Otsikko on kovin juhlallinen, mutta ihan pintaraapaisua tässä vain yritän tehdä muutamin linkkisuosituksin ja omakohtaisin kokemuksin.
Nuorempana en syönyt punaista lihaa, koska ajattelin sen olevan epäterveellistä. No niinhän se monesti onkin, ja monelle kaikki vaihtoehdot tuosta ruoka-aineryhmästä ovat enemmän tai vähemmän huonoja. Yläasteelle mentyäni kohtasin eettisistä syistä lihansyönnin lopettaneita. Ymmärsin heitä, mutta oma painopisteeni säilyi terveydellisissä syissä.
Mullistuksen ajattelutavassani koin, kun terveyteni ei ollut kummoisessa kunnossa mm. liikojen viljatuotteiden ja makeuksien tähden ja aloin uskoa, että hyvälaatuinen punainen liha voisi olla minulle jopa terveellistä. Lopulta varovaisten kokeilujen jälkeen päädyin huomaamaan, että ruuansulatuselimistöni ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä kärsi punaisesta lihasta (luomu tai riista), joka jopa auttaa jaksamaan päivän mittaan paremmin, jos en syö samalla aterialla kovin hiilihydraattipitoista ruokaa. Hiilarit liiassa määrin väsyttävät muutenkin, mutta karppaajaksi en ole ryhtynyt.
Pessi Peura kirjoitti blogissaan, että hänen ruokavalionsa on siirtynyt enemmän eläinkunnan tuotteita sisältävään suuntaan osittain myös veriryhmäsoveltuvuuden ansiosta. Osittain siis olemme samalla tiellä.
Tämän erittäin mielenkiintoisen ja tärkeän blogauksen osana kannattaa lukea myös kommenttiketju, johon Viidakkomies Olli Posti ottaa osaa mm. seuraavasti:
"Joku niityllä naavapuiden lomassa ruohoa popsiva, lähdevettä naukkaileva oikeasti vapaa ja onnellinen biisoni on se juttu mitä haetaan ja mikä todellakin maistuu - varsinkin jos se on teurastettu lähellä, järkevästi, mieluiten omalla tilalla ja isännän toimesta. En tiedä onko moinen enää sallittua, mutta myös teurastuslaitoksen olosuhteet ja teurastusreissun pituus vaikuttaa aika huikeasti siihen mitä hormonia siitä lihasta lopulta saa."
Niinpä. On todella totta, että stressaantuneissa olosuhteissa viimeiset elinaikansa eläneet eläimet eivät ole parasta mahdollista eläinperäistä ravintoa. Välillä itsekin ostan kaupasta naudan luomujauhelihaa (Tamminen, joskus myös Atria), mutta heti on syytä tiedostaa että se ei ensinnäkään ole vastajauhettua ja toiseksi ei varmaan ainakaan täysin edeltävät kriteerit täyttävää. MiniManista kun pari kertaa olen ostanut vastajauhettua karitsan lihaa, niin on makuelämys ollut heti parempi kuin muutama tunti aiemmin jauhetusta...
Eilen puolestaan löysin Kivihaan Citymarketista mielenkiintoista lihaa: karitsan paahtopaistia ja ylämaan karjan (highland[er]) sisäpaistia. Laitoin tänä aamuna uuniin ja söin niitä lounaaksi. Jälkimmäinen oli väriltään hyvin tummaa ja maultaan voimakasta. Karitsa oli taattua itseään, maukasta sekin. No tietysti makuun saattoi vaikuttaa hieman sekin, että tällä kertaa käytin myös tätä laatusuolaa (vilkaise sivupalkkiani "Alennuskoodit").
Eihän sitä voi riittävästi korostaa, että lihakarjaa tulisi kohdella hyvin. Samoin tietysti viljeltäviä vihanneksiakin, omat asenteemme vaikuttavat jossain määrin kaikkeen elolliseen. Pitäisipä itsekin käydä tutustumassa johonkin laatutilaan, että voisi omin silmin nähdä mitä lihantuotannossa tapahtuu. Sitä Pessi Peura suosittelikin edellä mainitun blogauksen 8. kommentissa.
Mutta entäs tämä: Suomalaiset syövät liikaa lihaa. Lukaisin jutun ja totesin että aika hulluissa määrissä se lihansyönti täällä näyttäisi huitelevan (ja kasvaa koko ajan): tällä hetkellä keskimäärin yli 200 grammaa päivässä. Siis jos keskiverto suomalainen syö tuon verran, niin paljonkohan sitä eniten syövät oikein syövät? Juttu ei selvästi kertonut, laskettiinko tuohon määrään mukaan myös siipikarja vai ainostaan nisäkkäiden liha... kuitenkin puhuttiin juuri punaisen lihan syöntisuosituksista: korkeintaan 300 grammaa viikossa. No tuo on kyllä osalle jo aivan liian vähän, toisille taas aivan liikaa. Itse pyrin tähtäämään n. 600-800 grammaan viikossa. Toki voisin pärjätä hieman vähemmälläkin, mutta toisaalta siipikarjaa en sitten taas syökään kun se hyvälaatuisen lihan saatavuus siinä on punaista lihaa heikompi (josta kuitenkin saan itse parhaat energiat).
Tässäpä oli myös erinomainen blogaus Mustikkatytöltä aiheesta humoristisella kuvallakin varustettuna: Lihansyönti ja terveytemme. Huoli liharuokien AGE-tuotteista ei ole aivan turha. Glykaation (sokeroitumisen) lopputuotteet eivät ole elimistössä lainkaan hyödyllisiä ja niitä on jopa hieman hankala saada sieltä pois. On kuitenkin monia ruoka-aineyhdistelmiä, jotka hommassa auttavat sovelletun veriryhmäruokavalion mukaan. Itse esimerkiksi käytän seuraavia:
omena + mustikka
(lisää +-merkillä varustettu ruoka/ruokia omenan tai mustikan sekaan)
+tuoreet luumut
+limetti
+karitsa
+riisinlese
+punaviini
+(yerba) maté-tee
Tuo maté on erinomainen juoma tässä asissa. Sen pitäisi auttaa AGE-tuotteiden poistossa omenan ja mustikan lisäksi myös yhdistettynä mm. johonkin seuraavista: kirsikka, rypäle (luomu!), tuoreet luumut, lehtikaali, vesikrassi, retiisi, tomaatti, hirven-, lampaan- ja vasikanliha, kalkkuna, hauki, lohi, meritaimen (ei suositeltava usein lajin suojelun kannalta).
Lihansyöntiä kehotetaan myös välttämään kehon emäksisyyden suosimiseen perustuen (liha tuottaa happamuutta, mutta varmaan tehotuotettu vielä paljon enemmän kuin hyvän elämän elänyt, ruoholla ruokittu eläin). Siinä on paljon vinhaa perää, mutta itseäni ei kyllä liha ole ainakaan samassa määrin närästänyt kuin muinoin viljatuotteet tai liika suklaan syönti. Veriryhmäteoriaan kuuluu myös väite, että esim. A-ryhmä voi hyvin, kun kudokset ovat lievästi emäksiset, ja O-ryhmä taas hyvin, kun ne ovat lievästi happamat. Tässä taas yksi syy vatsahapon pitoisuuksien lisäksi selvittää itseä kuunnellen, sopivatko liharuuat paremmin vai huonommin.
