Lihansyönnin terveellisyys ja eettisyys

Otsikko on kovin juhlallinen, mutta ihan pintaraapaisua tässä vain yritän tehdä muutamin linkkisuosituksin ja omakohtaisin kokemuksin.

Nuorempana en syönyt punaista lihaa, koska ajattelin sen olevan epäterveellistä. No niinhän se monesti onkin, ja monelle kaikki vaihtoehdot tuosta ruoka-aineryhmästä ovat enemmän tai vähemmän huonoja. Yläasteelle mentyäni kohtasin eettisistä syistä lihansyönnin lopettaneita. Ymmärsin heitä, mutta oma painopisteeni säilyi terveydellisissä syissä.

Mullistuksen ajattelutavassani koin, kun terveyteni ei ollut kummoisessa kunnossa mm. liikojen viljatuotteiden ja makeuksien tähden ja aloin uskoa, että hyvälaatuinen punainen liha voisi olla minulle jopa terveellistä. Lopulta varovaisten kokeilujen jälkeen päädyin huomaamaan, että ruuansulatuselimistöni ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä kärsi punaisesta lihasta (luomu tai riista), joka jopa auttaa jaksamaan päivän mittaan paremmin, jos en syö samalla aterialla kovin hiilihydraattipitoista ruokaa. Hiilarit liiassa määrin väsyttävät muutenkin, mutta karppaajaksi en ole ryhtynyt.

Pessi Peura kirjoitti blogissaan, että hänen ruokavalionsa on siirtynyt enemmän eläinkunnan tuotteita sisältävään suuntaan osittain myös veriryhmäsoveltuvuuden ansiosta. Osittain siis olemme samalla tiellä.

Tämän erittäin mielenkiintoisen ja tärkeän blogauksen osana kannattaa lukea myös kommenttiketju, johon Viidakkomies Olli Posti ottaa osaa mm. seuraavasti:

"Joku niityllä naavapuiden lomassa ruohoa popsiva, lähdevettä naukkaileva oikeasti vapaa ja onnellinen biisoni on se juttu mitä haetaan ja mikä todellakin maistuu - varsinkin jos se on teurastettu lähellä, järkevästi, mieluiten omalla tilalla ja isännän toimesta. En tiedä onko moinen enää sallittua, mutta myös teurastuslaitoksen olosuhteet ja teurastusreissun pituus vaikuttaa aika huikeasti siihen mitä hormonia siitä lihasta lopulta saa."

Niinpä. On todella totta, että stressaantuneissa olosuhteissa viimeiset elinaikansa eläneet eläimet eivät ole parasta mahdollista eläinperäistä ravintoa. Välillä itsekin ostan kaupasta naudan luomujauhelihaa (Tamminen, joskus myös Atria), mutta heti on syytä tiedostaa että se ei ensinnäkään ole vastajauhettua ja toiseksi ei varmaan ainakaan täysin edeltävät kriteerit täyttävää. MiniManista kun pari kertaa olen ostanut vastajauhettua karitsan lihaa, niin on makuelämys ollut heti parempi kuin muutama tunti aiemmin jauhetusta...

Eilen puolestaan löysin Kivihaan Citymarketista mielenkiintoista lihaa: karitsan paahtopaistia ja ylämaan karjan (highland[er]) sisäpaistia. Laitoin tänä aamuna uuniin ja söin niitä lounaaksi. Jälkimmäinen oli väriltään hyvin tummaa ja maultaan voimakasta. Karitsa oli taattua itseään, maukasta sekin. No tietysti makuun saattoi vaikuttaa hieman sekin, että tällä kertaa käytin myös tätä laatusuolaa (vilkaise sivupalkkiani "Alennuskoodit").

Eihän sitä voi riittävästi korostaa, että lihakarjaa tulisi kohdella hyvin. Samoin tietysti viljeltäviä vihanneksiakin, omat asenteemme vaikuttavat jossain määrin kaikkeen elolliseen. Pitäisipä itsekin käydä tutustumassa johonkin laatutilaan, että voisi omin silmin nähdä mitä lihantuotannossa tapahtuu. Sitä Pessi Peura suosittelikin edellä mainitun blogauksen 8. kommentissa.

