puhdistamon tai Sunfiren tocotrienols; B12:ta siitä ei saa), beetakaroteenia taas saa porkkanoiden lisäksi myös gojimarjoista... kyselkää tarkemmin minulta, mikä on laadukasta tai lukekaa Olli Postin ja Jaakko Halmetojan tekstejä. En suosittele ostamaan halvinta sorttia, jos haluaa investoida terveyteen.
Levistä puolestaan suosin proteiinipitoista spirulinaa, mutta myös dulsea ja wakamea. Ne auttavat hampaiden kunnossa ja ovat muutenkin tarpeellinen lisä ruokavalioon - leväähän ne kalatkin syövät ja sitä kautta kalakin voi olla terveellistä.
Hampunsiemenissä on myös hyvät proteiinit (täydellinen aminohappokoostumus) sekä optimaalinen rasvahappokoostumus. Niiden kuiduista saa hyviä vaatteita ynnä muuta... eli ruokahamppua kannattaisi viljellä Suomessa paljon nykyistä enemmän! Se kun ravitsee myös köyhää maaperää.
Eli nyt vain tilailemaan ruokia netistä! FitnessFirstistä tilatessa saatte koodiani vihertuomo käyttämällä 5 % alennuksen. Suosittelijana minäkin hyötyisin tällöin jotain. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, jää teidän päätettäväksenne! :D
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Investoidaan laatuun, unohdetaan kuluttaminen
Olipa taas kerran erittäin inspiroivaa tekstiä Viidakkomiehen blogissa (kunhan unohdetaan alatyyliset ilmaisut)!
"Tavoitteenamme on, että koko Suomi alkaa nähdä ruoan kulun sijaan kaikkein tärkeimpänä investointina --"
Niinpä! Hoida kehoasi ja aivojasi! :)
"Meillä on nyt vähän kiire tässä hommassa, koska tarvii oikeasti saada Suomi Foodeille ja superterveeksi ennen kuin viranomaset keksii kieltää terveyden tai ainakin foodit lainsäädännöllä. Sitähän ne koko ajan yrittää"
Laaturuoka on erittäin tehokas väline ja vipuvarsi! Älä laiminlyö omaa terveyttäsi, äläkä varsinkaan unohda positiivista asennetta ja rukouksessa / Sanan äärellä vietettyä aikaa! Ne ja Pyhästä Hengestä kumpuavat hyvät teot on investointeja ikuisuuteen! <3 Siunausta! :)
"Tavoitteenamme on, että koko Suomi alkaa nähdä ruoan kulun sijaan kaikkein tärkeimpänä investointina --"
Niinpä! Hoida kehoasi ja aivojasi! :)
"Meillä on nyt vähän kiire tässä hommassa, koska tarvii oikeasti saada Suomi Foodeille ja superterveeksi ennen kuin viranomaset keksii kieltää terveyden tai ainakin foodit lainsäädännöllä. Sitähän ne koko ajan yrittää"
Laaturuoka on erittäin tehokas väline ja vipuvarsi! Älä laiminlyö omaa terveyttäsi, äläkä varsinkaan unohda positiivista asennetta ja rukouksessa / Sanan äärellä vietettyä aikaa! Ne ja Pyhästä Hengestä kumpuavat hyvät teot on investointeja ikuisuuteen! <3 Siunausta! :)
tiistai 4. tammikuuta 2011
Ilma & vesi
Ilma on ehkä se tärkein asia, jossa meidän on hyvä pyrkiä puhtauteen. Tarvitsemme elääksemme ilman happea, sillä ilman happea emme elä. Hehee ;)
Miten sisäilman puhtauteen kannattaa kiinnittää huomiota sen lisäksi, että välttää viimeiseen asti niitä paikkoja, joissa oirehtii tai väsyy (syynä voi olla home, sädesieni tai moni muukin asia)?
1. Huonekasvit ovat tärkeässä asemassa. Katso myös tästä hyvä kirjavinkki. Kiitos rakkaalle vaimolleni, että meilläkin on muutama huonekasvi!
