tiistai 13. syyskuuta 2011

Laadun merkityksestä terveydelle

Nyt on loistavia linkkejä tarjolla, tosin eivät ne aivan uusinta uutta ole mutta siksi niitä kannattaakin nostaa esiin. :)

Ennen sitä kuitenkin pieni tiivistys ajatuksistani tiivistetysti:
(eivät toki omia ideoitani, kiitos kaikille jotka ovat inspiroineet tähän!)

1. Kasvien jalostus ei ole välttämättä hyvä juttu, jos sillä saadaan lisättyä sadon määrää. (vs. villivihannekset)

2. Maaperän lannoittaminen typellä, fosforilla ja kaliumilla luonnollisen lannoitteen sijasta ei ole hyvä juttu, vaikka se onkin helpompi konsti ja sillä voidaan saada lisättyä sadon määrää. (vs. vuoroviljely)

3. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttö ei ole kovin hyvä juttu, vaikka se helpottaakin tuholaisten torjuntaa ja sillä voidaan lisätä sadon määrää. (vs. eri kasvien viljely samalla pellolla, jolloin saadaan luonnollista tuholaistorjuntaa)

Miksi ei?

Kulkevatko laatu ja määrä muka käsi kädessä?

Lisääntyvätkö kasvin ravinteet muka samassa suhteessa sadon lisääntyessä? Eiköhän käy päinvastoin? Jos harvennetaan liian runsasta marjapensasta, määrä vähenee mutta ravinnemäärä pysyy samana eli paranee yhtä marjaa kohti.

Olisiko olemassa typen, fosforin ja kaliumin lisäksi muitakin hivenaineita, joita maaperä tarvitsee? Voidaanko maaperän tarvitsemien ravinteiden koko kirjoa saavuttaa millään keinotekoisella lannoitteella?

Miltä pelkät vihannekset maistuvat ilman mausteita? Onko niissä makua vai ei? Mauttomat vihannekset voivat olla edullisia, mutta onko niissä mitään muuta hyvää?

Nyt sitä maalaisjärkeä peliin. Meillä sentään on vielä päättelykykyä. Kunpa emme tukahduttaisi hyviä ajatuksia ja omaatuntoamme. Herra on uskonut ihmiset paljon haltijoiksi. Emme ole ainakaan viime aikoina onnistuneet kovin hyvin luonnosta huolehtimisessa. Sademetsiä tuhotaan, paljolti lannoitteiden takia maaperä köyhtyy ja vesistöt saastuvat... kaikki tämä *pitkälti* länsimaiden ahneuden tähden. Ja kaiken kukkuraksi Ghanassa on yleinen elektroniikkajätteiden kaatopaikka, vaikka niiden kuskaaminen sinne on virallisesti laitonta. Saadaanpa ne pois meidän silmistämme!

---

Jaakko Halmetoja – Mikroskoopilla kivikaudelle (10.5.2010)

Muutama lainaus yllä olevalta sivulta:

" -- kivikauden ihmiset söivät arviolta 100 – 300 eri kasvilajiketta vuoden aikana. Terveystietoinen länsimaalainen syö vuodessa noin 20 – 30 eri kasvia."

" -- mitä lähemmäs alkulähdettä pääset, sen vähemmän joudut yleensä jatkossa miettimään ja punnitsemaan eri vaihtoehtoja tai tekemään “korjausliikkeitä” uusien tutkimusten, trendien ja oivallusten ilmetessä. D-vitamiinia saa parhaiten auringosta, nokkonen on kovempi juttu kuin kaupan salaatti ja luonnossa virtaava lähdevesi tulee aina olemaan eri juttu kun kupariputkistossa seisova, trihalometaaneilla kyllästetty kraanavesi."

Lisäksi Halmetoja mainitsee, että myös "pääkalloleiman" saaneissa hiilihydraateissa on kyse lähinnä laadusta. Pitkälle prosessoidut hiilarit (esim. valkoinen sokeri, leipä ja pasta) ovat se todella huono juttu.

Mitä tehdä käytännössä? Halmetojan suositukset tiivistettynä:
1. Suosi kaupassa kokonaisia ruoka-aineita ja esimerkiksi siemeniä sisältäviä hedelmiä.
2. Suosi alkuperäisiä ja vahvoja lajikkeita, esim. marjoja ja siemeniä.
3. Suosi lähiruokaa ja luomua.
4. Kerää itse ruokasi.
5. Suosi ulkomaisia superruokia ainakin ensi alkuun, jos kotimaiset ovat "liian vaivalloisia". Ovat ne sitä monesti minullekin, parannusta tarvitsisi tehdä.
6. Tiedosta alkuperäisyyden merkitys ja liiku vähitellen sitä kohti päivittäisessä elämässä.

