Laadun merkityksestä terveydelle

Nyt on loistavia linkkejä tarjolla, tosin eivät ne aivan uusinta uutta ole mutta siksi niitä kannattaakin nostaa esiin. :)

Ennen sitä kuitenkin pieni tiivistys ajatuksistani tiivistetysti:
(eivät toki omia ideoitani, kiitos kaikille jotka ovat inspiroineet tähän!)

1. Kasvien jalostus ei ole välttämättä hyvä juttu, jos sillä saadaan lisättyä sadon määrää. (vs. villivihannekset)

2. Maaperän lannoittaminen typellä, fosforilla ja kaliumilla luonnollisen lannoitteen sijasta ei ole hyvä juttu, vaikka se onkin helpompi konsti ja sillä voidaan saada lisättyä sadon määrää. (vs. vuoroviljely)

3. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttö ei ole kovin hyvä juttu, vaikka se helpottaakin tuholaisten torjuntaa ja sillä voidaan lisätä sadon määrää. (vs. eri kasvien viljely samalla pellolla, jolloin saadaan luonnollista tuholaistorjuntaa)

Miksi ei?

Kulkevatko laatu ja määrä muka käsi kädessä?

Lisääntyvätkö kasvin ravinteet muka samassa suhteessa sadon lisääntyessä? Eiköhän käy päinvastoin? Jos harvennetaan liian runsasta marjapensasta, määrä vähenee mutta ravinnemäärä pysyy samana eli paranee yhtä marjaa kohti.

Olisiko olemassa typen, fosforin ja kaliumin lisäksi muitakin hivenaineita, joita maaperä tarvitsee? Voidaanko maaperän tarvitsemien ravinteiden koko kirjoa saavuttaa millään keinotekoisella lannoitteella?

Miltä pelkät vihannekset maistuvat ilman mausteita? Onko niissä makua vai ei? Mauttomat vihannekset voivat olla edullisia, mutta onko niissä mitään muuta hyvää?

Nyt sitä maalaisjärkeä peliin. Meillä sentään on vielä päättelykykyä. Kunpa emme tukahduttaisi hyviä ajatuksia ja omaatuntoamme. Herra on uskonut ihmiset paljon haltijoiksi. Emme ole ainakaan viime aikoina onnistuneet kovin hyvin luonnosta huolehtimisessa. Sademetsiä tuhotaan, paljolti lannoitteiden takia maaperä köyhtyy ja vesistöt saastuvat... kaikki tämä *pitkälti* länsimaiden ahneuden tähden. Ja kaiken kukkuraksi Ghanassa on yleinen elektroniikkajätteiden kaatopaikka, vaikka niiden kuskaaminen sinne on virallisesti laitonta. Saadaanpa ne pois meidän silmistämme!

---

Jaakko Halmetoja – Mikroskoopilla kivikaudelle (10.5.2010)

Muutama lainaus yllä olevalta sivulta:

" -- kivikauden ihmiset söivät arviolta 100 – 300 eri kasvilajiketta vuoden aikana. Terveystietoinen länsimaalainen syö vuodessa noin 20 – 30 eri kasvia."

" -- mitä lähemmäs alkulähdettä pääset, sen vähemmän joudut yleensä jatkossa miettimään ja punnitsemaan eri vaihtoehtoja tai tekemään “korjausliikkeitä” uusien tutkimusten, trendien ja oivallusten ilmetessä. D-vitamiinia saa parhaiten auringosta, nokkonen on kovempi juttu kuin kaupan salaatti ja luonnossa virtaava lähdevesi tulee aina olemaan eri juttu kun kupariputkistossa seisova, trihalometaaneilla kyllästetty kraanavesi."

Lisäksi Halmetoja mainitsee, että myös "pääkalloleiman" saaneissa hiilihydraateissa on kyse lähinnä laadusta. Pitkälle prosessoidut hiilarit (esim. valkoinen sokeri, leipä ja pasta) ovat se todella huono juttu.

Mitä tehdä käytännössä? Halmetojan suositukset tiivistettynä:
1. Suosi kaupassa kokonaisia ruoka-aineita ja esimerkiksi siemeniä sisältäviä hedelmiä.
2. Suosi alkuperäisiä ja vahvoja lajikkeita, esim. marjoja ja siemeniä.
3. Suosi lähiruokaa ja luomua.
4. Kerää itse ruokasi.
5. Suosi ulkomaisia superruokia ainakin ensi alkuun, jos kotimaiset ovat "liian vaivalloisia". Ovat ne sitä monesti minullekin, parannusta tarvitsisi tehdä.
6. Tiedosta alkuperäisyyden merkitys ja liiku vähitellen sitä kohti päivittäisessä elämässä.

