Soija tulee ulkomailta, joten Suomessa tuotettu liha on parempi vaihtoehto - näinkö on?
Vegetukku.fi -verkkokauppaa pyörittävä Tuukka Simonen kirjoitti karppausfoorumilla:
"Jos haluaa boikotoida soijaa, niin se onnistuu parhaiten boikotoimalla tehotuotettua broileria ja sikaa."
Vaikka en itse todellakaan ole vegaani, mututuntumani viittaa kyllä hieman samaan suuntaan: tehotuotettu liha sisältää runsaasti huonolaatuista soijaa ja maissia. Tässä pari kuukautta sittenhän uutisoitiin, että geenimuunneltua soijarehua käytetään Suomenkin lihakarjatiloilla enenevässä määrin.
Jos siis kasvisten laatu on tärkeää, lihan laatu on vielä tärkeämpää.
Jos tilanne olisi niin surkea, että kaupasta saisi vain huonolaatuista, tehotuotettua lihaa, varmaan palaisin kalavegetaristiksi (vaikka tiedänkin, että kehoni tarvitsisi nytkin useammin kasvispainotteisia aterioita, joissa on myös luomulihaa). Minun nälkäni ei tahdo talttua pelkällä kasvisruualla, sanokoot vegaanit mitä sanokoot.
Mutta kaikesta huolimatta pidän tehotuotettua lihaa ehdottamana ei-einä. Sianlihaa nyt kannattaisi boikotoida muutenkin, sillä se jos mikä on epäekologista. Siat syövät suunnilleen samanlaista ruokaa kuin ihmisetkin, ja kun tiedetään, mikä on tuotto tuotannon kuluihin verrattuna, ei kiitos. Sen sijaan naudat ja lampaat syövät ruohoa (vai syövätkö? Toivottavasti eivät syö soijaa eivätkä maissia). Ruoho ei sellaisenaan ole ihmisten ruokaa, joten näiden eläinten pito ei välttämättä ole lainkaan niin epäekologista kuin sikojen. Vai miten on? Olen pahoillani, sikafarmarit! Valitettavasti olen oikeasti tuota mieltä, kunnes toisin todistetaan.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla (jonka jäsenet tuskin myöskään syövät sikaa) oli jälleen mielenkiintoinen keskusteluketju. Eräs kasvisruokavalioon hieman tyytymätön O-veriryhmäläinen (joka ei kuitenkaan periaatteellisista syistä mieluusti söisi lihaa) kyseli, onko "lihasmuistiteorialla" perää. Eräs avulias ja mukava vakiokirjoittaja kommentoi että jos vaikka eläin on ennen teurastustaan kovin stressaantunut, löytyyhän lihasta suht paljon adrenaliinia. Siksi sellaista lihaa kannattaa välttää ja jos lihaa tarvitsee, syödä mieluummin sellaisen eläimen lihaa, joka on kokenut mahdollisimman vähän kärsimystä. Juutalaisena (ei, kaikki foorumin vakiojäsenet eivät todellakaan ole juutalaisia :D) hän mainitsi kosher-teurastuksesta jatkaen, että muitakin humaaneja teurastusmuotoja varmasti on, mutta ne vain eivät ole hänelle tuttuja. Hän jatkoi mitalin kääntöpuolella:
"Similarly, a humanely raised animal (cows on the pasture, chickens free ranging, etc, as opposed to factory farms) is going to have only happy memories that might end up imbedded in the meat- if there is anything to this 'muscle memory' theory."
Lukekaa tästä koko ketjun toinen sivu halutessanne, kyseinen viesti on sivulla kolmantena.