Väsyttääkö sinua punaisen lihan syömisen jälkeen? Onko haluton olo? Jos vastauksesi on vähänkään myönteinen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan, miltä tuntuisi vähitellen vähentää punaisen lihan osuutta ruokavaliossasi ja korvaamaan se sellaisella ravinnolla, joka pitää virkeämpänä. Vaihtoehtoja: kala (lohta voisi syödä paljon harvemmin, enemmän ahvenia, muikkuja, "roskakaloja" jos löydät), luomusiipikarja (kalkkuna, kanakin ehkä, ja tietty riista jos satut löytämään), siemenet (hamppu, kurpitsa, chia), liotetut ja huuhdellut pähkinät (saksan-, pekaani-) ja mantelit, mahdollisesti hyvälaatuiset soijatuotteet (miso, tempeh, tofu mutta EI soijarouhe/-suikaleet), idätetty riisiproteiinijauhe (alekoodi löytyy tähänkin), hyvälaatuinen spirulina (esim. HealthForce, Puhdistamo) ja chlorella (Sun, Vihreä helmi, Algomed, HealthForce; muut todennäköisesti eivät kovin hyviä).
Kuunnelkaa itseänne! Voitte välttyä punaisen lihan liikakulutukselta! Olen ehkä itsekäs kun haluan syödä punaista lihaa oman terveyteni tähden, mutta ainakin yritin sitä aikani vältellä (kotikasvatuksen myötä tosin). Veriryhmästä huolimatta vanhempani vaikuttavat pärjänneen paremmin ilman lihaa kuin minä – aikuisiässä. Hehän söivät kuitenkin lihaa lapsena, minä en.
Pelkän maun tähden lihaa on mielestäni turha syödä ja näin lisätä ekologista jalanjälkeä, aina löytyy vähitellen jotain parempaa, jos uskaltaa itsensä uuteen maailmaan ajaa. Kannatan globaalia lihankulutuksen vähentämistä, mutta olen huono kantamaan omaa korttani kekoon.
Aidoissa ruuissa keho kyllä antaa palautetta, onko jollekin ruoka-aineelle tarvetta vai ei (kiitos Olli Postille muistutuksesta tocotrienolsin eli riisinlesejauheen kohdalla). Suluissa mainittu herkku ei enää maistu yhtä herkulliselta, kun sitä on syönyt lähiaikoina paljon. Samoin jos hyvää lihaa ei ole hetkeen saanut niin ai että kun maistuu. Pätee muuhunkin aitoon ruokaan.
Mikä sinulle maistuu? Mikä antaa energiaa päivääsi? Allekirjoittaneelle liiassakin määrin luomusuklaa...
torstai 4. elokuuta 2011
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Vaihtelu virkistää – myös maaperää!
Oletteko kuulleet sanaa vuoroviljely? Suomessakin sitä on tehty ehkä karkeasti sadan vuoden ajan hyvin aktiivisesti, 1800-luvulta 1900-luvun puolenvälin tienoille. Kun pelto saa eri vuosina erilaista siementä, ja välillä saa olla myös kesantona, siitä tulee ravinteikkaampaa.
Mietinpä tässä juuri, että voisikin jatkossa pyrkiä entistä enemmän tukemaan niitä viljelijöitä, jotka tätä tapaa hyödyntävät. Mielestäni on aika typerää nyhtää maaperästä ravinteet yksipuolisella tehomaataloudella, ja sitten puskea siihen hirveät määrät synteettistä typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitteita (ja unohtaa muut kivennäiset, jotka ovat yhtä tärkeitä vaikka niitä tarvitaankin pienempiä määriä). Turha sitten valittaa vesistöjen rehevöitymisestä ja saastumisesta, jos ei halutakaan pyrkiä noudattamaan luonnon omaa kiertokulkua.
Kirjoitus tulee päivittymään... mutta tässä näin ensi alkuun.
Mietinpä tässä juuri, että voisikin jatkossa pyrkiä entistä enemmän tukemaan niitä viljelijöitä, jotka tätä tapaa hyödyntävät. Mielestäni on aika typerää nyhtää maaperästä ravinteet yksipuolisella tehomaataloudella, ja sitten puskea siihen hirveät määrät synteettistä typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitteita (ja unohtaa muut kivennäiset, jotka ovat yhtä tärkeitä vaikka niitä tarvitaankin pienempiä määriä). Turha sitten valittaa vesistöjen rehevöitymisestä ja saastumisesta, jos ei halutakaan pyrkiä noudattamaan luonnon omaa kiertokulkua.
Kirjoitus tulee päivittymään... mutta tässä näin ensi alkuun.
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Ryhti
Oijoi. Tämä asia on viime aikoina pyörinyt mielessä. Olen ollut keskimääräistä pidemmän aikaa käymättä hierojalla ja epäsymmetriset hartiani sekä vanhat tottumukset, löysä ryhti ja jäykähkö soittotekniikka vaikeammissa biiseissä alkavat oikeasti rassata.
Siksi onkin aivan loistavaa törmätä tällaisiin blogauksiin (oli muuten eka kerta kyseisessä blogissa, kiitos ryhtiasian huomioimisesta Mikolle ja linkistä Juhanille! :) Siis WAU! Mikon mainostama pitkä videokin olisi hyvä joskus paremmalla ajalla katsoa.
Olen tietoinen Alexander-tekniikan perusteista, mutta saattaisin ehkä tarvita ihan yksilöllistä ohjausta. Fysiopilatestunneilla kävin tuossa kevätlukukaudella, sitäkin voin kovasti suositella mutta laiskuus vaivaa mua ihan liikaa. No, katsotaan tulevaisuuteen selkä entistä suorempana ;)
Siksi onkin aivan loistavaa törmätä tällaisiin blogauksiin (oli muuten eka kerta kyseisessä blogissa, kiitos ryhtiasian huomioimisesta Mikolle ja linkistä Juhanille! :) Siis WAU! Mikon mainostama pitkä videokin olisi hyvä joskus paremmalla ajalla katsoa.
Olen tietoinen Alexander-tekniikan perusteista, mutta saattaisin ehkä tarvita ihan yksilöllistä ohjausta. Fysiopilatestunneilla kävin tuossa kevätlukukaudella, sitäkin voin kovasti suositella mutta laiskuus vaivaa mua ihan liikaa. No, katsotaan tulevaisuuteen selkä entistä suorempana ;)
torstai 16. kesäkuuta 2011
Rakastavatko hyttyset sinua?
Woohoo, taas yksi hyvä linkkibongaus, joka sisältää jopa gallupin!
Tämä sopinee jatkoksi äskeiselle marja-aiheiselle kyhäykselle.
Do Mosquitos Prefer you?
Kyseisen täysin epätieteellisen ;) kirjoituksen innoittajana on toiminut tämä tutkimus, jota myös suosittelen. Varoitus: tutkimuksessa sivutaan myös malariariskiä.