"Lisäksi näen huomattavasti fiksummaksi vaihtoehdoksi kuljettaa ulkomailta Suomeen vaikkapa ravinnerikkaita kaakaopapuja, kuin suuren tilavuuden vieviä hybridi-Chiquitoja, joita lähes joka taloudesta löytyy.."

"Takapihalta kerätty vuoheputkihapate on aivan huikeaa ruokaa, mutta suuri osa ihmisistä napostelee jostain syystä mielummin goji-marjoja tietokoneensa äärellä.." :D :D

---

Raikaswebin kirjoittajavieras Iiro Riihimäki 26.4.2011

Riihimäki vertasi kasveja ja ihmistä: kasvin juuret ovat maaperässä, ihmisen "juuret" ohutsuolessa - sieltähän valtaosa ravinteista imeytyy muualle kehoon. Itse ainakin olen huomannut ison eron suolistoni kunnossa, kun on löytynyt omalle keholle sopivampaa ravintoa kuin esimerkiksi ah niin helposti syötävät ja hyvin säilyvät viljat (tulehdusta aiheuttava gluteiini ja paljon tärkkelystä).

Kaikki korostukset ovat itse lisäämiäni.

"Kansanterveydellisesti suurin ongelmamme onkin todennäköisesti se, että valtaosa ihmisistä elää nykyisin varsin huonossa 'maaperässä'. Se kuinka tähän on päädytty, johtuu mm. seuraavista asioista:

1. Nykyiset viljelymenetelmät perustuvat teholannoitteisiin jotka optimoivat ruuan määrän, eivät sen laatua -> ruokamme sisältää lähinnä kaloreita ja kemikaaleja.

2. Terveellinen luonnollinen ruoka sisältää osan niistä mikrobeista ja entsyymeistä jotka vastaavat sen pilkkomisesta suolessamme. Nykyinen keskitetty ruuantuotanto edellyttää ruualta kuitenkin pitkää säilyvyyttä joka saavutetaan mm. tuhoamalla kyseiset mikrobit ja entsyymit. Tämä johtaa suoliston toiminnan ja siellä elävän mikrobikannan häiriintymiseen.

3. Hyödyllisiä bakteereja tuhoavien antibioottien liikasyönti vääristää suoliston mikrobikantaa entisestään ja johtaa usein sienikantojen liikakasvuun (antibiootit ovat sienimyrkkyjä eli aineita joilla sienet taistelevat bakteereja vastaan).

4. Epäoptimaalinen mikrobikanta ja lähinnä tyhjiä kaloreita sisältävä ravinto johtavat tilanteeseen jossa joudumme syömään enemmän ja kärsimme silti puutostiloista. Varsinkin haima joutuu ylitöihin eikä kykene tuottamaan riittävästi entsyymejä. Entsyymivaje johtaa entistä suurempaan mikrobikannan vääristymiseen ja pian suolessamme on useamman kilon komposti --"


Lisää pointteja:

"-Suomalaisia vaivaava krooninen magnesiumin puutos yhdessä teholannoitteiden synnyttämään fosforiylijäämään kanssa häiritsee kalsiumaineenvaihduntaa
-Pohjoinen sijaintimme johtaa varsinkin talvisin krooniseen D-vitamiinin puutokseen mikä osaltaan heikentää kalsiumaineenvaihduntaa"


Millä tavoin ehkäistä elimistömme kalkkeutumista? Tässä Riihimäen lista, josta itsellänikin vielä riittää tehtävää.

"-Korjaa ruuansulatusjärjestelmä alusta loppuun: pureskele kunnolla, huolehdi siitä että vatsassasi on riittävästi suolahappoa, tee suolihuuhteluita ainakin kerran puolessa vuodessa ja tue hyvän mikrobikannan kasvua esim. hapankaalilla ja muilla fermentoiduilla tuotteilla.
-Juo lähinnä vettä ja huolehdi että se on hyvälaatuista (aktivoitu/rakenteen omaava vesi liuottaa kalsiumia erittäin hyvin mutta aihe on liian laaja tähän väliin)
-Siirry myrkkymaidosta ja juustoista pastöroimattomiin, homogenoimattomiin versioihin
-Osta maadoituslakana ja liiku mahdollisimman paljon paljain jaloin (tämän perusteleminen vei 5 sivua joten irrotin sen omaksi itsenäiseksi tarinakseen)
-Hanki hyvä minitrampoliini (lymfajärjestelmän tehostaminen)"