Riisiproteiini (jota saa mm. FitnessFirstistä) ei allergisoi juuri ketään, joten se on hyvä valinta lisäproteiinia kaipaavalle. Käsittääkseni myös hamppuproteiini on hyvä valinta vegaanille. Jos päätätte tilata riisiproteiinia ison säkillisen, muistakaa, että saatte 5 prosentin alennuksen koodillani vihertuomo. :D
Kokonainen proteiini meillä kuitenkin on spirulinassa, jota suosittelen lämpimästi mikäli se on hyvälaatuista... huonoakin on nimittäin tarjolla yllinkyllin. Luottakaa makuaistiinne ja kehon reaktioihin niin spirulinaa kuin lihaa syödessänne! :) Eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla, eivät ne niin myrkyllisiä silti liene. Ottakaa kantaa, jos olette toista mieltä.
---
Päivitys 27.2., palaanpa vielä soijaan, joka jakaa mielipiteitä aika rankasti. Eri lähteiden kautta olen itse tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
Soijan plussat:
+ sopii keskimäärin parhaiten niille, joiden veriryhmä on A (tai kenties AB) ja joilla punainen liha sulaa huonommin
+ kannattaa syödä perinteisissä, aasialaisissa muodoissaan: miso, tofu, tempeh
+ saattaa suojata monilta ei-hormonaalisilta syöviltä erityisesti niitä, joille se sopii muutenkin hyvin ja joilla muuten voisi olla korkeahko syöpäriski
Soijan miinukset:
- ei välttämättä sovi kovin hyvin kaikille. Karkeasti ottaen veriryhmiin O ja B kuuluvat hyötyvät enemmän punaisesta lihasta, soija saattaa olla jopa haitallinen (mutta valtaosa O-ryhmästä saattaa silti terveenä ollessaan sietää sitä varsin hyvin).
- teksturoitua soijaproteiinia, soijaproteiini-isolaattia, halpaa soijalesitiiniä ja monia muita soijajohdannaisia en itse suosittelisi kenellekään. Niitä löytyy hyvin monista teollisista elintarvikkeista
- soijalla ruokittujen eläinten lihaa kyllä kannattaisi välttää ihan oikeasti
- geenimuuntelu nimittäin ei välttämättä vie soijan ravitsemuksellisia ominaisuuksia parempaan suuntaan; geenimuuntelematon soijakaan ei yleensä ole enää 100-prosenttisen puhdasta
- soijassa on fyto- eli kasviestrogeeneja, joista on omat hyötynsä, mutta myös haittansa: esimerkiksi monilla naisilla, jotka eivät ole otollista veriryhmää, voi rintasyövän riski kasvaa. Luin jostain, että munkkiluostareissahan sitä soijaa eniten on aikoinaan syöty! Japanissa ja Kiinassa ei niinkään paljon, se kuuluu heidän ruokavalioonsa kohtuullisissa määrin.
lauantai 26. helmikuuta 2011
tiistai 22. helmikuuta 2011
Aitoa ruokaa
Areenassa on taas erittäin suositeltava dokumentti. Väärennetty ruoka kestää 30 min ja toimittajana on Matts Dumell. Käykää vilkaisemassa, itse olisin toivonut että dokkari olisi ollut hieman pidempikin!
(viimeinen katselupäivä on 23.3.)
Ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on kirjoittanut jo kolme mielenkiintoista kirjaa (Den hemlige kocken, Äkta vara ja Döden i grytan). Kaksi niistä on jo suomennettu: Petos lautasella ja Aitoa ruokaa.
"Nilssonin kirjoja Den hemlige kocken ja Äkta vara on Ruotsissa myyty lähes 400 000 kappaletta, ja Ruotsin elintarviketeollisuus on joutunut jättämään tuotteistaan lisäaineita pois. Lisäksi se on joutunut karsimaan valheellisia mainoslauseitaan."
(Lähde: http://www.luomu.fi/tietopankki/aitoa-ruokaa-vaarentamattoman-ruoan-opas-2/)
Näin se on että jos kuluttajat ovat valveutuneita, elintarviketeollisuus ei voi jatkaa aivan entiseen malliin.
Dokumentin katsottuani alan olla entistä varmempi, että aidompaan ja lisäaineettomampaan ruokaan alkaa löytyä laajempaa kiinnostusta Suomessakin. Tosin vaikuttaa siltä, että suomenruotsalaiset ovat asiassa paljon pidemmällä. Herätkää, suomenkieliset! :D
Päivitin muuten yhtä punaista lihaa koskevaa vanhempaa blogaustani. Lisäys kirjoituksen lopussa. Kiitos jälleen Mikolle!