2. Myös suolakidelamput, joita myydään nykyään ties missä luontaiskaupoissa, parantavat ilman laatua. Kun ne lämpiävät, niistä vapautuu ilmaan negatiivisia ioneja, jotka tasoittavat positiivisten ionien ylivaltaa sähkölaitteiden ja sähkömagneettisen säteilyn vuoksi varautuneessa huoneilmassa.
3. Ja sitten on tietysti laadukkaat ionisaattorit. Olen vakavasti miettinyt, olisiko tällainen laite syytä hankkia. Jos asuisin Helsingin keskustassa, sellainen olisi varmaan jo hommattu. Ilmassa leijuva pölykin saa kyytiä! Ai niin, on niitä halvempiakin, jos haluaa kokeilla.
Ulkoilman puhtauteen on vaikeampi puuttua muuten kuin muuttamalla pois kaupungin hälinästä, mutta useimmiten ulkoilma kuitenkin on selkeästi parempaa kuin sisäilma.
Suosittelen erityisesti vilkaisemaan tässä Jaakko Halmetojan artikkeleita ilmasta ja vedestä (myös veden ionisaattoreita ja puhdistimia löytyy moneen lähtöön, jos tuoretta lähdevettä ei syystä tai toisesta pääse hankkimaan).
Artikkelisarjassaan laatutietoinen Halmetoja käsittelee myös tulta ja maata eli auringon ja maaperän (eli myös ruuan) merkitystä.
Alla kuva joulukuun lopulta, kun kävin hakemassa vajaa 12 kilometrin päästä lähdevettä. Ja takuulla maistuu paremmalta kuin hanavesi keskimäärin, kunhan vaan totuttaa itsensä siihen. Hanaveteen tottuneena eroa voi olla mahdoton havaita.
Tuo hakureissu tehtiin autolla ja kaverini pääsi samalla näkemään metsän kauneutta; jos menen yksin ja suinkin ehdin, pyrin käyttämään polkupyörää. Eräänkin kerran onnistuin saamaan nenäni kuivahtaneet limakalvot takaisin kuosiin; sumuinen aamusää sai niiden luonnollisen kosteuden palautumaan.
Muistakaa toki, että puhtainkaan "luonnollinen vesi ei puhdista ihmisen sydäntä"; siihen tarvitaan Pyhää Henkeä eli elävää vettä! Kiitos Herralle, että hän vaikuttaa tänäänkin!
Kirjoitukseni lopuksi annan Olli Postin kertoa videollaan, miten voi tuunata juomaveden terveellisemmäksi ja paremman makuiseksi.
Miten sisäilman puhtauteen kannattaa kiinnittää huomiota sen lisäksi, että välttää viimeiseen asti niitä paikkoja, joissa oirehtii tai väsyy (syynä voi olla home, sädesieni tai moni muukin asia)?
1. Huonekasvit ovat tärkeässä asemassa. Katso myös tästä hyvä kirjavinkki. Kiitos rakkaalle vaimolleni, että meilläkin on muutama huonekasvi!
2. Myös suolakidelamput, joita myydään nykyään ties missä luontaiskaupoissa, parantavat ilman laatua. Kun ne lämpiävät, niistä vapautuu ilmaan negatiivisia ioneja, jotka tasoittavat positiivisten ionien ylivaltaa sähkölaitteiden ja sähkömagneettisen säteilyn vuoksi varautuneessa huoneilmassa.
3. Ja sitten on tietysti laadukkaat ionisaattorit. Olen vakavasti miettinyt, olisiko tällainen laite syytä hankkia. Jos asuisin Helsingin keskustassa, sellainen olisi varmaan jo hommattu. Ilmassa leijuva pölykin saa kyytiä! Ai niin, on niitä halvempiakin, jos haluaa kokeilla.
Ulkoilman puhtauteen on vaikeampi puuttua muuten kuin muuttamalla pois kaupungin hälinästä, mutta useimmiten ulkoilma kuitenkin on selkeästi parempaa kuin sisäilma.