Riihimäki myös muistuttaa halpojen lisäravinteiden (esim. kalsium[karbonaatti]) paitsi turhuudesta usein myös haitallisuudesta. Riihimäki myös korosti, että vatsassamme ei useinkaan ole riittävästi suolahappoa, jolloin muutenkin yleensä hyödytön kalsiumkarbonaatti saattaa aiheuttaa vain lisäongelmia. Hänen mukaansa paremmin imeytyvä kalsiumsitraatti on sekin todennäköisesti haitallista, sillä se saattaa kalkkeuttaa munuaiskeräset, joita ei sitten hevin saadakaan putsattua...

"Syy kalsiumlisien jatkuvaan tuputtamiseen on uskoakseni puhtaasti taloudellinen eli kyllähän myyjiä tulee aina riittämään jos käytännössä ilmainen kalsiumkarbonaatti/muu 'kuollut' kalsium saadaan markkinointikoneiston avulla muutettua kilohinnaltaan jopa satojen eurojen terveystuotteeksi."

"Suosittelisin välttämään myös kaikkia synteettisiä 'vitamiineja' ja varsinkin niitä jotka sisältävät täyteaineina kalsiumkarbonaattia tai vielä tätäkin haitallisempaa magnesiumsteraattia. Luonnosta ei löydy irrallisia 'vitamiinimolekyylejä' vaan kasveja jotka sisältävät laajan kirjon yhdessä toimivia aineita."

"Nyrkkisääntönä voidaan varmasti sanoa että esim. vihanneksista ja yrteistä saatava orgaaninen kalsium on hyvää ja maaperästä saatava kuollut kalsium huonoa."

---

Kannustan etusijassa itseäni mutta toki teitä kaikkia syömään lisää voimakkaan ja hyvän makuisia vihanneksia.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Aroniaomenapähkinäsmoothie (ja omenapiirakka)

Täyttävä aamusmoothiesarja sai jatkoa eilisaamuna. Tässä kuva lopputuloksesta:


Tähänkin ruokaan tarvitaan hyvä tehosekoitin normaalien keittiövälineiden lisäksi.

mustamarja-aroniaa
omenia (mieluiten kuorineen ellei kyse myrkkyomenista)
luomubanaania
luomusaksanpähkinöitä
luomupekaanipähkinöitä
luomupellavansiemeniä
luomucarob-jauhetta
luomusalaatteja ja -yrttejä sekä ohranorasjauhetta
hieman pastöroimatonta luomuhapankaalia
luomuoliivi- ja -seesamiöljyä
luomukanelia ja -kardemummaa
riisinlesejauhetta (veteen liukenevaa herkkua,
ei sitä kuitukuorta vaan sen ja ytimen välissä olevaa ravinnepitoista osaa)

hyppysellinen camu camu & opti-MSM -jauhetta (C-vitamiini & ravintorikki)
hyppysellinen hyvää suolaa
hyvää vettä (lähdevettä ja/tai Adya Clarityllä tuunattua vettä)

1. Aloita taas jo edellisiltana. Huuhtele salaatinlehdet ja varmistu niiden puhtaudesta. Lisää joukkoon hieman hapankaalia. Peitä astia kannella ja laita yöksi jääkaappiin.

2. Laita illalla myös pähkinät ja pellavansiemenet likoamaan.

3. Aamulla kaada pähkinöiden liotusvesi huonekasveille (tai viemäriin) ja huuhtele ne. Laita pellavansiemenliman kera tehosekoittimeen.

4. Lisää tehosekoittimeen omena, aronia (tai meidän tapauksessamme valmiiksi blendattu sose, jossa ystävän keräämiä marjoja ja omenia kotipihalta, kiitos ystävälle ja vuokranantajalle :D), banaani, carob-jauhe, salaatti-yrtti-hapankaaliseos, hieman öljyä ja vettä. Nestettä sen verran että laite jaksaa pyörittää keskivertoteholla.

5. Lisää mausteet, suola ja muut mahdolliset jauheet. Voit lisätä nämä myöskin otettuasi erilliseen astiaan pois tehosekoittimesta. Erityisesti herkkä riisinlesejauhe kuulemma kannattaa lisätä joukkoon käsin, sillä metalliset tehosekoitinterät eivät ole niitä kaikkein hellävaraisimpia ;)

6. Vilkaise edellistä ohjettani, jos siitä löytyy lisävinkkejä. Muista maistaa, että tiedät mitä syöt! Makuaisti kertoo keholle yllättävän paljon silloin kun mukana ei ole huijaustuotteita (kuten keinotekoisia makeutusaineita tai arominvahventeita).