"Lisäksi näen huomattavasti fiksummaksi vaihtoehdoksi kuljettaa ulkomailta Suomeen vaikkapa ravinnerikkaita kaakaopapuja, kuin suuren tilavuuden vieviä hybridi-Chiquitoja, joita lähes joka taloudesta löytyy.."

"Takapihalta kerätty vuoheputkihapate on aivan huikeaa ruokaa, mutta suuri osa ihmisistä napostelee jostain syystä mielummin goji-marjoja tietokoneensa äärellä.." :D :D

---

Raikaswebin kirjoittajavieras Iiro Riihimäki 26.4.2011

Riihimäki vertasi kasveja ja ihmistä: kasvin juuret ovat maaperässä, ihmisen "juuret" ohutsuolessa - sieltähän valtaosa ravinteista imeytyy muualle kehoon. Itse ainakin olen huomannut ison eron suolistoni kunnossa, kun on löytynyt omalle keholle sopivampaa ravintoa kuin esimerkiksi ah niin helposti syötävät ja hyvin säilyvät viljat (tulehdusta aiheuttava gluteiini ja paljon tärkkelystä).

Kaikki korostukset ovat itse lisäämiäni.

"Kansanterveydellisesti suurin ongelmamme onkin todennäköisesti se, että valtaosa ihmisistä elää nykyisin varsin huonossa 'maaperässä'. Se kuinka tähän on päädytty, johtuu mm. seuraavista asioista:

1. Nykyiset viljelymenetelmät perustuvat teholannoitteisiin jotka optimoivat ruuan määrän, eivät sen laatua -> ruokamme sisältää lähinnä kaloreita ja kemikaaleja.

2. Terveellinen luonnollinen ruoka sisältää osan niistä mikrobeista ja entsyymeistä jotka vastaavat sen pilkkomisesta suolessamme. Nykyinen keskitetty ruuantuotanto edellyttää ruualta kuitenkin pitkää säilyvyyttä joka saavutetaan mm. tuhoamalla kyseiset mikrobit ja entsyymit. Tämä johtaa suoliston toiminnan ja siellä elävän mikrobikannan häiriintymiseen.

3. Hyödyllisiä bakteereja tuhoavien antibioottien liikasyönti vääristää suoliston mikrobikantaa entisestään ja johtaa usein sienikantojen liikakasvuun (antibiootit ovat sienimyrkkyjä eli aineita joilla sienet taistelevat bakteereja vastaan).

4. Epäoptimaalinen mikrobikanta ja lähinnä tyhjiä kaloreita sisältävä ravinto johtavat tilanteeseen jossa joudumme syömään enemmän ja kärsimme silti puutostiloista. Varsinkin haima joutuu ylitöihin eikä kykene tuottamaan riittävästi entsyymejä. Entsyymivaje johtaa entistä suurempaan mikrobikannan vääristymiseen ja pian suolessamme on useamman kilon komposti --"

Lisää pointteja:

"-Suomalaisia vaivaava krooninen magnesiumin puutos yhdessä teholannoitteiden synnyttämään fosforiylijäämään kanssa häiritsee kalsiumaineenvaihduntaa
-Pohjoinen sijaintimme johtaa varsinkin talvisin krooniseen D-vitamiinin puutokseen mikä osaltaan heikentää kalsiumaineenvaihduntaa"

Millä tavoin ehkäistä elimistömme kalkkeutumista? Tässä Riihimäen lista, josta itsellänikin vielä riittää tehtävää.

"-Korjaa ruuansulatusjärjestelmä alusta loppuun: pureskele kunnolla, huolehdi siitä että vatsassasi on riittävästi suolahappoa, tee suolihuuhteluita ainakin kerran puolessa vuodessa ja tue hyvän mikrobikannan kasvua esim. hapankaalilla ja muilla fermentoiduilla tuotteilla.
-Juo lähinnä vettä ja huolehdi että se on hyvälaatuista (aktivoitu/rakenteen omaava vesi liuottaa kalsiumia erittäin hyvin mutta aihe on liian laaja tähän väliin)
-Siirry myrkkymaidosta ja juustoista pastöroimattomiin, homogenoimattomiin versioihin
-Osta maadoituslakana ja liiku mahdollisimman paljon paljain jaloin (tämän perusteleminen vei 5 sivua joten irrotin sen omaksi itsenäiseksi tarinakseen)
-Hanki hyvä minitrampoliini (lymfajärjestelmän tehostaminen)"

Riihimäki myös muistuttaa halpojen lisäravinteiden (esim. kalsium[karbonaatti]) paitsi turhuudesta usein myös haitallisuudesta. Riihimäki myös korosti, että vatsassamme ei useinkaan ole riittävästi suolahappoa, jolloin muutenkin yleensä hyödytön kalsiumkarbonaatti saattaa aiheuttaa vain lisäongelmia. Hänen mukaansa paremmin imeytyvä kalsiumsitraatti on sekin todennäköisesti haitallista, sillä se saattaa kalkkeuttaa munuaiskeräset, joita ei sitten hevin saadakaan putsattua...