Lisäys 24.2.: Taloussanomat kirjoitti samasta asiasta lähteenään Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa. Häntä tosiaan ei kauheasti tuossa TV-dokumentissa mainostettu, vaikka samasta asiasta puhutaan. Outoa, mutta silti hyvä edes että suomenkielisetkin alkavat enenevässä määrin kiinnostua ruokansa laadusta!
(viimeinen katselupäivä on 23.3.)
Ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on kirjoittanut jo kolme mielenkiintoista kirjaa (Den hemlige kocken, Äkta vara ja Döden i grytan). Kaksi niistä on jo suomennettu: Petos lautasella ja Aitoa ruokaa.
"Nilssonin kirjoja Den hemlige kocken ja Äkta vara on Ruotsissa myyty lähes 400 000 kappaletta, ja Ruotsin elintarviketeollisuus on joutunut jättämään tuotteistaan lisäaineita pois. Lisäksi se on joutunut karsimaan valheellisia mainoslauseitaan."
(Lähde: http://www.luomu.fi/tietopankki/aitoa-ruokaa-vaarentamattoman-ruoan-opas-2/)
Näin se on että jos kuluttajat ovat valveutuneita, elintarviketeollisuus ei voi jatkaa aivan entiseen malliin.
Dokumentin katsottuani alan olla entistä varmempi, että aidompaan ja lisäaineettomampaan ruokaan alkaa löytyä laajempaa kiinnostusta Suomessakin. Tosin vaikuttaa siltä, että suomenruotsalaiset ovat asiassa paljon pidemmällä. Herätkää, suomenkieliset! :D
Päivitin muuten yhtä punaista lihaa koskevaa vanhempaa blogaustani. Lisäys kirjoituksen lopussa. Kiitos jälleen Mikolle!
Lisäys 24.2.: Taloussanomat kirjoitti samasta asiasta lähteenään Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa. Häntä tosiaan ei kauheasti tuossa TV-dokumentissa mainostettu, vaikka samasta asiasta puhutaan. Outoa, mutta silti hyvä edes että suomenkielisetkin alkavat enenevässä määrin kiinnostua ruokansa laadusta!
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Kalkkiutuminen ja geenit
Areenassa on 26.2. asti katsottavana dokumentti kalkkiutumisesta (kalsiumfosfaatin kulkeutumisesta vääriin paikkoihin eli esim. liiassa määrin verisuonen seinämiin tai niveliin luuston sijasta).
Kalkkiutumisella on yhteys mm. tulehduksiin, rintasyöpään ja - tietysti sydäninfarkteihin. Ja niin edelleen...
Ei kyllä järin mukava dokkari, mutta poimin siitä tähän yhden mielenkiintoisen sivujuonteen:
"Lääketeollisuus tienaa sairauksilla, ei terveydellä. Terveys on lääketeollisuudelle rakenteellisista syistä yhdentekevä. Sairauksien ehkäisy hyödyttäisi ihmiskuntaa paljon enemmän. Se olisi kustannustehokasta, mutta moni kallis lääke kävisi silloin tarpeettomaksi."
- kemisti Michael Braungart Hampurin ympäristöinstituutista
Muutama henkilöpoiminta kyseisestä ohjelmasta: Clarke Anderson, Jörg Distler ja Catherine Shanahan.
---
Suosittelen lämpimästi (jos kantti kestää!) katsomaan myös Prisma-dokumentin ravinnon merkityksestä geeneihin, myöskin Areenasta, näytillä 16.3. saakka. Näitä aivan samoja dokumentteja ehti jo aiemmin suositella mm. Miia Saastamoinen, jolla on ravintoasioihin liittyen aivan erinomainen blogi.
Hollannin nälkätalvi 1944-1945 oli todella rankka, kun ruokaa ei ollut.