Tämä aamiainen maistui tosi hyvältä ja lienee melko terveellistä. Banaanit voi korvata jollain muullakin, kuten avocadolla, mutta silloin ehkä carobia tai muuta makeaa voi olla joukossa vastaavasti enemmän. Oman maun mukaan :)

PS. Noita kotipihan omenia vaimoni hyödynsi myös tänä iltana. Hän leipoi aivan lumoavaa omenapiirakkaa, jonka pohjalle tuli munia, kookospalmusokeria, voita, tattari- ja mantelijauhoa sekä ruokasoodaa, joita jopa minä suostun syömään. :D Täytteeseen tuli 14 pientä kuorellista omenaa (eivät siis koristeina vaan niitä oikeasti oli :D), mausteiksi tuoretta inkivääriä, hunajaa sekä kanelia. Luomua kaikki paitsi tattarijauho, sooda ja kotipihan omenat ;) Oi että miten ahminkaan sitä...! :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Mustaherukkapuuro / -smoothie

Teki eilen mieli mustaherukoita, joten ostin niitä Prisman pakastealtaasta. Sitten tuli mieleen, että niiden kanssa sopisi hyvin banaanit. MiniManista sitten ostin luomubanaania ja tänään oli sitten kivaa aamuruokaa – tulispa tehtyä useammin!
Ohjetta voi soveltaa äärimmäisen vapaasti, mutta näillä aineksilla ainakin itse onnistun helposti. Välimaistelu ei tietenkään liene pahitteeksi, koska tarkkoja määriä mulla ei ole tapana mittailla. Anteeksi lasien reunojen epäesteettisyys ;)


Tarvikkeet:
hyvä tehosekoitin (blenderi), normaaleja keittiövälineitä

Ainekset:
(jos mielesi tekee hankkia jotain, klikkaa erivärisiä kohtia ja lue myös jälkikirjoitus)
mustaherukat (Pakkasmarjan pussi, 200 g)
luomubanaaneja (yksi pienehkö voi riittää, maun mukaan enemmän)
luomumanteleita n. 1/2–1 dl (+ mahd. siemeniä/pähkinöitä)
chia-siemeniä n. 1 rkl (tai pellavansiemeniä)
luomucarob-jauhetta n. 1–3 rkl (käytin raakaa, vaikka paahdettu ehkä olisi parempi)
luomukanelia (mieluummin ceylon kuin cassia)
luomukardemummaa (ja -neilikkaa, jos haluat)
hyppysellinen hyvää suolaa (itse käytin tätä loistosekoitusta)
hyvää vettä, lähdevesi on yleensä parasta

1. Aloita valmistelu illalla hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa laittamalla luomumanteleita (ja/tai halutessasi vaikkapa seesaminsiemeniä ja saksanpähkinöitä) likoamaan.

2. Ota pakastemarjat sulamaan, ellet halua jäistä aamupalaa, joka on tehosekoittimelle jossain määrin raskaampaa jauhettavaa.

3. Juuri ennen nukkumaanmenoa laita chia-siemeniä (tai pellavansiemeniä) likoamaan (vettä voi olla runsaasti).

4. Aamulla kaada manteleiden liotusvesi kukille tai viemäriin, huuhtele mantelit (+ mahdolliset muut 1. kohdan ainesosat) ja kaada huuhteluvesi pois.

5. Laita tehosekoittimeen mustaherukat, mantelit, chia-siemenhyytelö ja carob-jauhe. Paloittele joukkoon banaani. Lisää vettä niin että tehosekoitin jaksaa pyörittää massaa, kovin sileäksi sitä ei ehkä saakaan mutta ei se haittaa :D

6. Maista välivaihetta ja lisää mausteita oman maun mukaan, itse lisäsin suolahyppysellisen jo manteleiden joukkoon ennen blenderiin laittamista. Lisää vielä tarvittaessa myös vettä, mutta itse pidän aika paksusta massasta – maut ovat tällöin vahvemmat.

Slurp :P

PS. Jos haluat ostaa nuo linkittämäni jutut pellavansiemeniä lukuun ottamatta vieläkin edullisemmin, syötä nettikaupan ostoskorissa ollessasi alennuskoodiksi vihertuomo. Oon vissiin huono myyntimies, vain kerran n. puoli vuotta sitten on taidettu koodiani käyttää tähän mennessä ;)

torstai 4. elokuuta 2011

Lihansyönnin terveellisyys ja eettisyys

Otsikko on kovin juhlallinen, mutta ihan pintaraapaisua tässä vain yritän tehdä muutamin linkkisuosituksin ja omakohtaisin kokemuksin.