"Syy kalsiumlisien jatkuvaan tuputtamiseen on uskoakseni puhtaasti taloudellinen eli kyllähän myyjiä tulee aina riittämään jos käytännössä ilmainen kalsiumkarbonaatti/muu 'kuollut' kalsium saadaan markkinointikoneiston avulla muutettua kilohinnaltaan jopa satojen eurojen terveystuotteeksi."

"Suosittelisin välttämään myös kaikkia synteettisiä 'vitamiineja' ja varsinkin niitä jotka sisältävät täyteaineina kalsiumkarbonaattia tai vielä tätäkin haitallisempaa magnesiumsteraattia. Luonnosta ei löydy irrallisia 'vitamiinimolekyylejä' vaan kasveja jotka sisältävät laajan kirjon yhdessä toimivia aineita."

"Nyrkkisääntönä voidaan varmasti sanoa että esim. vihanneksista ja yrteistä saatava orgaaninen kalsium on hyvää ja maaperästä saatava kuollut kalsium huonoa."

---

Kannustan etusijassa itseäni mutta toki teitä kaikkia syömään lisää voimakkaan ja hyvän makuisia vihanneksia.

Miksi VHH* toimii niin monilla suomalaisilla?

*VHH = vähähiilihydraattinen ruokavalio

En itse väitä olevani erityisen vähiin hiilihydraatteihin tyytyvä henkilö, mutta todennäköisesti hiilihydraattien (sokerin ja tärkkelyksen) osuus ruokavaliossani on kyllä vuoden parin aikana selvästi vähentynyt. Ja samalla eläinproteiinin ja oliiviöljyn osuus on kasvanut...

Kristitty VHH-ruokavaliota noudattava saattaa kuitenkin välillä havahtua siihen, että viljoja välttelevä ruokavalio ei äkkiseltään näyttäisi olevan kovin yhteensopiva Raamatun kanssa. On ilmeistä, että maanviljely, vilja ja leipä ovat perin vahvasti edustettuina Raamatun ruokasektorilla. Toisaalta Jumala on antanut selkeästi luvan syödä myös lihaa, kunhan ei syödä verta (tämä kielto löytyy myös Ut:sta).

Miksi näin, jos Antti Heikkilän mainostama VHH onkin hyvä juttu? Muutamia ajatuksia:

- Lähi-idässä on viljelty viljaa kaikkein pisimpään ja siksi on ilmeistä, että siellä asuvan väestön geenit ovat sopeutuneet siihen parhaiten. Keliakia ja viljayliherkkyys eivät tainneet myöskään olla kovin yleisiä varsinkaan Raamatun maailmassa.

- Suomalaisten geeniperimä on suhteessa paljon enemmän metsästäjä-keräilijäpainotteinen kuin Lähi-idän viljelijäpainotteinen geeniperimä. Suomalaisten geeniperimä on sitä myös verrattuna eteläisemmässä Euroopassa asuviin kansoihin. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi täällä on melko paljon yliherkkyyttä gluteiinille / keliakiaa (suuri osa tosin diagnosoimatta).

- Alkuperäiset viljat (esim. spelt, kamut) saattavat edelleen olla hyvin terveellisiä. Niitä myös kannattaa viljellä luonnonmukaisesti, sillä muunlainen viljelystapa ei anna yhtään parempia tuloksia. Sen sijaan suomalainen nykyvehnä on monen mielestä jalostettu pilalle (siinä on osittain pohjoisen sijaintimme vuoksi keskivertoa enemmän gluteiinia, joka ei ole se helpoin proteiini monenkaan suolistolle).

- Vilja oli ja on edelleen käytännöllistä ja kätevää, koska se voi säilyä pitkään. Raamatussa on tästä hyviä todisteita: säilyvyys oli elintärkeää nälkävuosina, jos oli tajuttu säilöä viljaa talteen hyvinä vuosina.