Suosittelen erityisesti vilkaisemaan tässä Jaakko Halmetojan artikkeleita ilmasta ja vedestä (myös veden ionisaattoreita ja puhdistimia löytyy moneen lähtöön, jos tuoretta lähdevettä ei syystä tai toisesta pääse hankkimaan).
Artikkelisarjassaan laatutietoinen Halmetoja käsittelee myös tulta ja maata eli auringon ja maaperän (eli myös ruuan) merkitystä.
Alla kuva joulukuun lopulta, kun kävin hakemassa vajaa 12 kilometrin päästä lähdevettä. Ja takuulla maistuu paremmalta kuin hanavesi keskimäärin, kunhan vaan totuttaa itsensä siihen. Hanaveteen tottuneena eroa voi olla mahdoton havaita.
Tuo hakureissu tehtiin autolla ja kaverini pääsi samalla näkemään metsän kauneutta; jos menen yksin ja suinkin ehdin, pyrin käyttämään polkupyörää. Eräänkin kerran onnistuin saamaan nenäni kuivahtaneet limakalvot takaisin kuosiin; sumuinen aamusää sai niiden luonnollisen kosteuden palautumaan.
Muistakaa toki, että puhtainkaan "luonnollinen vesi ei puhdista ihmisen sydäntä"; siihen tarvitaan Pyhää Henkeä eli elävää vettä! Kiitos Herralle, että hän vaikuttaa tänäänkin!
Kirjoitukseni lopuksi annan Olli Postin kertoa videollaan, miten voi tuunata juomaveden terveellisemmäksi ja paremman makuiseksi.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Erään ex-kalavegetaristin tarina
Synnyin perheeseen, jossa ei syöty punaista lihaa. Vanhempani olivat tulleet siihen tulokseen, että on terveydellisistä syistä paras keskittyä kasvisruokaan. Tähän kulttuuriin kasvoin ja omin sen identiteetikseni jo varhain. Sain kotona lähinnä hyvää ja laadukasta ruokaa luomupainotteisesti, myös heidän itse kasvattamiaan vihanneksia.
Kanaa söin lapsena, mutta viimeistään ala-asteen loppupuolella kyllästyin siihen totaalisesti enkä ole sitä vieläkään suuhuni juuri laittanut. Kalaa (ja varsinkin kananmunaa) olen syönyt koko ikäni, mutta äyriäisiä en. Ala-asteella olin usein ihmettelyn kohteena, koska luokkakavereistani ei löytynyt muita, jotka liha olisi ollut kielletty.
Yläasteelle siirtyessäni jotkut koulukaverit lopettivat punaisen lihan syönnin. Osa heistä lienee edelleen kasvisruokavaliolla, osa on palannut takaisin sekasyöjiksi. Jatkoin entisellä linjalla, söin lounaaksikin hyvää kalavegetaarista kotiruokaa suurimman osan kouluajastani.
Kun muutin opiskelemaan, ei kotiruokaa enää ollut saatavissa. Opiskelijalounasta myyvät ravintolat tulivat tutuiksi. Pidin kyllä niistä, varsinkin siitä, että ruoka ei maksanut paria euroa enempää. Armeijassa sain myös kiitettävästi oman ruokavalioni mukaista sapuskaa.
Ala-asteen loppupuolesta saakka minulle oli kehkeytynyt paha tapa ostaa välipaloikseni suklaata, lakritsia, karkkeja sekä muuta makeaa ja suolaista. Se ei kuitenkaan näkynyt painonnousuna, joten tavasta ei tullut kunnolla pyrittyä eroon. Armeijassa lihoin hieman, kun runsaiden muonituskeskuksen ruokien lisäksi söin myös paljon makeuksia, mikä oli jälkikäteen ajateltuna kyllä hieman turhaa erityisesti hampaitani ajatellen.