"Mielenkiintoinen havainto oli, että alhaisen syntymäpainon henkilöt sairastuivat todennäköisemmin aikuisiän diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Elimistön sopeutumismuutokset ohjaavat sairauksien puhkeamista."
- lisääntymisbiologian tutkija Miguel Constância
Juu-u, tästä on veriryhmäteoriasta myös epigenetiikkaan perehtynyt veriryhmäteorian kehittäjä Peter D'Adamo puhunut. Esimerkkinä nälkätalviblogaus 5.2.2011.
Ai mikä epigenetiikka? Siis se, miten geenit aktivoituvat tai passivoituvat. Geeniperimää ei voi muuttaa, mutta voimme oikealla ruokavaliolla vaimentaa haitallisia geenejä ja voimistaa hyödyllisiä.
Kalkkiutumisella on yhteys mm. tulehduksiin, rintasyöpään ja - tietysti sydäninfarkteihin. Ja niin edelleen...
Ei kyllä järin mukava dokkari, mutta poimin siitä tähän yhden mielenkiintoisen sivujuonteen:
"Lääketeollisuus tienaa sairauksilla, ei terveydellä. Terveys on lääketeollisuudelle rakenteellisista syistä yhdentekevä. Sairauksien ehkäisy hyödyttäisi ihmiskuntaa paljon enemmän. Se olisi kustannustehokasta, mutta moni kallis lääke kävisi silloin tarpeettomaksi."
- kemisti Michael Braungart Hampurin ympäristöinstituutista
Muutama henkilöpoiminta kyseisestä ohjelmasta: Clarke Anderson, Jörg Distler ja Catherine Shanahan.
---
Suosittelen lämpimästi (jos kantti kestää!) katsomaan myös Prisma-dokumentin ravinnon merkityksestä geeneihin, myöskin Areenasta, näytillä 16.3. saakka. Näitä aivan samoja dokumentteja ehti jo aiemmin suositella mm. Miia Saastamoinen, jolla on ravintoasioihin liittyen aivan erinomainen blogi.
Hollannin nälkätalvi 1944-1945 oli todella rankka, kun ruokaa ei ollut.
"Mielenkiintoinen havainto oli, että alhaisen syntymäpainon henkilöt sairastuivat todennäköisemmin aikuisiän diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Elimistön sopeutumismuutokset ohjaavat sairauksien puhkeamista."
- lisääntymisbiologian tutkija Miguel Constância
Juu-u, tästä on veriryhmäteoriasta myös epigenetiikkaan perehtynyt veriryhmäteorian kehittäjä Peter D'Adamo puhunut. Esimerkkinä nälkätalviblogaus 5.2.2011.
Ai mikä epigenetiikka? Siis se, miten geenit aktivoituvat tai passivoituvat. Geeniperimää ei voi muuttaa, mutta voimme oikealla ruokavaliolla vaimentaa haitallisia geenejä ja voimistaa hyödyllisiä.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Laiskuus perisyntinäni
Oikein hyvää ystävänpäivää ja kiitos teille kaikille, jotka luette tätä blogiani! :) Olisi kiva olla kanssanne enemmän ajatusvaihdossa, joten toivottavasti saan aikaiseksi kirjoituksia joihin ette voi olla kommentoimatta... ;)
Nyt on luvassa vuodatusta. Yritän tehdä (taas kerran) tietynlaista parannusta ruokavaliossani.
Asiaa hieman prosessoituani tulin muutama päivä sitten siihen tulokseen, että kun itseään opettaa huonoihin toimintatapoihin, niin tekee totisesti itselleen karhunpalveluksen. Viime keväänä hemoglobiinini oli parempi kuin koskaan (suht paljon tummanvihreitä kasviksia ja luomulihaa), joten luovutin verta ekaa kertaa elämässäni. Joskus syksyn mittaan kokeilin uudestaan, mutta hemoglobiini oli laskenut lähes entiselle tasolle. En siis uskaltanut luovuttaa uudestaan, vaikka olisin nippa nappa saanutkin sen tehdä. Ja nyt viimeisimmissä verikokeissa sama juttu, oikeastaan vielä hieman alhaisempi. Ei tosin ihan aneeminen siltikään...