- Hiilihydraateille on käyttöä, jos liikumme runsaasti. Nykysuomalaiset ovat eittämättä fyysisesti passiivisempia kuin muinaiset israelilaiset.

- Lektiinit erityisesti vehnässä (ei esim. speltissä) haittaavat melkoisesti suurta osaa veriryhmien O (ja myös B) edustajista.

- Osa ihmisistä vaikuttaa hyötyvän hiilareista merkittävästi enemmän kuin se porukka, jolla VHH toimii loistavasti. Olemme erilaisia.

Ehkä itsensä kuunteleminen on hyväksi joka tapauksessa? Jos runsas hiilihydraattien syönti aiheuttaa ongelmia, niin kannattaa ehkä painottaa laaturasvaan ja -proteiiniin ja/tai lisätä liikuntaa (minunkin pitäisi tehdä tässä parannusta). Hikiliikunta olisi monille todella hyödyllistä (mm. useille veriryhmä O:n edustajille), ja hyötyliikunta puolestaan säästää luontoa.

Kiusallinen gluteiini + hyvä huono hiilihydraatti

Suosittelen lämpimästi eilen julkaistua viljojen terveellisyyttä vahvasti kyseenalaistavaa Studio55:n juttua Antti Heikkilästä. Hyödynsin muutamia kirjoituksessa käytettyjä kohtia tätä blogitekstiä kirjoittaessani. Yksi hyvä suositus (ja niitähän riittää) Antti Heikkilästä lyötyy myös Markus Lundströmin blogista, mikä on merkillepantavaa kun hänellä itsellään ei ollut vakavia hiilihydraateista johtuvia ongelmia. Heikkilän neuvot "ovat erittäin käytännöllisesti sovellettavissa myös perusterveen nuoren elämään".

Vuosikymmeniä takaperin keksittiin, että rasvat ovat epäterveellisiä. Niiden sijaan pääasialliseksi energialähteeksi alettiin suositella hiilihydraatteja (sokereita ja tärkkelystä). No, kuten eräs viime viikon Voimala-ohjelman vieraista väitti, voihan se olla että jotkut laihtuvat hiilaridieetillä. Ja voivat aivan hyvin!

Jos hiilareita saa ruokavaliostaan runsaasti, on vain tärkeää muistaa fyysinen aktiivisuus. Mitä vähemmän liikumme, sitä huonommin siedämme sokereita ja tärkkelystä.

Totuus siis lienee se, että kohtalaisen harva meistä sietää hiilihydraatteja siinä määrin kuin niitä suuhumme laitamme. Saamme niitä (+ kuituja) vihanneksista, juureksista, marjoista, hedelmistä, siemenistä ja pähkinöistä... joten mihin ihmeeseen niitä viljoja tarvitaan? Varsinkaan niitä, joissa on valtavasti gluteenia?

Viljat ovat käytännöllisiä - ne säilyvät suhteellisen hyvin. Ja onhan niissä joitakin muitakin hyviä puolia, mutta omalle keholleni ne eivät kyllä kummoista ravintoa ole. Tämän huomaa päivä päivältä selvemmin. Aiemmin olin itsekin jossain määrin vilja-addikti, vaikken sitä silloin myöntänytkään.

Gluteenittomat viljat (esim. riisi, hirssi) ja viljan tapaan käytettävät kasvit (mm. tattari, quinoa) sopivat kyllä suhteellisen monelle, jos ongelma on gluteiinissa. Erään arvion mukaan Suomessa jopa puolet väestöstä olisi yliherkkiä gluteiinille. En ihmettelisi vaikka arvio pitäisi paikkansa.

Mutta lisäksi viljoissa on muitakin ongelmia: lektiinit (varsinkin vehnän) ja hiilihydraatit eli runsas tärkkelyksen määrä. Tärkkelysintoleranssi on termi, josta vasta hiljattain on alettu maassamme puhua.

Itse jätin gluteiinia sisältävät viljat pois ruokavaliostani elokuussa 2009. Ehkä vasta joulukuun alussa aloin huomata, että jaksan paremmin. Jotkut toipuvat nopeammin kuin minä, mutta omiin kokemuksiini nojaten suosittelen erinäisistä terveysongelmista kärsiville 2-6 kuukauden ehdottoman gluteiinitonta ruokavaliota. Tietysti voit käydä testeissä, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että gluteiiniyliherkkyyttäsi havaittaisiin niissä. Itse olin tehnyt sen virheen aiemmin, että jatkoin viljojen syömistä kun keliakiaa ei verikokeella ollut löydetty. Koepalaa minusta ei koskaan ollut otettu. Siitä huolimatta halusin loppukesästä 2009 kokeilla gluteiinitonta elämäntapaa ja enää en voisi siitä tavasta luopua!