Mutta entäs tämä: Suomalaiset syövät liikaa lihaa. Lukaisin jutun ja totesin että aika hulluissa määrissä se lihansyönti täällä näyttäisi huitelevan (ja kasvaa koko ajan): tällä hetkellä keskimäärin yli 200 grammaa päivässä. Siis jos keskiverto suomalainen syö tuon verran, niin paljonkohan sitä eniten syövät oikein syövät? Juttu ei selvästi kertonut, laskettiinko tuohon määrään mukaan myös siipikarja vai ainostaan nisäkkäiden liha... kuitenkin puhuttiin juuri punaisen lihan syöntisuosituksista: korkeintaan 300 grammaa viikossa. No tuo on kyllä osalle jo aivan liian vähän, toisille taas aivan liikaa. Itse pyrin tähtäämään n. 600-800 grammaan viikossa. Toki voisin pärjätä hieman vähemmälläkin, mutta toisaalta siipikarjaa en sitten taas syökään kun se hyvälaatuisen lihan saatavuus siinä on punaista lihaa heikompi (josta kuitenkin saan itse parhaat energiat).

Tässäpä oli myös erinomainen blogaus Mustikkatytöltä aiheesta humoristisella kuvallakin varustettuna: Lihansyönti ja terveytemme. Huoli liharuokien AGE-tuotteista ei ole aivan turha. Glykaation (sokeroitumisen) lopputuotteet eivät ole elimistössä lainkaan hyödyllisiä ja niitä on jopa hieman hankala saada sieltä pois. On kuitenkin monia ruoka-aineyhdistelmiä, jotka hommassa auttavat sovelletun veriryhmäruokavalion mukaan. Itse esimerkiksi käytän seuraavia:
omena + mustikka
(lisää +-merkillä varustettu ruoka/ruokia omenan tai mustikan sekaan)
+tuoreet luumut
+limetti
+karitsa
+riisinlese
+punaviini
+(yerba) maté-tee

Tuo maté on erinomainen juoma tässä asissa. Sen pitäisi auttaa AGE-tuotteiden poistossa omenan ja mustikan lisäksi myös yhdistettynä mm. johonkin seuraavista: kirsikka, rypäle (luomu!), tuoreet luumut, lehtikaali, vesikrassi, retiisi, tomaatti, hirven-, lampaan- ja vasikanliha, kalkkuna, hauki, lohi, meritaimen (ei suositeltava usein lajin suojelun kannalta).

Lihansyöntiä kehotetaan myös välttämään kehon emäksisyyden suosimiseen perustuen (liha tuottaa happamuutta, mutta varmaan tehotuotettu vielä paljon enemmän kuin hyvän elämän elänyt, ruoholla ruokittu eläin). Siinä on paljon vinhaa perää, mutta itseäni ei kyllä liha ole ainakaan samassa määrin närästänyt kuin muinoin viljatuotteet tai liika suklaan syönti. Veriryhmäteoriaan kuuluu myös väite, että esim. A-ryhmä voi hyvin, kun kudokset ovat lievästi emäksiset, ja O-ryhmä taas hyvin, kun ne ovat lievästi happamat. Tässä taas yksi syy vatsahapon pitoisuuksien lisäksi selvittää itseä kuunnellen, sopivatko liharuuat paremmin vai huonommin.

Väsyttääkö sinua punaisen lihan syömisen jälkeen? Onko haluton olo? Jos vastauksesi on vähänkään myönteinen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan, miltä tuntuisi vähitellen vähentää punaisen lihan osuutta ruokavaliossasi ja korvaamaan se sellaisella ravinnolla, joka pitää virkeämpänä. Vaihtoehtoja: kala (lohta voisi syödä paljon harvemmin, enemmän ahvenia, muikkuja, "roskakaloja" jos löydät), luomusiipikarja (kalkkuna, kanakin ehkä, ja tietty riista jos satut löytämään), siemenet (hamppu, kurpitsa, chia), liotetut ja huuhdellut pähkinät (saksan-, pekaani-) ja mantelit, mahdollisesti hyvälaatuiset soijatuotteet (miso, tempeh, tofu mutta EI soijarouhe/-suikaleet), idätetty riisiproteiinijauhe (alekoodi löytyy tähänkin), hyvälaatuinen spirulina (esim. HealthForce, Puhdistamo) ja chlorella (Sun, Vihreä helmi, Algomed, HealthForce; muut todennäköisesti eivät kovin hyviä).