Miksi onkin niin vaikeaa toimia käytännössä niin, että ruokavalio painottuisi selvästi höyrytettyihin ja raakoihin kasviksiin ja riittävään määrään monipuolisia yrttejä? Miksi ajaudun syömään liian suuressa määrin "helppoja" siemeniä, pähkinöitä, manteleita sekä niistä tehtyjä tahnoja kuivattujen marjojen ja spirulinajauheiden kera? Saan seesaminsiemenistä ja silloin tällöin juustosta varmasti riittävästi kalsiumia, mutta ehkä osittain juuri siksi raudan imeytymisessä jotain jää puolitiehen.
Erityisesti nyt kylmän talven aikana ei ole tullut epäekologisuuden nimissä ostettua niin paljon (nitraattipitoisia ja paljon energiaa kasvihuoneessa vaatineita) salaattiruukkujakaan, ja spirulina ja chlorella pääasiallisena lehtivihreän lähteenä ei näytä ihan riittävän hemoglobiinin parantamiseen. Ainakaan jos samaan syssyyn syö pähkinöitä tai vastaavaa.
Olen huomannut, että on ollut suhteellisen helppoa päivittää ruokavaliotaan muodollisesti terveelliseksi, mutta vaikea toimia käytännössä niin, että söisi eri ruokia oikeassa suhteessa. Kuivattu ravinto on liian helppoa tuoreeseen nähden, tuoreravinto vaatii aina enemmän vaivannäköä. Kaiken huipuksi tuolla muutoksella säästäisi rahaakin.
Ai miten niin muodollisesti terveellistä? No onhan tässä monia juttuja, mitä pyrin toteuttamaan jopa yhtä aikaa: luomun ja laadun suosiminen, lisäaineettomuus, gluteenittomuus, geenimuunnellun ruuan välttäminen, sovellettu veriryhmäruokavalio ynnä muuta... ja kuitenkaan en esimerkiksi tee juuri koskaan vihersmoothieta, jota niin monet ovat hehkuttaneet. Uskon toki, että asian tiedostaminen ja oman olon seuraaminen johtavat taas vähitellen parempaa ruuanlaittokulttuuria kohti, joten no hätä :) veriarvoissani nimittäin oli "vikana" ilmeisesti lähinnä alhainen hemoglobiini / vähäinen rauta, muuten ihan hyvät arvot!
Nyt on luvassa vuodatusta. Yritän tehdä (taas kerran) tietynlaista parannusta ruokavaliossani.
Asiaa hieman prosessoituani tulin muutama päivä sitten siihen tulokseen, että kun itseään opettaa huonoihin toimintatapoihin, niin tekee totisesti itselleen karhunpalveluksen. Viime keväänä hemoglobiinini oli parempi kuin koskaan (suht paljon tummanvihreitä kasviksia ja luomulihaa), joten luovutin verta ekaa kertaa elämässäni. Joskus syksyn mittaan kokeilin uudestaan, mutta hemoglobiini oli laskenut lähes entiselle tasolle. En siis uskaltanut luovuttaa uudestaan, vaikka olisin nippa nappa saanutkin sen tehdä. Ja nyt viimeisimmissä verikokeissa sama juttu, oikeastaan vielä hieman alhaisempi. Ei tosin ihan aneeminen siltikään...
Miksi onkin niin vaikeaa toimia käytännössä niin, että ruokavalio painottuisi selvästi höyrytettyihin ja raakoihin kasviksiin ja riittävään määrään monipuolisia yrttejä? Miksi ajaudun syömään liian suuressa määrin "helppoja" siemeniä, pähkinöitä, manteleita sekä niistä tehtyjä tahnoja kuivattujen marjojen ja spirulinajauheiden kera? Saan seesaminsiemenistä ja silloin tällöin juustosta varmasti riittävästi kalsiumia, mutta ehkä osittain juuri siksi raudan imeytymisessä jotain jää puolitiehen.