Nuorempana en syönyt punaista lihaa, koska ajattelin sen olevan epäterveellistä. No niinhän se monesti onkin, ja monelle kaikki vaihtoehdot tuosta ruoka-aineryhmästä ovat enemmän tai vähemmän huonoja. Yläasteelle mentyäni kohtasin eettisistä syistä lihansyönnin lopettaneita. Ymmärsin heitä, mutta oma painopisteeni säilyi terveydellisissä syissä.

Mullistuksen ajattelutavassani koin, kun terveyteni ei ollut kummoisessa kunnossa mm. liikojen viljatuotteiden ja makeuksien tähden ja aloin uskoa, että hyvälaatuinen punainen liha voisi olla minulle jopa terveellistä. Lopulta varovaisten kokeilujen jälkeen päädyin huomaamaan, että ruuansulatuselimistöni ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä kärsi punaisesta lihasta (luomu tai riista), joka jopa auttaa jaksamaan päivän mittaan paremmin, jos en syö samalla aterialla kovin hiilihydraattipitoista ruokaa. Hiilarit liiassa määrin väsyttävät muutenkin, mutta karppaajaksi en ole ryhtynyt.

Pessi Peura kirjoitti blogissaan, että hänen ruokavalionsa on siirtynyt enemmän eläinkunnan tuotteita sisältävään suuntaan osittain myös veriryhmäsoveltuvuuden ansiosta. Osittain siis olemme samalla tiellä.

Tämän erittäin mielenkiintoisen ja tärkeän blogauksen osana kannattaa lukea myös kommenttiketju, johon Viidakkomies Olli Posti ottaa osaa mm. seuraavasti:

"Joku niityllä naavapuiden lomassa ruohoa popsiva, lähdevettä naukkaileva oikeasti vapaa ja onnellinen biisoni on se juttu mitä haetaan ja mikä todellakin maistuu - varsinkin jos se on teurastettu lähellä, järkevästi, mieluiten omalla tilalla ja isännän toimesta. En tiedä onko moinen enää sallittua, mutta myös teurastuslaitoksen olosuhteet ja teurastusreissun pituus vaikuttaa aika huikeasti siihen mitä hormonia siitä lihasta lopulta saa."

Niinpä. On todella totta, että stressaantuneissa olosuhteissa viimeiset elinaikansa eläneet eläimet eivät ole parasta mahdollista eläinperäistä ravintoa. Välillä itsekin ostan kaupasta naudan luomujauhelihaa (Tamminen, joskus myös Atria), mutta heti on syytä tiedostaa että se ei ensinnäkään ole vastajauhettua ja toiseksi ei varmaan ainakaan täysin edeltävät kriteerit täyttävää. MiniManista kun pari kertaa olen ostanut vastajauhettua karitsan lihaa, niin on makuelämys ollut heti parempi kuin muutama tunti aiemmin jauhetusta...

Eilen puolestaan löysin Kivihaan Citymarketista mielenkiintoista lihaa: karitsan paahtopaistia ja ylämaan karjan (highland[er]) sisäpaistia. Laitoin tänä aamuna uuniin ja söin niitä lounaaksi. Jälkimmäinen oli väriltään hyvin tummaa ja maultaan voimakasta. Karitsa oli taattua itseään, maukasta sekin. No tietysti makuun saattoi vaikuttaa hieman sekin, että tällä kertaa käytin myös tätä laatusuolaa (vilkaise sivupalkkiani "Alennuskoodit").

Eihän sitä voi riittävästi korostaa, että lihakarjaa tulisi kohdella hyvin. Samoin tietysti viljeltäviä vihanneksiakin, omat asenteemme vaikuttavat jossain määrin kaikkeen elolliseen. Pitäisipä itsekin käydä tutustumassa johonkin laatutilaan, että voisi omin silmin nähdä mitä lihantuotannossa tapahtuu. Sitä Pessi Peura suosittelikin edellä mainitun blogauksen 8. kommentissa.