Suomenkielisiä blogeja lukiessakin olen törmännyt aiheeseen. On kehotettu välttämään makeuksia ja suosimaan tulisempia ruokia. Olli Posti kertoi Thaimaaseen aikoinaan mentyään kuulleensa natiiveilta, että hyttyset pistävät huomattavasti vähemmän heitä kuin turisteja. Posti kirjoitti hiljattain aiheesta myös blogauksen, suosittelen klikkaamaan tästä! :D
Linkissä on osittain minulle ennestään tuttuja huomioita. Monet niistä pätevät muihinkin hyönteisiin, kuten kärpäsiin ja ampiaisiin.
– Oma veriryhmäni, O sekreettori (sekreettoritekijä on eri asia kuin reesustekijä/Rh) vaikuttaa tutkimuksen mukaan olevan kaikkein alttein hyttysenpistoille. Seuraavina tulevat A ei-sekreettori, O ei-sekreettori sekä A sekreettori (joka on Suomen tavallisin veriryhmä). B- ja AB-ryhmät eivät siis tämän mukaan tulisi yhtä helposti hyttysen syömiksi. Mutta veikkaanpa, että kokonaisuutena vaikuttaa kuitenkin enemmän omat elämäntavat kuin veriryhmä [veikkaus perustuu mm. tähän]. :)
– Ruokavalio, joka sisältää runsaasti B-vitamiineja, antaa jonkin verran suojaa hyttysen verenhimoa vastaan. Täytyypä ensi kerralla metsään suunnistaessa syödä ruuan mukana annos kaapista löytyviä oluthiivahiutaleita (Valioravinto). :)
(vaikka hiutaleet onkin inaktivoitu, ne eivät ehkä ole älyttömän suositeltavia, jos sinulla on hiivainfektio tai suuri riski siihen: muista silloin myös pau d'arco)
– Hyttysiltä suojaa myös rikki. Eli jos keho kestää, sipulia nassuun! Ja kananmuniakaan ei tarvitse pelätä. Sipulia on vielä pakko mainostaa muutenkin: raaka sipuli (mielellään marinoitunut hetken oliiviöljyssä) toimii minulla yhtenä parhaista ja edullisimmista vastustuskyvyn lisääjistä. Valkosipulia unohtamatta, jota rakastan mutta joka ei juuri mulla toimi yhtä tehokkaasti kuin kelta- tai punasipuli. Ai niin, ja Länsi-Suomessa lähellä rannikkoa olevissa muinaisaikojen merenpohjan(?) lähdevesissä on yleensä myös rikkiä, joka tosin alentaa veden pH:ta...
– Laita ihollesi hieman tea tree -öljyä.
– Älä jää paikallesi vaan liiku! Tosin tämä on vaikeaa jos yhdellä mättäällä on valtavasti herkullisia marjoja :D
– Vältä makeuksia ja viljoja (joissa on paljon hiilihydraatteja)! Tämä on tässäkin asiassa yksi ehdottomasti eniten huomiota kaipaavista seikoista. Erittäin monet ovat havainneet, että hyttyset eivät entisessä määrin vaivaa, kun ovat vähentäneet makean käyttöä. Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräskin todisti, että hyttyset ja muut pikkuötökät eivät vaivaa häntä ollenkaan. Ainut makeutus mitä hän käyttää on kasvisglyseriini.
– Todistetusti liika sokerin (varsinkin valkoisen, "puhdistetun" myrkkysokerin) käyttö on erittäin haitallista, sillä siinä itsessään ei ole ravinteita ollenkaan. Vain energiaa, jonka polttaminen kuluttaa elimistössä olevia ravinteita. Hyihyi! Erityisesti tärkeät B-vitamiinitasot ovat usein liian alhaiset makeassa elimistössä. Jos siis B-vitamiinit suojaavat ja sokeri altistaa, niin tässäpä on aivan sanomattoman selkeä yhteys asialle.
Näillä ohjeilla luulisi, että metsän antimien kerääminen ja ulkona oleskelu kesällä olisi edes hieman mukavampaa.
PÄIVITYS 22.6.: kiitos hänelle, joka googlattuaan B-vitamiinin ja hyttyset eksyi minun blogiini! Sen ansiosta googlasin saman itse ja löysin tämän mainion keskusteluketjun, jota suosittelen teillekin:
Hyttyset karttelevat?
Syitä hyttysten ruokahalulle haettiin B-vitamiinin lisäksi iholta erittyvän hiilidioksidin määrästä, hyttyslajikkeiden valta-asemasta alku- ja loppukesällä, veriryhmistä, veren paksuudesta, feromoneista eli kuinka paljon henkilö vetää puoleensa vastakkaista sukupuolta... varmasti monella asialla on vaikutuksia. Monesti vain vaikea todentaa, kun jossain tapauksessa selitykseksi haettu asia ei toisten ihmisten kohdalla pädekään ollenkaan.
Todistetusti vielä pari päivää sitten lähteellä käydessäni hyttyset häärivät kovinkin ahkerasti minun kimpussani, joten ei ole ruokavaliomuutos vielä ollut tarpeeksi tehokas – josko se sitä voi kaikilla ollakaan. :D
Tämä sopinee jatkoksi äskeiselle marja-aiheiselle kyhäykselle.
Do Mosquitos Prefer you?
Kyseisen täysin epätieteellisen ;) kirjoituksen innoittajana on toiminut tämä tutkimus, jota myös suosittelen. Varoitus: tutkimuksessa sivutaan myös malariariskiä.
Suomenkielisiä blogeja lukiessakin olen törmännyt aiheeseen. On kehotettu välttämään makeuksia ja suosimaan tulisempia ruokia. Olli Posti kertoi Thaimaaseen aikoinaan mentyään kuulleensa natiiveilta, että hyttyset pistävät huomattavasti vähemmän heitä kuin turisteja. Posti kirjoitti hiljattain aiheesta myös blogauksen, suosittelen klikkaamaan tästä! :D
Linkissä on osittain minulle ennestään tuttuja huomioita. Monet niistä pätevät muihinkin hyönteisiin, kuten kärpäsiin ja ampiaisiin.
– Oma veriryhmäni, O sekreettori (sekreettoritekijä on eri asia kuin reesustekijä/Rh) vaikuttaa tutkimuksen mukaan olevan kaikkein alttein hyttysenpistoille. Seuraavina tulevat A ei-sekreettori, O ei-sekreettori sekä A sekreettori (joka on Suomen tavallisin veriryhmä). B- ja AB-ryhmät eivät siis tämän mukaan tulisi yhtä helposti hyttysen syömiksi. Mutta veikkaanpa, että kokonaisuutena vaikuttaa kuitenkin enemmän omat elämäntavat kuin veriryhmä [veikkaus perustuu mm. tähän]. :)
– Ruokavalio, joka sisältää runsaasti B-vitamiineja, antaa jonkin verran suojaa hyttysen verenhimoa vastaan. Täytyypä ensi kerralla metsään suunnistaessa syödä ruuan mukana annos kaapista löytyviä oluthiivahiutaleita (Valioravinto). :)
(vaikka hiutaleet onkin inaktivoitu, ne eivät ehkä ole älyttömän suositeltavia, jos sinulla on hiivainfektio tai suuri riski siihen: muista silloin myös pau d'arco)
– Hyttysiltä suojaa myös rikki. Eli jos keho kestää, sipulia nassuun! Ja kananmuniakaan ei tarvitse pelätä. Sipulia on vielä pakko mainostaa muutenkin: raaka sipuli (mielellään marinoitunut hetken oliiviöljyssä) toimii minulla yhtenä parhaista ja edullisimmista vastustuskyvyn lisääjistä. Valkosipulia unohtamatta, jota rakastan mutta joka ei juuri mulla toimi yhtä tehokkaasti kuin kelta- tai punasipuli. Ai niin, ja Länsi-Suomessa lähellä rannikkoa olevissa muinaisaikojen merenpohjan(?) lähdevesissä on yleensä myös rikkiä, joka tosin alentaa veden pH:ta...