Vilkaiskaapa huviksenne sormenjälkiänne. Edellä olevan wikipedialinkin takaa löytyy väite, jonka mukaan glukoosin eli rypälesokerin sietokyvyllä ja sormenjäljillä on yhteys.
Itse puolestani olen enemmän tutustunut - yllätys yllätys - Peter D'Adamon opetuksiin aiheesta. Esimerkiksi

JOS sormenjäljissäsi on viivan muotoisia (mutta ei välttämättä tikkusuoria) syvennyksiä, erityisesti vaakasuuntaisia viivoja (näkyvät yleensä parhaiten peukalossa ja etusormessa) TAI jos sormenjälkesi ovat osittain tai jopa kokonaan vaikeasti tunnistettavissa
-> kärsit hyvin todennäköisesti gluteiiniyliherkkyydestä (tai lektiiniyliherkkyydestä).

Itseltäni löytyy näitä "white lines" -nimellä kutsuttavia viivoja sormistani aika paljonkin. Eivät ole vieläkään parantuneet, vaikka jo näin kauan olen gluteiinia vältellyt. Toisilla paranee, toisilla - no ehkä vielä joskus...?

Huutakaa "hep", jos sormenjälkenne saisivat mielestänne olla kauniimmat ;)

Ei muuta kuin syömään tuoreita vihanneksia (erityisesti paljon lehtivihreää), juureksia, marjoja ja hedelmiä omaa sietokykyä kuunnellen! Omassa terveydentilassanikin huomaan yleensä onko noita tullut syötyä riittävästi. Ellei, ei vireystila ole paras mahdollinen. Veren rautapitoisuuskin saattaa olla huonohko, jos ajaudun syömään liikaa "helppoja" ruokia eli pähkinöitä ja siemeniä, jotka olisivat lisukkeina ja pienemmässä määrin paljon terveellisempiä.

Niin mutta entäs se makeanhimo? Muutamia vinkkejä sen selättämiseen:
- Syö riittävästi sellaista kasvispainotteista proteiini- ja/tai rasvapitoista (mahdollisimman vähän kuumennettuja rasvoja) ruokaa, joka antaa sinulle virkeän olon. Itselläni parhaiten vihannesten kumppaniksi sopii punainen laatuliha (ei sika). Joillakin ehkä villi kala ja/tai palkokasvit, pähkinät ja siemenet.
- Mausta ruokasi hyvin erilaisilla yrteillä ja luonnollisella suolalla (esim. harmaa merisuola, pinkki vuorisuola) sekä voimakkailla mausteilla, jos ne sopivat sinulle. Kokonaiset, juuri ennen käyttöä jauhetut mausteet toimivat parhaiten! Älä turhaan säästele, luonnollisista lähteistä tulevat maut tyydyttävät nälän paremmin.

- Älä käytä keinotekoisia makeutusaineita. Monet sokerittomat tuotteet ovat myrkkyä! Lisäksi ne totuttavat suun liian makealle, jolloin makeanhimosta on entistä vaikeampi irtautua.
- Kun on pakko saada makeaa, syö hedelmiä, käytä lisäksi esimerkiksi suomalaista luomuhunajaa, laadukasta melassisiirappia, vaahterasiirappia tai -sokeria, palmusokeria, koivusokeria ynnä muita keskimäärin vähemmän haitallisia makeuttajia.

Viime aikoina olen entistä paremmin huomannut, että nopeat hiilihydraatit ne vasta kiusallisia ovatkin! Glykeeminen indeksi ei ole aivan turha mittari, korkeaa GI:tä tulee ainakin minun karttaa. Jos olen syönyt vähänkään liikaa nopeita sokereita, niin melko pian yllättää sokerikrapula! Hermostuneisuus, vapina, voimien ja mielenmaltin menetys ihan pikkujutuista... en suosittele, jos huomaat mitä tahansa outoa sokeripitoisen välipalan tai "aterian" jälkeen!

Loppuun haluan ottaa lainauksen alussa linkittämästäni Studio 55:n jutusta:

"Nyrkkisääntönä Heikkilä suosittelee kaikille kroonisesta sairaudesta kärsiville kokeilemaan viljatonta dieettiä. Oma keho on tässä kohtaa paras mittari.

− Jos on vaikka kauhea leivänhimo, se herättää epäilyksen, ettei leipä sovi. Usein ruoka-addiktin merkki on se, että tietty ruoka aiheuttaa aivoissa jotain, joka sekoittaa järjestelmän."