Mutta entäs tämä: Suomalaiset syövät liikaa lihaa. Lukaisin jutun ja totesin että aika hulluissa määrissä se lihansyönti täällä näyttäisi huitelevan (ja kasvaa koko ajan): tällä hetkellä keskimäärin yli 200 grammaa päivässä. Siis jos keskiverto suomalainen syö tuon verran, niin paljonkohan sitä eniten syövät oikein syövät? Juttu ei selvästi kertonut, laskettiinko tuohon määrään mukaan myös siipikarja vai ainostaan nisäkkäiden liha... kuitenkin puhuttiin juuri punaisen lihan syöntisuosituksista: korkeintaan 300 grammaa viikossa. No tuo on kyllä osalle jo aivan liian vähän, toisille taas aivan liikaa. Itse pyrin tähtäämään n. 600-800 grammaan viikossa. Toki voisin pärjätä hieman vähemmälläkin, mutta toisaalta siipikarjaa en sitten taas syökään kun se hyvälaatuisen lihan saatavuus siinä on punaista lihaa heikompi (josta kuitenkin saan itse parhaat energiat).

Tässäpä oli myös erinomainen blogaus Mustikkatytöltä aiheesta humoristisella kuvallakin varustettuna: Lihansyönti ja terveytemme. Huoli liharuokien AGE-tuotteista ei ole aivan turha. Glykaation (sokeroitumisen) lopputuotteet eivät ole elimistössä lainkaan hyödyllisiä ja niitä on jopa hieman hankala saada sieltä pois. On kuitenkin monia ruoka-aineyhdistelmiä, jotka hommassa auttavat sovelletun veriryhmäruokavalion mukaan. Itse esimerkiksi käytän seuraavia:
omena + mustikka
(lisää +-merkillä varustettu ruoka/ruokia omenan tai mustikan sekaan)
+tuoreet luumut
+limetti
+karitsa
+riisinlese
+punaviini
+(yerba) maté-tee

Tuo maté on erinomainen juoma tässä asissa. Sen pitäisi auttaa AGE-tuotteiden poistossa omenan ja mustikan lisäksi myös yhdistettynä mm. johonkin seuraavista: kirsikka, rypäle (luomu!), tuoreet luumut, lehtikaali, vesikrassi, retiisi, tomaatti, hirven-, lampaan- ja vasikanliha, kalkkuna, hauki, lohi, meritaimen (ei suositeltava usein lajin suojelun kannalta).

Lihansyöntiä kehotetaan myös välttämään kehon emäksisyyden suosimiseen perustuen (liha tuottaa happamuutta, mutta varmaan tehotuotettu vielä paljon enemmän kuin hyvän elämän elänyt, ruoholla ruokittu eläin). Siinä on paljon vinhaa perää, mutta itseäni ei kyllä liha ole ainakaan samassa määrin närästänyt kuin muinoin viljatuotteet tai liika suklaan syönti. Veriryhmäteoriaan kuuluu myös väite, että esim. A-ryhmä voi hyvin, kun kudokset ovat lievästi emäksiset, ja O-ryhmä taas hyvin, kun ne ovat lievästi happamat. Tässä taas yksi syy vatsahapon pitoisuuksien lisäksi selvittää itseä kuunnellen, sopivatko liharuuat paremmin vai huonommin.

Väsyttääkö sinua punaisen lihan syömisen jälkeen? Onko haluton olo? Jos vastauksesi on vähänkään myönteinen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan, miltä tuntuisi vähitellen vähentää punaisen lihan osuutta ruokavaliossasi ja korvaamaan se sellaisella ravinnolla, joka pitää virkeämpänä. Vaihtoehtoja: kala (lohta voisi syödä paljon harvemmin, enemmän ahvenia, muikkuja, "roskakaloja" jos löydät), luomusiipikarja (kalkkuna, kanakin ehkä, ja tietty riista jos satut löytämään), siemenet (hamppu, kurpitsa, chia), liotetut ja huuhdellut pähkinät (saksan-, pekaani-) ja mantelit, mahdollisesti hyvälaatuiset soijatuotteet (miso, tempeh, tofu mutta EI soijarouhe/-suikaleet), idätetty riisiproteiinijauhe (alekoodi löytyy tähänkin), hyvälaatuinen spirulina (esim. HealthForce, Puhdistamo) ja chlorella (Sun, Vihreä helmi, Algomed, HealthForce; muut todennäköisesti eivät kovin hyviä).

Kuunnelkaa itseänne! Voitte välttyä punaisen lihan liikakulutukselta! Olen ehkä itsekäs kun haluan syödä punaista lihaa oman terveyteni tähden, mutta ainakin yritin sitä aikani vältellä (kotikasvatuksen myötä tosin). Veriryhmästä huolimatta vanhempani vaikuttavat pärjänneen paremmin ilman lihaa kuin minä – aikuisiässä. Hehän söivät kuitenkin lihaa lapsena, minä en.