– Laita ihollesi hieman tea tree -öljyä.
– Älä jää paikallesi vaan liiku! Tosin tämä on vaikeaa jos yhdellä mättäällä on valtavasti herkullisia marjoja :D
– Vältä makeuksia ja viljoja (joissa on paljon hiilihydraatteja)! Tämä on tässäkin asiassa yksi ehdottomasti eniten huomiota kaipaavista seikoista. Erittäin monet ovat havainneet, että hyttyset eivät entisessä määrin vaivaa, kun ovat vähentäneet makean käyttöä. Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräskin todisti, että hyttyset ja muut pikkuötökät eivät vaivaa häntä ollenkaan. Ainut makeutus mitä hän käyttää on kasvisglyseriini.
– Todistetusti liika sokerin (varsinkin valkoisen, "puhdistetun" myrkkysokerin) käyttö on erittäin haitallista, sillä siinä itsessään ei ole ravinteita ollenkaan. Vain energiaa, jonka polttaminen kuluttaa elimistössä olevia ravinteita. Hyihyi! Erityisesti tärkeät B-vitamiinitasot ovat usein liian alhaiset makeassa elimistössä. Jos siis B-vitamiinit suojaavat ja sokeri altistaa, niin tässäpä on aivan sanomattoman selkeä yhteys asialle.
Näillä ohjeilla luulisi, että metsän antimien kerääminen ja ulkona oleskelu kesällä olisi edes hieman mukavampaa.
PÄIVITYS 22.6.: kiitos hänelle, joka googlattuaan B-vitamiinin ja hyttyset eksyi minun blogiini! Sen ansiosta googlasin saman itse ja löysin tämän mainion keskusteluketjun, jota suosittelen teillekin:
Hyttyset karttelevat?
Syitä hyttysten ruokahalulle haettiin B-vitamiinin lisäksi iholta erittyvän hiilidioksidin määrästä, hyttyslajikkeiden valta-asemasta alku- ja loppukesällä, veriryhmistä, veren paksuudesta, feromoneista eli kuinka paljon henkilö vetää puoleensa vastakkaista sukupuolta... varmasti monella asialla on vaikutuksia. Monesti vain vaikea todentaa, kun jossain tapauksessa selitykseksi haettu asia ei toisten ihmisten kohdalla pädekään ollenkaan.
Todistetusti vielä pari päivää sitten lähteellä käydessäni hyttyset häärivät kovinkin ahkerasti minun kimpussani, joten ei ole ruokavaliomuutos vielä ollut tarpeeksi tehokas – josko se sitä voi kaikilla ollakaan. :D
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Marjat
Ilta-Sanomat uutisoi kerrankin aika kivasti terveysruuista. Suosittelen lukemaan ja palaamaan sitten tähän kirjoitukseen!
Jutun otsikko oli aivan pikkuisen harhaanjohtava: ei suoraan kerrottu, millä tavoin ulkomaalaiset marjat ovat suomalaisia huonompia paitsi mainitsemalla, että pohjoisen kesän valoisat yöt vaikuttavat suotuisasti marjojen terveellisyyteen.
Mutta monipuolisuus tässäkin lienee valttia. Ei ulkolaisia supermarjoja kannata kokonaan väheksyä. Jokin aika sitten blogasin ruokavaliooni kuuluvista ruuista ja juomista. Oman lukunsa saivat myös sekä kotimaiset että eksoottiset marjat.
Kovin monia marjoja ei onneksi ole, joita varsinaisesti välttäisin. Mansikkaa kuitenkaan en syö, sillä ne eivät minulle sovelletun veriryhmäruokavalioon pohjautuvaan suositukseen kuulu osittain tietysti myös torjunta-aineiden vuoksi, joten luomumansikka on ilman muuta parempi vaihtoehto, mutta olen hyvin pärjännyt ilmankin sitä.
Mustikka on kyllä ihan ykkönen, sillä se on erinomaista pakastettuna, kuivattuna (ja jauhettuna, jos laatu on kohdallaan kuten Joswolan ja Vavesaaren jauheissa). Eikä siinä kaikki: sen lehdet kelpaavat myös syötäviksi! Tosin niiden maussa on havaittavissa oksaalihapon tapaista aromia, joten suuri määrä kerrallaan ei liene tässä(kään) hyväksi?
Mustaherukkaa itseni tekisi useammin mieli. Ei vain marjojen itsensä vaan niiden sisällä olevien siementen ja niiden rasvahappokoostumuksen takia. :) Karviaistakin kaipailen.
Mustamarja-aronia on kovin hyljeksitty pensasmarja - siinä on kuitenkin aivan huippumäärä antioksidantteja, enemmän kuin juuri missään muussa marjassa! Makuun tottuu viimeistään siinä vaiheessa jos on muutaman kerran sitkeästi yrittänyt. Myönnän, ettei se minullekaan nuorena maistunut, mutta nykyään todellakin :P
Puolukka ja karpalo ovat happamia, mutta molemmat ah omalla tavallaan niin terveellisiä! Ja näitäkin sopii käyttää yllättävän monissa paikoissa. Kunhan suojaat hampaasi karpalon syönnin jälkeen neutraloimalla jollakin vähemmän happamalla.
Tyrni nyt tietysti on muutamassa mielessä aivan omassa luokassaan... tulee syötyä aivan liian harvoin. No rouhetta sentään on kaapissa, samoin ruusunmarjajauhetta (kummassakin runsaasti C-vitamiinia! Juhana Harju on kyseisen kirpeän ravinnon osan merkitystä korostanut. Viralliset suositukset ovat aivan alakantissa.
No sitten ne eksoottiset marjat... jauheena käytän camu-camua, jossa on huikeat määrät C-vitamiinia! CocoVin jauhe on kohtuuhintainen eikä ollenkaan hullumpi, Puhdistamon vastaava kallis mutta ainakin takuuvarmasti laadukas. Laadukkaista gojimarjoista (esim. Tibetan authentic Helsingin NaturaZonesta) ja mulpereista tykkään kuin hullu puurosta (ei ihmekään, sillä mulperinmarja on sukua viikunalle), inkamarjat eli ananaskirsikat myös erinomaisia kunhan ei liikaa kerralla laksatiivioireiden välttämiseksi... ja gojit ja inkamarjat ovat sitä terveellisempiä mitä korkeammalla vuoristossa eli mitä karummissa olosuhteissa ne ovat kasvaneet. Tämän saattaa osittain huomata maussa, inkamarjojen kirpeys ainakin mutulla tuntuisi kertovan tästä, samoin gojin aromikkuus: liian pahanmakuisia ei kannata väkisin syödä, torjunta-aineita voi olla rutkastikin!
Schisandra on kyllä sitten aika erikoinen maultaan. Erittäin mainio marja, mutta kannattanee sekoittaa muun sopivan ruuan sekaan jos ei muuten saa alas.