Erityisesti nyt kylmän talven aikana ei ole tullut epäekologisuuden nimissä ostettua niin paljon (nitraattipitoisia ja paljon energiaa kasvihuoneessa vaatineita) salaattiruukkujakaan, ja spirulina ja chlorella pääasiallisena lehtivihreän lähteenä ei näytä ihan riittävän hemoglobiinin parantamiseen. Ainakaan jos samaan syssyyn syö pähkinöitä tai vastaavaa.
Olen huomannut, että on ollut suhteellisen helppoa päivittää ruokavaliotaan muodollisesti terveelliseksi, mutta vaikea toimia käytännössä niin, että söisi eri ruokia oikeassa suhteessa. Kuivattu ravinto on liian helppoa tuoreeseen nähden, tuoreravinto vaatii aina enemmän vaivannäköä. Kaiken huipuksi tuolla muutoksella säästäisi rahaakin.
Ai miten niin muodollisesti terveellistä? No onhan tässä monia juttuja, mitä pyrin toteuttamaan jopa yhtä aikaa: luomun ja laadun suosiminen, lisäaineettomuus, gluteenittomuus, geenimuunnellun ruuan välttäminen, sovellettu veriryhmäruokavalio ynnä muuta... ja kuitenkaan en esimerkiksi tee juuri koskaan vihersmoothieta, jota niin monet ovat hehkuttaneet. Uskon toki, että asian tiedostaminen ja oman olon seuraaminen johtavat taas vähitellen parempaa ruuanlaittokulttuuria kohti, joten no hätä :) veriarvoissani nimittäin oli "vikana" ilmeisesti lähinnä alhainen hemoglobiini / vähäinen rauta, muuten ihan hyvät arvot!
perjantai 11. helmikuuta 2011
Tutkimusten luotettavuus ja punainen liha
Viime syksynä Matti Tolosen nettisivuilla julkaistiin seuraava uutinen: Kaksi kolmesta lääketutkimuksesta vääristelee tuloksia! Tämä siis alkujohdantona: älkää luottako liikaa virallisiin tutkimuksiin.
Punaista lihaa koskien on Ruotsissa tehty kuulemma tutkimus, jonka mukaan punainen liha lisää sydänkohtausriskiä(?) naisilla. Minulla ei valitettavasti ole linkkiä itse tutkimukseen, ja en myöskään tiedä kyseisen tutkimuksen määrittelyistä. Sen sijaan aiheesta tietoa etsiessäni törmäsin erääseen aiempaan "tutkimukseen", jossa punainen liha määriteltiin näin:
"Red meat included all types of beef and pork such as bacon, beef, cold cuts, hamburgers, hotdogs, steak, and meats in pizza, lasagna, and stew."
Ei ihme, jos lopputulos on tällainen:
"Red and processed meat intakes were associated with modest increases in total mortality, cancer mortality, and cardiovascular disease mortality."
(Punainen ja prosessoitu liha oli yhteydessä pieneen kasvuun kokonais-, syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauskuolleisuudessa; lihavoinnit ovat omiani.)
"Vähän aikaa sitten Harvardin ravitsemusosaston tekemä laadukas tutkimus päätyi suurinpiirtein samoihin päätelmiin kuin edellä viitattu tutkimus. Siinä oli punaisen lihan määritelmällä sama ongelma kuin edellä viitatussa tutkimuksessa. Tässä tapauksessa kuitenkin toinen tutkijaryhmä kävi saman aineiston läpi ja poisti teolliset moskat punaisen lihan määritelmästä. Tällöin punainen liha ei ainakaan kasvattanut mitään terveysriskejä, mutta prosessoitu teollinen ruoka senkin edestä."
Nämä kommentit löysin täältä, pitkästä kommenttiketjusta.