Muutettuani Helsinkiin yleiskuntoni alkoi olla huonompi. Ensimmäinen syksyni siellä piti sisällään sitkeähkön flunssan, jonka seurauksena korvani tulehtuivat lievästi ja ruumiinlämpöni nousi hieman, ei kuitenkaan kunnon kuumeeksi asti. Aloin kiinnostua vähitellen yhä lisää luomuruuasta ja tuoreista kasviksista. Tämä kuitenkin tapahtui valitettavan hitaasti. Sen sijaan keksin ostaa luomuvehnästä valmistettuja saksalaisia gluteiininakkeja. Ne maistuivat aivan ihanilta, mutta jälkikäteen ajateltuna niiden syömisestä ei yleensä tullut mitenkään hyvä olo.
Suolistoni alkoi olla vain huonommassa kunnossa, ja laihduin entisestään. Syyllistin itseäni huonosta itsehillinnästä (mitä kyllä tapahtuu vieläkin). Lääkäri oli sitä mieltä, että minulta pitäisi ottaa verikoe keliakian tutkimista varten. Tulos oli negatiivinen, joten jatkoin viljojen syömistä lähes entiseen malliin.
Eräs vaihtoehtohoitaja tutki minulla eri ruoka-aineiden sopivuutta elokuussa 2009. Hän oli sitä mieltä, että suurin ongelmieni aiheuttaja on gluteiini ja varsinkin vehnä. Olin elokuusta marraskuuhun asti sitten gluteiinittomalla ruokavaliolla, vältin muiden muassa myös soijaa, jota olin rakastanut lapsesta saakka. Sitten sain ottaa soijan ja monet muut tuotteet takaisin ruokavaliooni, mutta vehnä jäi edelleen pannaan. Jätin tuossa vaiheessa jo mielellään myös ohran ja rukiin väliin. Vointini ei vielä syksyn aikana erityisesti parantunut, mutta hitaasti kuntoni alkoi kuitenkin kohentua.
Olin kuullut veriryhmän mukaisesta ruokavaliosta. Muistelin, että olisin O-veriryhmää. Siksi olin kovin epävarma, mitä minun tulisi tehdä, koska O-ryhmäläisille suositellaan eniten punaista lihaa; sitä suositellaan myös B-veriryhmälle, mutta sen sijaan A- ja AB-ryhmäläisille se ei sovi välttämättä kovinkaan hyvin.
Pitkän aikaa jahkailin asian kanssa, sillä liha nyt ei ole kovin kauniin näköistä ruokaa ja identiteettini kalavegetaristina oli edelleen melko vahva. Vihdoin helmikuussa 2010 uskaltauduin ostamaan luomukaritsan lihaa. Söin sitä vähän ja yritin edesauttaa sen sulavuutta entsyymien kera poikkeuksellisen paljon. Syönnin jälkeen en kokenut, että ruoka olisi väsyttänyt tai hankaloittanut ruuansulatusta merkittävästi. Varovasti sitten kokeilin sitä uudelleen, ilman ongelmia. Vähän suuremmissakin määrissä.
Maaliskuun alussa muutimme Vaasaan, ja siellä olin aluksi hetken ilman lihaa. Sitten hoksasin, että täällähän myydään luomukaritsaa ihan säännöllisesti, vaikka hyllyssä luomustatusta ei luekaan. Tämän hoksattuani aloin entistä enemmän suosia sitä ruokavaliossani. Joskus sain myös highland-nautaa, luomunautaa tai hirveä.
Olen ollut koko ajan erityisen tarkkana, että en syö tehotuotettua lihaa enkä sianlihaa, joka on veriryhmäruokavaliossa kokonaan kielletty. Olen pyrkinyt syömään lihaa myös eniten silloin, kun syön mahdollisimman vähän hiilihydraatteja samalla aterialla. Leipä, pasta, peruna (joita en muutenkaan syö) ja riisi vaikeuttavat ruuansulatusta, kun niitä syödään yhdessä eläinproteiinin kanssa. Olen huomannut tämän käytännössä, sillä kun olen syönyt lihan kyytipoikana myös esimerkiksi riisi-quinoanäkkäriä, oloni ei ole yhtä pirteä kuin puhtaan liha-kasvisaterian jälkeen.