Tärkeää meille kuitenkin olisi, että oppisimme uudestaan hyödyntämään luonnon ilmaisia antimia. Okei, onhan siinä aina oma vaivansa - varsinkin kun hyttyset hyökkäävät legioonittain. Mutta onhan meillä suomalaisilla ennenkin sisua ollut? Mihin se nyt olisi kadonnut? Kaivetaan se uudestaan esiin!!
Hupparitakki (+liikuntahousut?) päälle, kumisaappaat jalkaan ja menoksi. Ei ne niin moneen paikkaan sit ainakaan pääse pistämään. Ja hyvä vinkki: vähennä makeuksien syöntiä, lisää vähän tulista makua, syö myös kitkerämpiä kasviksia... silloin ei hyttysten ainakaan aivan entisessä määrin pitäisi ahmia vertasi!
Jutun otsikko oli aivan pikkuisen harhaanjohtava: ei suoraan kerrottu, millä tavoin ulkomaalaiset marjat ovat suomalaisia huonompia paitsi mainitsemalla, että pohjoisen kesän valoisat yöt vaikuttavat suotuisasti marjojen terveellisyyteen.
Mutta monipuolisuus tässäkin lienee valttia. Ei ulkolaisia supermarjoja kannata kokonaan väheksyä. Jokin aika sitten blogasin ruokavaliooni kuuluvista ruuista ja juomista. Oman lukunsa saivat myös sekä kotimaiset että eksoottiset marjat.
Kovin monia marjoja ei onneksi ole, joita varsinaisesti välttäisin. Mansikkaa kuitenkaan en syö, sillä ne eivät minulle sovelletun veriryhmäruokavalioon pohjautuvaan suositukseen kuulu osittain tietysti myös torjunta-aineiden vuoksi, joten luomumansikka on ilman muuta parempi vaihtoehto, mutta olen hyvin pärjännyt ilmankin sitä.
Mustikka on kyllä ihan ykkönen, sillä se on erinomaista pakastettuna, kuivattuna (ja jauhettuna, jos laatu on kohdallaan kuten Joswolan ja Vavesaaren jauheissa). Eikä siinä kaikki: sen lehdet kelpaavat myös syötäviksi! Tosin niiden maussa on havaittavissa oksaalihapon tapaista aromia, joten suuri määrä kerrallaan ei liene tässä(kään) hyväksi?
Mustaherukkaa itseni tekisi useammin mieli. Ei vain marjojen itsensä vaan niiden sisällä olevien siementen ja niiden rasvahappokoostumuksen takia. :) Karviaistakin kaipailen.
Mustamarja-aronia on kovin hyljeksitty pensasmarja - siinä on kuitenkin aivan huippumäärä antioksidantteja, enemmän kuin juuri missään muussa marjassa! Makuun tottuu viimeistään siinä vaiheessa jos on muutaman kerran sitkeästi yrittänyt. Myönnän, ettei se minullekaan nuorena maistunut, mutta nykyään todellakin :P
Puolukka ja karpalo ovat happamia, mutta molemmat ah omalla tavallaan niin terveellisiä! Ja näitäkin sopii käyttää yllättävän monissa paikoissa. Kunhan suojaat hampaasi karpalon syönnin jälkeen neutraloimalla jollakin vähemmän happamalla.
Tyrni nyt tietysti on muutamassa mielessä aivan omassa luokassaan... tulee syötyä aivan liian harvoin. No rouhetta sentään on kaapissa, samoin ruusunmarjajauhetta (kummassakin runsaasti C-vitamiinia! Juhana Harju on kyseisen kirpeän ravinnon osan merkitystä korostanut. Viralliset suositukset ovat aivan alakantissa.
No sitten ne eksoottiset marjat... jauheena käytän camu-camua, jossa on huikeat määrät C-vitamiinia! CocoVin jauhe on kohtuuhintainen eikä ollenkaan hullumpi, Puhdistamon vastaava kallis mutta ainakin takuuvarmasti laadukas. Laadukkaista gojimarjoista (esim. Tibetan authentic Helsingin NaturaZonesta) ja mulpereista tykkään kuin hullu puurosta (ei ihmekään, sillä mulperinmarja on sukua viikunalle), inkamarjat eli ananaskirsikat myös erinomaisia kunhan ei liikaa kerralla laksatiivioireiden välttämiseksi... ja gojit ja inkamarjat ovat sitä terveellisempiä mitä korkeammalla vuoristossa eli mitä karummissa olosuhteissa ne ovat kasvaneet. Tämän saattaa osittain huomata maussa, inkamarjojen kirpeys ainakin mutulla tuntuisi kertovan tästä, samoin gojin aromikkuus: liian pahanmakuisia ei kannata väkisin syödä, torjunta-aineita voi olla rutkastikin!
Schisandra on kyllä sitten aika erikoinen maultaan. Erittäin mainio marja, mutta kannattanee sekoittaa muun sopivan ruuan sekaan jos ei muuten saa alas.
Tärkeää meille kuitenkin olisi, että oppisimme uudestaan hyödyntämään luonnon ilmaisia antimia. Okei, onhan siinä aina oma vaivansa - varsinkin kun hyttyset hyökkäävät legioonittain. Mutta onhan meillä suomalaisilla ennenkin sisua ollut? Mihin se nyt olisi kadonnut? Kaivetaan se uudestaan esiin!!
Hupparitakki (+liikuntahousut?) päälle, kumisaappaat jalkaan ja menoksi. Ei ne niin moneen paikkaan sit ainakaan pääse pistämään. Ja hyvä vinkki: vähennä makeuksien syöntiä, lisää vähän tulista makua, syö myös kitkerämpiä kasviksia... silloin ei hyttysten ainakaan aivan entisessä määrin pitäisi ahmia vertasi!
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Syöpä ja elämäntapamuutokset
"Ruoka olkoon lääkkeesi!"
Toteamus on peräisin Hippokrateelta. Onkin hieman outoa, että lääkärit vannovat Hippokrateen valan ja jostain syystä käytännössä suhteellisen harvoin suosittelevat potilailleen ruokavaliohoitoa.
Eivätkö he itse usko siihen? Silloin koulutuksessa on jotain mätää!
Eivätkö he usko, että potilaat viitsisivät tehdä asialle mitään? Vaikka eivät uskoisi, voisi sitä silti yrittää. Ja monet yrittävätkin hyvällä menestyksellä.
Jopa Suomessa on monia laadukkaan ruuan tehoon uskovia lääkäreitä, joista tunnetuin ainakin näissä piireissä lienee Antti Heikkilä. Lisäksi olen kuullut paljon hyvää Veli-Pekka Valkosesta, jonka havaitsin esiintyvän edukseen eräässä TV-haastattelussa.