Kuunnelkaa itseänne! Voitte välttyä punaisen lihan liikakulutukselta! Olen ehkä itsekäs kun haluan syödä punaista lihaa oman terveyteni tähden, mutta ainakin yritin sitä aikani vältellä (kotikasvatuksen myötä tosin). Veriryhmästä huolimatta vanhempani vaikuttavat pärjänneen paremmin ilman lihaa kuin minä – aikuisiässä. Hehän söivät kuitenkin lihaa lapsena, minä en.

Pelkän maun tähden lihaa on mielestäni turha syödä ja näin lisätä ekologista jalanjälkeä, aina löytyy vähitellen jotain parempaa, jos uskaltaa itsensä uuteen maailmaan ajaa. Kannatan globaalia lihankulutuksen vähentämistä, mutta olen huono kantamaan omaa korttani kekoon.

Aidoissa ruuissa keho kyllä antaa palautetta, onko jollekin ruoka-aineelle tarvetta vai ei (kiitos Olli Postille muistutuksesta tocotrienolsin eli riisinlesejauheen kohdalla). Suluissa mainittu herkku ei enää maistu yhtä herkulliselta, kun sitä on syönyt lähiaikoina paljon. Samoin jos hyvää lihaa ei ole hetkeen saanut niin ai että kun maistuu. Pätee muuhunkin aitoon ruokaan.

Mikä sinulle maistuu? Mikä antaa energiaa päivääsi? Allekirjoittaneelle liiassakin määrin luomusuklaa...

Hyvä ja "hyvä" proteiini?

Soija tulee ulkomailta, joten Suomessa tuotettu liha on parempi vaihtoehto - näinkö on?

Vegetukku.fi -verkkokauppaa pyörittävä Tuukka Simonen kirjoitti karppausfoorumilla:

"Jos haluaa boikotoida soijaa, niin se onnistuu parhaiten boikotoimalla tehotuotettua broileria ja sikaa."

Vaikka en itse todellakaan ole vegaani, mututuntumani viittaa kyllä hieman samaan suuntaan: tehotuotettu liha sisältää runsaasti huonolaatuista soijaa ja maissia. Tässä pari kuukautta sittenhän uutisoitiin, että geenimuunneltua soijarehua käytetään Suomenkin lihakarjatiloilla enenevässä määrin.

Jos siis kasvisten laatu on tärkeää, lihan laatu on vielä tärkeämpää.

Jos tilanne olisi niin surkea, että kaupasta saisi vain huonolaatuista, tehotuotettua lihaa, varmaan palaisin kalavegetaristiksi (vaikka tiedänkin, että kehoni tarvitsisi nytkin useammin kasvispainotteisia aterioita, joissa on myös luomulihaa). Minun nälkäni ei tahdo talttua pelkällä kasvisruualla, sanokoot vegaanit mitä sanokoot.

Mutta kaikesta huolimatta pidän tehotuotettua lihaa ehdottamana ei-einä. Sianlihaa nyt kannattaisi boikotoida muutenkin, sillä se jos mikä on epäekologista. Siat syövät suunnilleen samanlaista ruokaa kuin ihmisetkin, ja kun tiedetään, mikä on tuotto tuotannon kuluihin verrattuna, ei kiitos. Sen sijaan naudat ja lampaat syövät ruohoa (vai syövätkö? Toivottavasti eivät syö soijaa eivätkä maissia). Ruoho ei sellaisenaan ole ihmisten ruokaa, joten näiden eläinten pito ei välttämättä ole lainkaan niin epäekologista kuin sikojen. Vai miten on? Olen pahoillani, sikafarmarit! Valitettavasti olen oikeasti tuota mieltä, kunnes toisin todistetaan.