Olen eittämättä paljon paremmassa kunnossa kuin silloin, kun vielä söin gluteiinipitoista viljaa ja kun en tajunnut, miten terveellistä hyvälaatuinen punainen liha voisi minulle olla - kunhan sillä on seuranaan riittävästi hyvälaatuisia ja omalle keholle hyvin sopivia kasviksia. En edelleenkään ole varma, onko minulla keliakia vai yliherkkyys vehnälle ja viljojen gluteiinille. Sillä ei ole tosin ole paljon väliä, koska tiedän joka tapauksessa, että minun on viisainta välttää kyseisiä ruokia.
Verityyppiruokavalion tärkein auktoriteetti on edelleen Tri Peter D'Adamo. Hänen 25-vuotinen kliininen tutkimuksensa pohjautuu hänen oman isänsä James D'Adamon yli 50 vuotta sitten tekemiin verityyppitutkimuksiin.
"Aloita lisäämällä verityypillesi hyödyllisiä ruokia ruokavalioosi. Seuraavaksi rupea poistamaan vältettäviä ruokia."
(Lähde: www.right4eu.us/finnish/NAPflyerFIb.pdf; lihavointi allekirjoittaneen)
Tri D'Adamo korostaa, että olisi liian yksinkertaista ja suorastaan harhaanjohtavaa väittää, että veriryhmä olisi ainoa ratkaiseva tekijä. Se ei anna patenttiratkaisua ruokavalion suunnittelulle, mutta on yksi osanen mutkikkaassa palapelissä, johon vaikuttavat erilaiset geneettiset tekijät ja ympäristö.
(Lähde: www.terveystaito.fi/Artikkelit/2006_5.htm)
Olen täysin vakuuttunut, että asia on pitkälti kuten edellä on todettu. Veriryhmä voi antaa suuntaviivoja sopivampaan ruokavalioon. D'Adamon mielestä tulee myös suosia luonnonmukaista ja välttää liikaa muunneltua ja jalostettua ruokaa. Kannattaa siis muistaa erityisesti
- ruuan laatu; halpa ruoka ei monestikaan ole edes hintansa väärti, kallis voi jopa olla -> köyhällä ei ole varaa halpaan. Nykyään käytämme ruokaan keskimäärin vähemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Miksi? Voiko määrä muka korvata laadun muuta kuin lisääntyneen lihavuuden ja sairauksien muodossa? Tavaranpaljous on keskuudessamme kovin ylitsepursuavaa sairaudenhoitokustannuksista puhumattakaan.
- itsensä kuunteleminen; millainen olo mistäkin ruuasta tulee?
- superruokien suosiminen; positiivinen ajattelu helpottaa ruuansulatusta sekä edistää terveyttä muutenkin. Huonommat sapuskat on helpompi jättää vähemmälle tai kokonaan pois, jos on jo parempaa tilalla.
Jos asia kiinnostaa sinua lisää, mutta et tiedä veriryhmääsi, voit saada siitä tiedon verenluovutuksen yhteydessä tai lääkärisi voi kirjoittaa sinulle laboratoriolähetteen veriryhmäsi määrittämiseksi. Itse kiinnostuin myös Tri D'Adamon myöhemmästä vaihtoehdosta veriryhmäruokavaliolle, joka on nimeltään The GenoType Diet. Voit kysyä minulta kaikkea asiaan liittyvää lisätietoa, pyrin vastaamaan parhaan taitoni mukaan.
Linkkejä suomeksi:
Kaisa Jaakkolan lyhyt tiivistelmä "The GenoType Diet - ruokavaliot kuudelle eri perimätyypille".
Terveystaito: "Veriryhmäruokavalio, tarua vai totta"
Marjo Urbanski: "Avainkoodit ruokavaliollesi: O,A,B,AB"
Englanniksi:
Peter D'Adamo kirjoittaa blogissaan rasvoista, ruuansulatuksesta ja veriryhmistä.