No millaisten ruokien ja juomien nauttimista sitten esimerkiksi syöpään kannattaisi kokeilla? Tässä joitakin poimintoja, joihin olen törmännyt. Kiitokset mm. Jaakko Halmetojalle (joka on eräässä artikkelissa maininnut monia tähän kokoamiani juttuja) ja Peter D'Adamolle (jonka tuotoksista mulle on jäänyt mieleen ainakin sienet ja härkäpavut +joillekin ihmisille soijakin sopii tähän tarkoituksiin, toisille taas ei). Sopii kokeilla, mutta tietysti omalla vastuulla! Älä suinkaan unohda lääkäreitä. :)
---
Lääkinnälliset sienet, luonnon sienet ja jopa herkkusienet*. Näin Suomessa suositeltavaa on erityisesti pakurikääpätee! Keitä pakurijauhetta vähintään 20 min, mieluummin puoli tuntia. Samasta jauheesta saattaa irrota hyvin ainakin toinen satsi. Muita lääkinnällisiä sieniä: koppelokääpä (maitake), lakkakääpä (reishi), silkkivyökääpä (coriolus) sekä s[h]iitake (kiitos Juhanille suomennoksista!). Muista kuitenkin että et käytä yhdessä antibioottien kanssa; yhteisvaikutukset eivät ole yleensä kovin positiivisia.
Härkäpavut! Niissä on myös amygdaliinia (B17-vitamiini).
*Herkkusienet sopivat hyvin näiden kanssa, vaikka yleisesti ottaen syötäväksi kelpaavat luonnon sienet ovat paljon kasvatettuja sieniä parempia.
Ristikukkaiset kasvit, kuten sipulit ja kaalit (erityisesti suosittelen höyrytettyä parsakaalia al dente sekä pastöroimatonta hapankaalia)!
Marjat!
Monet mausteet, erityisesti kurkuma (englanniksi turmeric, kiitos Markukselle linkistä)!
Aprikoosin sydämet, jotka sisältävät runsaasti B17-vitamiinia eli amygdaliinia. 1-2 siementä päivässä on normaalisti varsin riittävä määrä. Liian paljon näitä ei kannata syödä, koska amygdaliini sisältää syanidia. Jonkun väitteen mukaan (katso linkki) näiden kanssa ei kannata syödä hiilihydraatteja, syanidiksi muuttminen elimistössä lisääntyy. Ja onpa kyseistä myrkkyä myös pellavansiemenissä, joiden kohtuukäyttö kuitenkin on varsin suositeltavaa myös!
Astaksantiini on voimakas antioksidantti (mutta pakurikääpä se vasta onkin ;)), joka näkyy punaisena värinä mm. hyvälaatuisessa lohiöljyssä mutta nykyään erityisesti krilliöljyssä.
Omega-3-rasvat (älä käytä härskiintyneitä rasvoja!) sekä gammalinoleenihappo (GLA, se hyvä omega-6, jota on mm. helokki- ja hamppuöljyssä).
Spirulina (esim. Puhdistamo, saat alennusta esim. koodilla vihertuomo) ja
chlorella (varsinkin Vihreä helmi, saa esim. Life-kaupoista)!
Halmetoja suosittelee todella lämpimästi itse puristettua vihannesmehua (mm. selleri, porkkana, salaatti, kurkku), ja muutenkin vain helposti sulavaa ja imeytyvää ravintoa. Kiinteä vähiin, nesteet kattoon. Tällöin annamme keholle mahdollisuuden korjata itse itseään.
D3-vitamiini! UV-varoitteluista ei kannata liian paljon stressata, D-vitamiinia saa vain UVB-säteilystä ja syöpää toisaalta aiheuttaa myös UVA-säteily, jota ikkunalasi ja aurinkorasvat eivät suodata. Suuri riski juuri vaikeimmalle ihosyöpätyypille, melanoomalle ovat luomet (joihin on raportoitu mm. pakuriteen auttaneen), ei niinkään auringon UV-säteily.
Tottakai on terveellistä olla polttamatta ihoaan, se on selvää.
On kuitenkin hyödyllistä tiedostaa, että aurinkorasvojen, -lasien ja jopa tavallisten silmälasien käyttäminen ulkotiloissa häiritsee D-vitamiinin tuottamista iholla.
Aurinkorasvoja jos haluat käyttää niin älä ainakaan osta niitä tavanomaisia, joista on monien tutkimusten mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Pikemmin ole auringossa ilman mitään suoja-aineita riittävän vähän kerrallaan ainakin aluksi, jolloin vaaleaihoiselle riittää keskipäivän tietämissä (n. klo 12-14.30) hyvin 10 min. Auringosta saatuna tämä vitamiinin nimellä kulkeva hormoni on kuitenkin sekä halvempi että parempi vaihtoehto kuin syötävä vitamiinilisä, kunhan ei pian auringonoton jälkeen pese ihoaan saippualla.
Miksi sitten aurinkolaseja kannattaa välttää? Ne antavat silmien kautta keholle väärää informaatiota; keho luulee että ei ole yhtä kirkasta kuin todellisuudessa on, jonka vuoksi iho palaa helpommin.
Raitis ilma (syvähengitykset) ja hyvälaatuinen vesi! (laadukas vedenpuhdistin, kaivo- tai lähdevesi)
Todella tärkeä on oma asenne! Kaikkihan tietävät, että sisukas taistelija pysyy kauemmin hengissä. Hae positiivisia vaikutteita, vältä negatiivisia.
Eivät ollenkaan turhia asioita ole myöskään entsyymit, maitohappobakteerit, siitepöly, pau d'arco, koivuntuhkauute ja männynkuoriuute.
Puhumattakaan rukouksesta. Jumala on voimallinen auttamaan! Hänen tahtonsa on salattu, mutta aina välillä Hän yllättää meidät iloisesti :) <3
---
Mitä syöpää pelkäävän tai sairastavan sitten kannattaa välttää? Halmetojan mukaan
- kemikaaleja, joita on mm. useissa hlökohtaisissa hygieniatuotteissa (deodorantit & alumiini, hammastahnojen fluori) ja muoveissa (bisfenoli-A, ftalaatit)
- huonolaatuista hanavettä
- sokereita, jopa makeita hedelmiä, sillä syöpäsolut elävät sokerista ja syöpäpotilaiden immuunijärjestelmän on todettu heikkenevän kaikesta sokerista
- prosessoituja elintarvikkeita
- prosessoituja lihatuotteita - oman näkemykseni mukaan lisäksi veriryhmä A:han (ja ehkä AB:hen) kuuluvien kannattaa harkita myös ruokavaliota kokonaan ilman punaista lihaa.
- kuumennettua ravintoa; monet ruuat ovat paljon parempia raakoina tai vain kevyesti kypsennettyinä. Jos ruuansulatus ei jaksa kiinteänä niin mehustus käy tähänkin hyvin.
Päivitys: onhan tässä jo sähkömagneettisten kenttien, erityisesti kännykän riskeistäkin melkoisesti väännetty peistä. Eikä ilmeisesti aivan turhan takia, sillä yksi asia lienee jo vesiselvää:
aivokasvainriski ainakin pienillä lapsilla voi kasvaa merkittävästi kännyköiden säteilyn vuoksi.
Langallisia handsfree-piuhoja siis kannattaisi suosia muutenkin kuin auton ratissa...
Heräsikö kysymyksiä? Anna palaa! Näitä asioita on hyvä viedä eteenpäin, sillä syöpä on ikävä sairaus jota kannattaa vastustaa jyrkästi.
Toteamus on peräisin Hippokrateelta. Onkin hieman outoa, että lääkärit vannovat Hippokrateen valan ja jostain syystä käytännössä suhteellisen harvoin suosittelevat potilailleen ruokavaliohoitoa.