Pelkän maun tähden lihaa on mielestäni turha syödä ja näin lisätä ekologista jalanjälkeä, aina löytyy vähitellen jotain parempaa, jos uskaltaa itsensä uuteen maailmaan ajaa. Kannatan globaalia lihankulutuksen vähentämistä, mutta olen huono kantamaan omaa korttani kekoon.

Aidoissa ruuissa keho kyllä antaa palautetta, onko jollekin ruoka-aineelle tarvetta vai ei (kiitos Olli Postille muistutuksesta tocotrienolsin eli riisinlesejauheen kohdalla). Suluissa mainittu herkku ei enää maistu yhtä herkulliselta, kun sitä on syönyt lähiaikoina paljon. Samoin jos hyvää lihaa ei ole hetkeen saanut niin ai että kun maistuu. Pätee muuhunkin aitoon ruokaan.

Mikä sinulle maistuu? Mikä antaa energiaa päivääsi? Allekirjoittaneelle liiassakin määrin luomusuklaa...

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Vaihtelu virkistää – myös maaperää!

Oletteko kuulleet sanaa vuoroviljely? Suomessakin sitä on tehty ehkä karkeasti sadan vuoden ajan hyvin aktiivisesti, 1800-luvulta 1900-luvun puolenvälin tienoille. Kun pelto saa eri vuosina erilaista siementä, ja välillä saa olla myös kesantona, siitä tulee ravinteikkaampaa.

Mietinpä tässä juuri, että voisikin jatkossa pyrkiä entistä enemmän tukemaan niitä viljelijöitä, jotka tätä tapaa hyödyntävät. Mielestäni on aika typerää nyhtää maaperästä ravinteet yksipuolisella tehomaataloudella, ja sitten puskea siihen hirveät määrät synteettistä typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitteita (ja unohtaa muut kivennäiset, jotka ovat yhtä tärkeitä vaikka niitä tarvitaankin pienempiä määriä). Turha sitten valittaa vesistöjen rehevöitymisestä ja saastumisesta, jos ei halutakaan pyrkiä noudattamaan luonnon omaa kiertokulkua.

Kirjoitus tulee päivittymään... mutta tässä näin ensi alkuun.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Ryhti

Oijoi. Tämä asia on viime aikoina pyörinyt mielessä. Olen ollut keskimääräistä pidemmän aikaa käymättä hierojalla ja epäsymmetriset hartiani sekä vanhat tottumukset, löysä ryhti ja jäykähkö soittotekniikka vaikeammissa biiseissä alkavat oikeasti rassata.

Siksi onkin aivan loistavaa törmätä tällaisiin blogauksiin (oli muuten eka kerta kyseisessä blogissa, kiitos ryhtiasian huomioimisesta Mikolle ja linkistä Juhanille! :) Siis WAU! Mikon mainostama pitkä videokin olisi hyvä joskus paremmalla ajalla katsoa.

Olen tietoinen Alexander-tekniikan perusteista, mutta saattaisin ehkä tarvita ihan yksilöllistä ohjausta. Fysiopilatestunneilla kävin tuossa kevätlukukaudella, sitäkin voin kovasti suositella mutta laiskuus vaivaa mua ihan liikaa. No, katsotaan tulevaisuuteen selkä entistä suorempana ;)

torstai 16. kesäkuuta 2011

Rakastavatko hyttyset sinua?

Woohoo, taas yksi hyvä linkkibongaus, joka sisältää jopa gallupin!
Tämä sopinee jatkoksi äskeiselle marja-aiheiselle kyhäykselle.

Do Mosquitos Prefer you?

Kyseisen täysin epätieteellisen ;) kirjoituksen innoittajana on toiminut tämä tutkimus, jota myös suosittelen. Varoitus: tutkimuksessa sivutaan myös malariariskiä.

Suomenkielisiä blogeja lukiessakin olen törmännyt aiheeseen. On kehotettu välttämään makeuksia ja suosimaan tulisempia ruokia. Olli Posti kertoi Thaimaaseen aikoinaan mentyään kuulleensa natiiveilta, että hyttyset pistävät huomattavasti vähemmän heitä kuin turisteja. Posti kirjoitti hiljattain aiheesta myös blogauksen, suosittelen klikkaamaan tästä! :D

Linkissä on osittain minulle ennestään tuttuja huomioita. Monet niistä pätevät muihinkin hyönteisiin, kuten kärpäsiin ja ampiaisiin.