Keskustelufoorumi
Lista ruoka-aineista, joita eri verityyppien tulisi suosia, välttää tai jotka ovat neutraaleja - TypeBase 4
Kanaa söin lapsena, mutta viimeistään ala-asteen loppupuolella kyllästyin siihen totaalisesti enkä ole sitä vieläkään suuhuni juuri laittanut. Kalaa (ja varsinkin kananmunaa) olen syönyt koko ikäni, mutta äyriäisiä en. Ala-asteella olin usein ihmettelyn kohteena, koska luokkakavereistani ei löytynyt muita, jotka liha olisi ollut kielletty.
Yläasteelle siirtyessäni jotkut koulukaverit lopettivat punaisen lihan syönnin. Osa heistä lienee edelleen kasvisruokavaliolla, osa on palannut takaisin sekasyöjiksi. Jatkoin entisellä linjalla, söin lounaaksikin hyvää kalavegetaarista kotiruokaa suurimman osan kouluajastani.
Kun muutin opiskelemaan, ei kotiruokaa enää ollut saatavissa. Opiskelijalounasta myyvät ravintolat tulivat tutuiksi. Pidin kyllä niistä, varsinkin siitä, että ruoka ei maksanut paria euroa enempää. Armeijassa sain myös kiitettävästi oman ruokavalioni mukaista sapuskaa.
Ala-asteen loppupuolesta saakka minulle oli kehkeytynyt paha tapa ostaa välipaloikseni suklaata, lakritsia, karkkeja sekä muuta makeaa ja suolaista. Se ei kuitenkaan näkynyt painonnousuna, joten tavasta ei tullut kunnolla pyrittyä eroon. Armeijassa lihoin hieman, kun runsaiden muonituskeskuksen ruokien lisäksi söin myös paljon makeuksia, mikä oli jälkikäteen ajateltuna kyllä hieman turhaa erityisesti hampaitani ajatellen.
Muutettuani Helsinkiin yleiskuntoni alkoi olla huonompi. Ensimmäinen syksyni siellä piti sisällään sitkeähkön flunssan, jonka seurauksena korvani tulehtuivat lievästi ja ruumiinlämpöni nousi hieman, ei kuitenkaan kunnon kuumeeksi asti. Aloin kiinnostua vähitellen yhä lisää luomuruuasta ja tuoreista kasviksista. Tämä kuitenkin tapahtui valitettavan hitaasti. Sen sijaan keksin ostaa luomuvehnästä valmistettuja saksalaisia gluteiininakkeja. Ne maistuivat aivan ihanilta, mutta jälkikäteen ajateltuna niiden syömisestä ei yleensä tullut mitenkään hyvä olo.
Suolistoni alkoi olla vain huonommassa kunnossa, ja laihduin entisestään. Syyllistin itseäni huonosta itsehillinnästä (mitä kyllä tapahtuu vieläkin). Lääkäri oli sitä mieltä, että minulta pitäisi ottaa verikoe keliakian tutkimista varten. Tulos oli negatiivinen, joten jatkoin viljojen syömistä lähes entiseen malliin.
Eräs vaihtoehtohoitaja tutki minulla eri ruoka-aineiden sopivuutta elokuussa 2009. Hän oli sitä mieltä, että suurin ongelmieni aiheuttaja on gluteiini ja varsinkin vehnä. Olin elokuusta marraskuuhun asti sitten gluteiinittomalla ruokavaliolla, vältin muiden muassa myös soijaa, jota olin rakastanut lapsesta saakka. Sitten sain ottaa soijan ja monet muut tuotteet takaisin ruokavaliooni, mutta vehnä jäi edelleen pannaan. Jätin tuossa vaiheessa jo mielellään myös ohran ja rukiin väliin. Vointini ei vielä syksyn aikana erityisesti parantunut, mutta hitaasti kuntoni alkoi kuitenkin kohentua.
Olin kuullut veriryhmän mukaisesta ruokavaliosta. Muistelin, että olisin O-veriryhmää. Siksi olin kovin epävarma, mitä minun tulisi tehdä, koska O-ryhmäläisille suositellaan eniten punaista lihaa; sitä suositellaan myös B-veriryhmälle, mutta sen sijaan A- ja AB-ryhmäläisille se ei sovi välttämättä kovinkaan hyvin.