Eivätkö he itse usko siihen? Silloin koulutuksessa on jotain mätää!
Eivätkö he usko, että potilaat viitsisivät tehdä asialle mitään? Vaikka eivät uskoisi, voisi sitä silti yrittää. Ja monet yrittävätkin hyvällä menestyksellä.
Jopa Suomessa on monia laadukkaan ruuan tehoon uskovia lääkäreitä, joista tunnetuin ainakin näissä piireissä lienee Antti Heikkilä. Lisäksi olen kuullut paljon hyvää Veli-Pekka Valkosesta, jonka havaitsin esiintyvän edukseen eräässä TV-haastattelussa.
No millaisten ruokien ja juomien nauttimista sitten esimerkiksi syöpään kannattaisi kokeilla? Tässä joitakin poimintoja, joihin olen törmännyt. Kiitokset mm. Jaakko Halmetojalle (joka on eräässä artikkelissa maininnut monia tähän kokoamiani juttuja) ja Peter D'Adamolle (jonka tuotoksista mulle on jäänyt mieleen ainakin sienet ja härkäpavut +joillekin ihmisille soijakin sopii tähän tarkoituksiin, toisille taas ei). Sopii kokeilla, mutta tietysti omalla vastuulla! Älä suinkaan unohda lääkäreitä. :)
---
Lääkinnälliset sienet, luonnon sienet ja jopa herkkusienet*. Näin Suomessa suositeltavaa on erityisesti pakurikääpätee! Keitä pakurijauhetta vähintään 20 min, mieluummin puoli tuntia. Samasta jauheesta saattaa irrota hyvin ainakin toinen satsi. Muita lääkinnällisiä sieniä: koppelokääpä (maitake), lakkakääpä (reishi), silkkivyökääpä (coriolus) sekä s[h]iitake (kiitos Juhanille suomennoksista!). Muista kuitenkin että et käytä yhdessä antibioottien kanssa; yhteisvaikutukset eivät ole yleensä kovin positiivisia.
Härkäpavut! Niissä on myös amygdaliinia (B17-vitamiini).
*Herkkusienet sopivat hyvin näiden kanssa, vaikka yleisesti ottaen syötäväksi kelpaavat luonnon sienet ovat paljon kasvatettuja sieniä parempia.
Ristikukkaiset kasvit, kuten sipulit ja kaalit (erityisesti suosittelen höyrytettyä parsakaalia al dente sekä pastöroimatonta hapankaalia)!
Marjat!
Monet mausteet, erityisesti kurkuma (englanniksi turmeric, kiitos Markukselle linkistä)!
Aprikoosin sydämet, jotka sisältävät runsaasti B17-vitamiinia eli amygdaliinia. 1-2 siementä päivässä on normaalisti varsin riittävä määrä. Liian paljon näitä ei kannata syödä, koska amygdaliini sisältää syanidia. Jonkun väitteen mukaan (katso linkki) näiden kanssa ei kannata syödä hiilihydraatteja, syanidiksi muuttminen elimistössä lisääntyy. Ja onpa kyseistä myrkkyä myös pellavansiemenissä, joiden kohtuukäyttö kuitenkin on varsin suositeltavaa myös!
Astaksantiini on voimakas antioksidantti (mutta pakurikääpä se vasta onkin ;)), joka näkyy punaisena värinä mm. hyvälaatuisessa lohiöljyssä mutta nykyään erityisesti krilliöljyssä.
Omega-3-rasvat (älä käytä härskiintyneitä rasvoja!) sekä gammalinoleenihappo (GLA, se hyvä omega-6, jota on mm. helokki- ja hamppuöljyssä).
Spirulina (esim. Puhdistamo, saat alennusta esim. koodilla vihertuomo) ja
chlorella (varsinkin Vihreä helmi, saa esim. Life-kaupoista)!
Halmetoja suosittelee todella lämpimästi itse puristettua vihannesmehua (mm. selleri, porkkana, salaatti, kurkku), ja muutenkin vain helposti sulavaa ja imeytyvää ravintoa. Kiinteä vähiin, nesteet kattoon. Tällöin annamme keholle mahdollisuuden korjata itse itseään.
D3-vitamiini! UV-varoitteluista ei kannata liian paljon stressata, D-vitamiinia saa vain UVB-säteilystä ja syöpää toisaalta aiheuttaa myös UVA-säteily, jota ikkunalasi ja aurinkorasvat eivät suodata. Suuri riski juuri vaikeimmalle ihosyöpätyypille, melanoomalle ovat luomet (joihin on raportoitu mm. pakuriteen auttaneen), ei niinkään auringon UV-säteily.
Tottakai on terveellistä olla polttamatta ihoaan, se on selvää.
On kuitenkin hyödyllistä tiedostaa, että aurinkorasvojen, -lasien ja jopa tavallisten silmälasien käyttäminen ulkotiloissa häiritsee D-vitamiinin tuottamista iholla.
Aurinkorasvoja jos haluat käyttää niin älä ainakaan osta niitä tavanomaisia, joista on monien tutkimusten mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Pikemmin ole auringossa ilman mitään suoja-aineita riittävän vähän kerrallaan ainakin aluksi, jolloin vaaleaihoiselle riittää keskipäivän tietämissä (n. klo 12-14.30) hyvin 10 min. Auringosta saatuna tämä vitamiinin nimellä kulkeva hormoni on kuitenkin sekä halvempi että parempi vaihtoehto kuin syötävä vitamiinilisä, kunhan ei pian auringonoton jälkeen pese ihoaan saippualla.
Miksi sitten aurinkolaseja kannattaa välttää? Ne antavat silmien kautta keholle väärää informaatiota; keho luulee että ei ole yhtä kirkasta kuin todellisuudessa on, jonka vuoksi iho palaa helpommin.
Raitis ilma (syvähengitykset) ja hyvälaatuinen vesi! (laadukas vedenpuhdistin, kaivo- tai lähdevesi)
Todella tärkeä on oma asenne! Kaikkihan tietävät, että sisukas taistelija pysyy kauemmin hengissä. Hae positiivisia vaikutteita, vältä negatiivisia.
Eivät ollenkaan turhia asioita ole myöskään entsyymit, maitohappobakteerit, siitepöly, pau d'arco, koivuntuhkauute ja männynkuoriuute.
Puhumattakaan rukouksesta. Jumala on voimallinen auttamaan! Hänen tahtonsa on salattu, mutta aina välillä Hän yllättää meidät iloisesti :) <3
---
Mitä syöpää pelkäävän tai sairastavan sitten kannattaa välttää? Halmetojan mukaan
- kemikaaleja, joita on mm. useissa hlökohtaisissa hygieniatuotteissa (deodorantit & alumiini, hammastahnojen fluori) ja muoveissa (bisfenoli-A, ftalaatit)
- huonolaatuista hanavettä
- sokereita, jopa makeita hedelmiä, sillä syöpäsolut elävät sokerista ja syöpäpotilaiden immuunijärjestelmän on todettu heikkenevän kaikesta sokerista
- prosessoituja elintarvikkeita
- prosessoituja lihatuotteita - oman näkemykseni mukaan lisäksi veriryhmä A:han (ja ehkä AB:hen) kuuluvien kannattaa harkita myös ruokavaliota kokonaan ilman punaista lihaa.
