En minä tässä mitään sinänsä uutta ole keksinyt, ainakaan muodollisesti. Onhan näitä naamaruokia tehty varmaan useimmissa lapsiperheissä joskus. Mutta luomubroilerin ja sen kanssa kypsennettyjen porkkanoiden lisäksi tässä ruuassa oli myös vihanneksia: terveellistä ruokaa, jota lapset eivät välttämättä niin suuresti rakasta. Vihannessose maistui keskivertoa paremmin, kun olin nähnyt enemmän vaivaa, ja ruokailun aikana omat tuntemukseni pysyivät positiivisen puolella, enkä sortunut siihen, mihin liian usein – eli että kun ruoka ei maistukaan, niin alan hermostua ja kierre on valmis. Isin ruuat vaan eivät oo niin hyviä ja aina pitää protestoida niitä jossain kohdin.
Soseessa on lehtikaalia, kesäkurpitsaa, (salaatti)fenkolia ja erästä salaista asettani: gojimarjoja. Niiden makeuden kuvittelin siivittävän makujen sinfonian lasteni vatsalaukkuun saakka. Osittain erehdyin. Ainakin tytär meinasi aluksi, että ei taaskaan maistu. Miten voi olla? Sehän on nami-namisosetta. Sitten hoksasin, että omassakin annoksessani on aika vähän suolaa. Lisätäänpäs sitä siis kaikille! Hups, lipsahti vähän liikaakin ja jopas maistui tytölle hyvin sen jälkeen. Krhm. Suolapöntössä oli liian isot aukot... :D Ennen kuin todetaan, että liika suola on epäterveellistä, niin tähdennetäänpäs, että pieni suolamäärä kyllä on paikallaan ja varsinkin, kun kyse on puhdistamattomasta ruususuolasta eikä raffinoidusta vitivalkoisesta. Usein ruoka on parhaimman makuista, kun siinä on makea, suolainen, hapan ja karvas tasapainossa keskenään siihen tarpeeseen nähden, mitä itse kunkin keho sillä hetkellä kaipaa. Niin ja sanovat, että on myös viides maku: umami, siis sellainen maukas maku kuin vaikkapa tomaateissa, soijakastikkeissa, herkkusienissä, joissakin juustoissa ja lihassa... ehkä se tomaatti tai soijakastike tähän olisi tehnyt vielä kivan säväyksen.
Oliko gojimarjojen lisäämiseen jokin muukin syy kuin niiden makeus? Itse asiassa kyllä. Kritiikkiä itselleni annoin siitä, että nyt karotenoideja tuli oikein kahdesta lähteestä, ruuassahan oli jo porkkanaa. Ehkäpä se nyt ei kuitenkaan silloin tällöin ole niin vaarallista. :D Yksi syy on se, että niitä tulee helposti naposteltua raakoina, mutta itse asiassa niiden polysakkaridit vahvistavat immuniteettia enemmän kypsennetyssä muodossa, mikäli muistan oikein. Tiibetiläinen marja painii siinä suhteessa samassa sarjassa kuin esimerkiksi palsternakka ja lääkinnälliset sienet, kuten pakuri: polysakkaridit toimivat kehossa paremmin, kun niitä on kuumennettu sopivasti.