Pitkän aikaa jahkailin asian kanssa, sillä liha nyt ei ole kovin kauniin näköistä ruokaa ja identiteettini kalavegetaristina oli edelleen melko vahva. Vihdoin helmikuussa 2010 uskaltauduin ostamaan luomukaritsan lihaa. Söin sitä vähän ja yritin edesauttaa sen sulavuutta entsyymien kera poikkeuksellisen paljon. Syönnin jälkeen en kokenut, että ruoka olisi väsyttänyt tai hankaloittanut ruuansulatusta merkittävästi. Varovasti sitten kokeilin sitä uudelleen, ilman ongelmia. Vähän suuremmissakin määrissä.
Maaliskuun alussa muutimme Vaasaan, ja siellä olin aluksi hetken ilman lihaa. Sitten hoksasin, että täällähän myydään luomukaritsaa ihan säännöllisesti, vaikka hyllyssä luomustatusta ei luekaan. Tämän hoksattuani aloin entistä enemmän suosia sitä ruokavaliossani. Joskus sain myös highland-nautaa, luomunautaa tai hirveä.
Olen ollut koko ajan erityisen tarkkana, että en syö tehotuotettua lihaa enkä sianlihaa, joka on veriryhmäruokavaliossa kokonaan kielletty. Olen pyrkinyt syömään lihaa myös eniten silloin, kun syön mahdollisimman vähän hiilihydraatteja samalla aterialla. Leipä, pasta, peruna (joita en muutenkaan syö) ja riisi vaikeuttavat ruuansulatusta, kun niitä syödään yhdessä eläinproteiinin kanssa. Olen huomannut tämän käytännössä, sillä kun olen syönyt lihan kyytipoikana myös esimerkiksi riisi-quinoanäkkäriä, oloni ei ole yhtä pirteä kuin puhtaan liha-kasvisaterian jälkeen.
Olen eittämättä paljon paremmassa kunnossa kuin silloin, kun vielä söin gluteiinipitoista viljaa ja kun en tajunnut, miten terveellistä hyvälaatuinen punainen liha voisi minulle olla - kunhan sillä on seuranaan riittävästi hyvälaatuisia ja omalle keholle hyvin sopivia kasviksia. En edelleenkään ole varma, onko minulla keliakia vai yliherkkyys vehnälle ja viljojen gluteiinille. Sillä ei ole tosin ole paljon väliä, koska tiedän joka tapauksessa, että minun on viisainta välttää kyseisiä ruokia.
Verityyppiruokavalion tärkein auktoriteetti on edelleen Tri Peter D'Adamo. Hänen 25-vuotinen kliininen tutkimuksensa pohjautuu hänen oman isänsä James D'Adamon yli 50 vuotta sitten tekemiin verityyppitutkimuksiin.
"Aloita lisäämällä verityypillesi hyödyllisiä ruokia ruokavalioosi. Seuraavaksi rupea poistamaan vältettäviä ruokia."
(Lähde: www.right4eu.us/finnish/NAPflyerFIb.pdf; lihavointi allekirjoittaneen)
Tri D'Adamo korostaa, että olisi liian yksinkertaista ja suorastaan harhaanjohtavaa väittää, että veriryhmä olisi ainoa ratkaiseva tekijä. Se ei anna patenttiratkaisua ruokavalion suunnittelulle, mutta on yksi osanen mutkikkaassa palapelissä, johon vaikuttavat erilaiset geneettiset tekijät ja ympäristö.
(Lähde: www.terveystaito.fi/Artikkelit/2006_5.htm)
Olen täysin vakuuttunut, että asia on pitkälti kuten edellä on todettu. Veriryhmä voi antaa suuntaviivoja sopivampaan ruokavalioon. D'Adamon mielestä tulee myös suosia luonnonmukaista ja välttää liikaa muunneltua ja jalostettua ruokaa. Kannattaa siis muistaa erityisesti
- ruuan laatu; halpa ruoka ei monestikaan ole edes hintansa väärti, kallis voi jopa olla -> köyhällä ei ole varaa halpaan. Nykyään käytämme ruokaan keskimäärin vähemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Miksi? Voiko määrä muka korvata laadun muuta kuin lisääntyneen lihavuuden ja sairauksien muodossa? Tavaranpaljous on keskuudessamme kovin ylitsepursuavaa sairaudenhoitokustannuksista puhumattakaan.