- kuumennettua ravintoa; monet ruuat ovat paljon parempia raakoina tai vain kevyesti kypsennettyinä. Jos ruuansulatus ei jaksa kiinteänä niin mehustus käy tähänkin hyvin.
Päivitys: onhan tässä jo sähkömagneettisten kenttien, erityisesti kännykän riskeistäkin melkoisesti väännetty peistä. Eikä ilmeisesti aivan turhan takia, sillä yksi asia lienee jo vesiselvää:
aivokasvainriski ainakin pienillä lapsilla voi kasvaa merkittävästi kännyköiden säteilyn vuoksi.
Langallisia handsfree-piuhoja siis kannattaisi suosia muutenkin kuin auton ratissa...
Heräsikö kysymyksiä? Anna palaa! Näitä asioita on hyvä viedä eteenpäin, sillä syöpä on ikävä sairaus jota kannattaa vastustaa jyrkästi.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Vesimeloni kuorineen
Vesimelonin sesonkiaika lähestyy... löysin Vaasan Prismasta espanjalaista luomuvesimelonia! Siitä intoutuneena ostin yhden (kilohinta 4,69 € - huhhuh!) ja olen syönyt sitä nyt myös kuorineen! Ei tosin ollut eka kokeilu, viime kesän muutamalle harvalle luomuvesimeloneille tuli tehtyä osittain samoin.
Olen bongannut tiedon vesimelonin kuorten syötävyydestä Elsa Ervamaan elävän ravinnon kirjasta. Kuoret vain kannattaa puhdistaa vehnänorastuppuvedessä, niin niistä liukenee torjunta-aineita pois. En kuitenkaan kasvata itse oraita, joten olen tyytynyt syömään vain sisuksen tavanomaisista vesimeloneista.
Toisaalta veriryhmäruokavalion myötä olen tullut paremmin siihen tietoon, että vesimelonin siemeniäkin kannattaa syödä varsinkin yhditeltynä esim. voin tai karpalomehun kera - tosin kohtuudella, sillä niissä on runsaasti omega 6 -rasvahappoja eikä juuri omega 3 -rasvahappoja.
Kuluneena aamuna söin espanjalaisen luomuvesimelonin puolikkaan kuoret ja neljäsosan hedelmälihan. Osan hedelmälihasta söin sellaisenaan, erottelin valtaosan siemenistä erikseen syötäviksi ja loput hedelmälihasta laitoin kuorten kanssa tehosekoittimeen ja surautin melko nestemäiseksi "aamupuuroksi":
Ehkei kuitenkaan älyttömän houkuttelevan näköistä? Mutta voin taata, että kunhan muistat laittaa joukkoon hieman sitä punaista sisusta niin hyvältä maistuu!
(varsinkin jos lisäät oman maun mukaan hivenen suolaa ja kenties sitruunamehua? Olli Postin vinkki :))
Pieni määrä lehtivihreää sisältävää (luomu)kuorta on raikkaan makuinen ja puhdistava vaikutuksiltaan - no on se vesimelonin sisuskin mutta eihän lehtivihreästä yleensä haittaa ole, sitä voimme yleensä syödä huoleti isojakin määriä! Siksi itsekin etenkin O-veriryhmäläisenä pidän tästä mahdollisuudesta, sillä vereni (ja O-ryhmäläisten veri keskimäärin) on yleensä melko ohutta.
---
Tietysti jos verelläsi onkin taipumus olla paksua... silloin lehtivihreä voi paksuntaa sitä hieman lisää, mutta silloin on hyvä muistaa myös omega 3 -rasvahapot, mm. laadukas kalaöljy, ei mielellään liikaa kuumennettuna... ja tietysti jos sinulla on jokin verenohennuslääkitys tai mikä tahansa muu vastaava niin neuvottele lääkärisi kanssa ennen kuin teet mitään radikaalia muutosta. Toki itse olen sitä mieltä, että veren paksuuden säätely luonnollisin keinoin silloin kun se on mahdollista on paljon parempi vaihtoehto kuin rotanmyrkyn (Marevanin) syöminen.
Muistutan vielä, että vesimeloni on syytä syödä erillään muista ruuista, sillä yhdisteltynä muihin ruokiin ruuansulatus hankaloituu. Eli ehdottoman hyvä aamun ensimmäinen syötävä/juotava!
Olen bongannut tiedon vesimelonin kuorten syötävyydestä Elsa Ervamaan elävän ravinnon kirjasta. Kuoret vain kannattaa puhdistaa vehnänorastuppuvedessä, niin niistä liukenee torjunta-aineita pois. En kuitenkaan kasvata itse oraita, joten olen tyytynyt syömään vain sisuksen tavanomaisista vesimeloneista.
Toisaalta veriryhmäruokavalion myötä olen tullut paremmin siihen tietoon, että vesimelonin siemeniäkin kannattaa syödä varsinkin yhditeltynä esim. voin tai karpalomehun kera - tosin kohtuudella, sillä niissä on runsaasti omega 6 -rasvahappoja eikä juuri omega 3 -rasvahappoja.
Kuluneena aamuna söin espanjalaisen luomuvesimelonin puolikkaan kuoret ja neljäsosan hedelmälihan. Osan hedelmälihasta söin sellaisenaan, erottelin valtaosan siemenistä erikseen syötäviksi ja loput hedelmälihasta laitoin kuorten kanssa tehosekoittimeen ja surautin melko nestemäiseksi "aamupuuroksi":
Ehkei kuitenkaan älyttömän houkuttelevan näköistä? Mutta voin taata, että kunhan muistat laittaa joukkoon hieman sitä punaista sisusta niin hyvältä maistuu!
(varsinkin jos lisäät oman maun mukaan hivenen suolaa ja kenties sitruunamehua? Olli Postin vinkki :))
Pieni määrä lehtivihreää sisältävää (luomu)kuorta on raikkaan makuinen ja puhdistava vaikutuksiltaan - no on se vesimelonin sisuskin mutta eihän lehtivihreästä yleensä haittaa ole, sitä voimme yleensä syödä huoleti isojakin määriä! Siksi itsekin etenkin O-veriryhmäläisenä pidän tästä mahdollisuudesta, sillä vereni (ja O-ryhmäläisten veri keskimäärin) on yleensä melko ohutta.
---
Tietysti jos verelläsi onkin taipumus olla paksua... silloin lehtivihreä voi paksuntaa sitä hieman lisää, mutta silloin on hyvä muistaa myös omega 3 -rasvahapot, mm. laadukas kalaöljy, ei mielellään liikaa kuumennettuna... ja tietysti jos sinulla on jokin verenohennuslääkitys tai mikä tahansa muu vastaava niin neuvottele lääkärisi kanssa ennen kuin teet mitään radikaalia muutosta. Toki itse olen sitä mieltä, että veren paksuuden säätely luonnollisin keinoin silloin kun se on mahdollista on paljon parempi vaihtoehto kuin rotanmyrkyn (Marevanin) syöminen.
Muistutan vielä, että vesimeloni on syytä syödä erillään muista ruuista, sillä yhdisteltynä muihin ruokiin ruuansulatus hankaloituu. Eli ehdottoman hyvä aamun ensimmäinen syötävä/juotava!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)