– Oma veriryhmäni, O sekreettori (sekreettoritekijä on eri asia kuin reesustekijä/Rh) vaikuttaa tutkimuksen mukaan olevan kaikkein alttein hyttysenpistoille. Seuraavina tulevat A ei-sekreettori, O ei-sekreettori sekä A sekreettori (joka on Suomen tavallisin veriryhmä). B- ja AB-ryhmät eivät siis tämän mukaan tulisi yhtä helposti hyttysen syömiksi. Mutta veikkaanpa, että kokonaisuutena vaikuttaa kuitenkin enemmän omat elämäntavat kuin veriryhmä [veikkaus perustuu mm. tähän]. :)

– Ruokavalio, joka sisältää runsaasti B-vitamiineja, antaa jonkin verran suojaa hyttysen verenhimoa vastaan. Täytyypä ensi kerralla metsään suunnistaessa syödä ruuan mukana annos kaapista löytyviä oluthiivahiutaleita (Valioravinto). :)
(vaikka hiutaleet onkin inaktivoitu, ne eivät ehkä ole älyttömän suositeltavia, jos sinulla on hiivainfektio tai suuri riski siihen: muista silloin myös pau d'arco)

Hyttysiltä suojaa myös rikki. Eli jos keho kestää, sipulia nassuun! Ja kananmuniakaan ei tarvitse pelätä. Sipulia on vielä pakko mainostaa muutenkin: raaka sipuli (mielellään marinoitunut hetken oliiviöljyssä) toimii minulla yhtenä parhaista ja edullisimmista vastustuskyvyn lisääjistä. Valkosipulia unohtamatta, jota rakastan mutta joka ei juuri mulla toimi yhtä tehokkaasti kuin kelta- tai punasipuli. Ai niin, ja Länsi-Suomessa lähellä rannikkoa olevissa muinaisaikojen merenpohjan(?) lähdevesissä on yleensä myös rikkiä, joka tosin alentaa veden pH:ta...

– Laita ihollesi hieman tea tree -öljyä.

– Älä jää paikallesi vaan liiku! Tosin tämä on vaikeaa jos yhdellä mättäällä on valtavasti herkullisia marjoja :D

– Vältä makeuksia ja viljoja (joissa on paljon hiilihydraatteja)! Tämä on tässäkin asiassa yksi ehdottomasti eniten huomiota kaipaavista seikoista. Erittäin monet ovat havainneet, että hyttyset eivät entisessä määrin vaivaa, kun ovat vähentäneet makean käyttöä. Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräskin todisti, että hyttyset ja muut pikkuötökät eivät vaivaa häntä ollenkaan. Ainut makeutus mitä hän käyttää on kasvisglyseriini.

– Todistetusti liika sokerin (varsinkin valkoisen, "puhdistetun" myrkkysokerin) käyttö on erittäin haitallista, sillä siinä itsessään ei ole ravinteita ollenkaan. Vain energiaa, jonka polttaminen kuluttaa elimistössä olevia ravinteita. Hyihyi! Erityisesti tärkeät B-vitamiinitasot ovat usein liian alhaiset makeassa elimistössä. Jos siis B-vitamiinit suojaavat ja sokeri altistaa, niin tässäpä on aivan sanomattoman selkeä yhteys asialle.

Näillä ohjeilla luulisi, että metsän antimien kerääminen ja ulkona oleskelu kesällä olisi edes hieman mukavampaa.

PÄIVITYS 22.6.: kiitos hänelle, joka googlattuaan B-vitamiinin ja hyttyset eksyi minun blogiini! Sen ansiosta googlasin saman itse ja löysin tämän mainion keskusteluketjun, jota suosittelen teillekin:
Hyttyset karttelevat?

Syitä hyttysten ruokahalulle haettiin B-vitamiinin lisäksi iholta erittyvän hiilidioksidin määrästä, hyttyslajikkeiden valta-asemasta alku- ja loppukesällä, veriryhmistä, veren paksuudesta, feromoneista eli kuinka paljon henkilö vetää puoleensa vastakkaista sukupuolta... varmasti monella asialla on vaikutuksia. Monesti vain vaikea todentaa, kun jossain tapauksessa selitykseksi haettu asia ei toisten ihmisten kohdalla pädekään ollenkaan.

Todistetusti vielä pari päivää sitten lähteellä käydessäni hyttyset häärivät kovinkin ahkerasti minun kimpussani, joten ei ole ruokavaliomuutos vielä ollut tarpeeksi tehokas – josko se sitä voi kaikilla ollakaan. :D