- itsensä kuunteleminen; millainen olo mistäkin ruuasta tulee?
- superruokien suosiminen; positiivinen ajattelu helpottaa ruuansulatusta sekä edistää terveyttä muutenkin. Huonommat sapuskat on helpompi jättää vähemmälle tai kokonaan pois, jos on jo parempaa tilalla.
Jos asia kiinnostaa sinua lisää, mutta et tiedä veriryhmääsi, voit saada siitä tiedon verenluovutuksen yhteydessä tai lääkärisi voi kirjoittaa sinulle laboratoriolähetteen veriryhmäsi määrittämiseksi. Itse kiinnostuin myös Tri D'Adamon myöhemmästä vaihtoehdosta veriryhmäruokavaliolle, joka on nimeltään The GenoType Diet. Voit kysyä minulta kaikkea asiaan liittyvää lisätietoa, pyrin vastaamaan parhaan taitoni mukaan.
Linkkejä suomeksi:
Kaisa Jaakkolan lyhyt tiivistelmä "The GenoType Diet - ruokavaliot kuudelle eri perimätyypille".
Terveystaito: "Veriryhmäruokavalio, tarua vai totta"
Marjo Urbanski: "Avainkoodit ruokavaliollesi: O,A,B,AB"
Englanniksi:
Peter D'Adamo kirjoittaa blogissaan rasvoista, ruuansulatuksesta ja veriryhmistä.
Keskustelufoorumi
Lista ruoka-aineista, joita eri verityyppien tulisi suosia, välttää tai jotka ovat neutraaleja - TypeBase 4
tiistai 21. joulukuuta 2010
Joni Laiho, Olli Posti ja Jaakko Halmetoja
Tässä on jo lokakuussa 2009 julkaistu sivu; suosittelen lukemaan lyhyen tekstin ja katsomaan 3'19'' kestävän videon.
Joni Laiho: Mitä ovat superfoodit? Miksi laadukas ruoka imeytyy elimistöön monesti paljon paremmin kuin lisäravinteet?
Olli Posti: Miten MS-tautia ja astmaa sairastanut voi havahtua huomaamaan, että hänellä ei ole kipuja, vaivoja eikä tauteja?
Alla huomattavasti tuoreempi video. Jaakko Halmetoja opettaa tiiviisti (17 min), mutta monipuolisesti. Aiheina esimerkiksi ruokateknologia, torjunta-aineet, allergiat, jalostus ja ruuan laatu.
Yritän itse oppia opiksi omaa kehoa kuuntelemalla, mutta matka on kuitenkin vielä hyvin pitkä. Jumala on luonut meidät todella ihmeellisesti, miksi me ihmiset haluamme tuhota Hänen luomistyötään niin monella tavoin? Jos saastutamme luontoa, saastutamme myös itseämme.
Joni Laiho: Mitä ovat superfoodit? Miksi laadukas ruoka imeytyy elimistöön monesti paljon paremmin kuin lisäravinteet?
Olli Posti: Miten MS-tautia ja astmaa sairastanut voi havahtua huomaamaan, että hänellä ei ole kipuja, vaivoja eikä tauteja?
Alla huomattavasti tuoreempi video. Jaakko Halmetoja opettaa tiiviisti (17 min), mutta monipuolisesti. Aiheina esimerkiksi ruokateknologia, torjunta-aineet, allergiat, jalostus ja ruuan laatu.
Yritän itse oppia opiksi omaa kehoa kuuntelemalla, mutta matka on kuitenkin vielä hyvin pitkä. Jumala on luonut meidät todella ihmeellisesti, miksi me ihmiset haluamme tuhota Hänen luomistyötään niin monella tavoin? Jos saastutamme luontoa, saastutamme myös itseämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)