Veriryhmäruokavaliofoorumilla (jonka jäsenet tuskin myöskään syövät sikaa) oli jälleen mielenkiintoinen keskusteluketju. Eräs kasvisruokavalioon hieman tyytymätön O-veriryhmäläinen (joka ei kuitenkaan periaatteellisista syistä mieluusti söisi lihaa) kyseli, onko "lihasmuistiteorialla" perää. Eräs avulias ja mukava vakiokirjoittaja kommentoi että jos vaikka eläin on ennen teurastustaan kovin stressaantunut, löytyyhän lihasta suht paljon adrenaliinia. Siksi sellaista lihaa kannattaa välttää ja jos lihaa tarvitsee, syödä mieluummin sellaisen eläimen lihaa, joka on kokenut mahdollisimman vähän kärsimystä. Juutalaisena (ei, kaikki foorumin vakiojäsenet eivät todellakaan ole juutalaisia :D) hän mainitsi kosher-teurastuksesta jatkaen, että muitakin humaaneja teurastusmuotoja varmasti on, mutta ne vain eivät ole hänelle tuttuja. Hän jatkoi mitalin kääntöpuolella:

"Similarly, a humanely raised animal (cows on the pasture, chickens free ranging, etc, as opposed to factory farms) is going to have only happy memories that might end up imbedded in the meat- if there is anything to this 'muscle memory' theory."

Lukekaa tästä koko ketjun toinen sivu halutessanne, kyseinen viesti on sivulla kolmantena.

Riisiproteiini (jota saa mm. FitnessFirstistä) ei allergisoi juuri ketään, joten se on hyvä valinta lisäproteiinia kaipaavalle. Käsittääkseni myös hamppuproteiini on hyvä valinta vegaanille. Jos päätätte tilata riisiproteiinia ison säkillisen, muistakaa, että saatte 5 prosentin alennuksen koodillani vihertuomo. :D

Kokonainen proteiini meillä kuitenkin on spirulinassa, jota suosittelen lämpimästi mikäli se on hyvälaatuista... huonoakin on nimittäin tarjolla yllinkyllin. Luottakaa makuaistiinne ja kehon reaktioihin niin spirulinaa kuin lihaa syödessänne! :) Eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla, eivät ne niin myrkyllisiä silti liene. Ottakaa kantaa, jos olette toista mieltä.

---

Päivitys 27.2., palaanpa vielä soijaan, joka jakaa mielipiteitä aika rankasti. Eri lähteiden kautta olen itse tullut seuraaviin johtopäätöksiin:

Soijan plussat:
+ sopii keskimäärin parhaiten niille, joiden veriryhmä on A (tai kenties AB) ja joilla punainen liha sulaa huonommin
+ kannattaa syödä perinteisissä, aasialaisissa muodoissaan: miso, tofu, tempeh
+ saattaa suojata monilta ei-hormonaalisilta syöviltä erityisesti niitä, joille se sopii muutenkin hyvin ja joilla muuten voisi olla korkeahko syöpäriski

Soijan miinukset:
- ei välttämättä sovi kovin hyvin kaikille. Karkeasti ottaen veriryhmiin O ja B kuuluvat hyötyvät enemmän punaisesta lihasta, soija saattaa olla jopa haitallinen (mutta valtaosa O-ryhmästä saattaa silti terveenä ollessaan sietää sitä varsin hyvin).
- teksturoitua soijaproteiinia, soijaproteiini-isolaattia, halpaa soijalesitiiniä ja monia muita soijajohdannaisia en itse suosittelisi kenellekään. Niitä löytyy hyvin monista teollisista elintarvikkeista
- soijalla ruokittujen eläinten lihaa kyllä kannattaisi välttää ihan oikeasti
- geenimuuntelu nimittäin ei välttämättä vie soijan ravitsemuksellisia ominaisuuksia parempaan suuntaan; geenimuuntelematon soijakaan ei yleensä ole enää 100-prosenttisen puhdasta
- soijassa on fyto- eli kasviestrogeeneja, joista on omat hyötynsä, mutta myös haittansa: esimerkiksi monilla naisilla, jotka eivät ole otollista veriryhmää, voi rintasyövän riski kasvaa. Luin jostain, että munkkiluostareissahan sitä soijaa eniten on aikoinaan syöty! Japanissa ja Kiinassa ei niinkään paljon, se kuuluu heidän ruokavalioonsa kohtuullisissa määrin.