Olen itse toki sillä kannalla, että ei punaista lihaa pidä ylenmäärin syödä, korkeintaan viisi annosta viikossa; ehkä itse syön 2-4 annosta. Olen yhtäältä (toisin kuin monet VHH-ruokavaliota* noudattavat) sitä mieltä, että sianlihaa tulisi välttää - sekä Raamatun että veriryhmäruokavalion mukaan - ja toisaalta ajattelen, että teollisesti prosessoidut lihavalmisteet ovat paljon pahempia kuin 100-prosenttinen "onnellisen luomusian" liha ilman lisäaineita. Kerro minulle, jos oikeasti pidät hampurilaisia, hotdogeja, pizzaa ja lasagnea kovin terveellisenä ruokana!**
*vähähiilihydraattinen ruokavalio; tutustu erityisesti Antti Heikkilän kotisivuihin.
**Kaipaatko selvennystä äskeiseen? Gluteeniviljat ja mahdollinen tehotuotanto eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sama vika on yhdistelmässä eläinproteiini ja runsaat hiilihydraatit. Katso jälempänä oleva kohta 2.
---
Takaisin toisessa kappaleessa mainittuun ruotsalaistutkimukseen. Muutama hyvä huomio linkin takaa ja omia ajatuksiani.
1. Se, mitä punaisen lihan kanssa syö, vaikuttaa erittäin paljon. Jos syöt lihaa, hanki hyvälaatuista (kts. kohta 3), ja syö sen kanssa vihanneksia, yrttejä ja myös voimakkaita mausteita (ei, en tarkoita samasta kasvista peräisin olevaa musta- enkä valkopippuria. Inkivääri, rosmariini ja kurkuma kuulostavat paljon paremmilta)
2. Runsashiilihydraattiset ruuat, kuten kaikki viljatuotteet ja peruna sekä mielellään lähes kaikki maitotuotteet on ainakin syytä jättää liha-aterialta pois.
3. Kotimaisuus ei itsessään ole vielä mikään tae laadusta, vaikka onkin tähän asti ollut yleensä hieman parempi vaihtoehto kuin tuontiliha. Kuinkahan paljon suomalaista karjaakin nykyään ruokitaan geenimuunnellulla soijarehulla? Huolimattomat kaikkiruokaiset saavat paljon helpommin elimistöönsä geenimuunneltua soijaa kuin huolelliset viherpiipertäjät... ;) Katso myös linkit tämän tekstin kommenteista.
4. Tutkimukseen osallistuneista väistämättä aika iso osa edusti veriryhmää A tai AB. A-ryhmää on Ruotsissa 47 % kansasta. A- ja AB-ryhmälle punainen liha ei keskimäärin sovi yhtä hyvin kuin O- ja B-ryhmille.
5. Monien teollisuusmaissa asuvien ihmisten on edelleen vaikea uskoa, miten vaarallisia vehnä- ja maitotuotteet voivat olla. Kuunnelkaa itseänne, kokeilkaa niiden korvaamista jollakin paljon paremmalla! :)
---
Päivitys 22.2.
Blogauksen 7. kommentti sisälsi hyvän vinkin. Prosessoimaton liha voi olla monille terveysruokaa, prosessoitu - tuskinpa.
Harvardin yliopistossa tutkittiin, miten prosessoitu/aito liha vaikuttaa sydänsairauksiin ja diabetekseen.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräs aktiivi totesi napakasti:
"fear the wheat and not the meat" :)
Punaista lihaa koskien on Ruotsissa tehty kuulemma tutkimus, jonka mukaan punainen liha lisää sydänkohtausriskiä(?) naisilla. Minulla ei valitettavasti ole linkkiä itse tutkimukseen, ja en myöskään tiedä kyseisen tutkimuksen määrittelyistä. Sen sijaan aiheesta tietoa etsiessäni törmäsin erääseen aiempaan "tutkimukseen", jossa punainen liha määriteltiin näin:
"Red meat included all types of beef and pork such as bacon, beef, cold cuts, hamburgers, hotdogs, steak, and meats in pizza, lasagna, and stew."
Ei ihme, jos lopputulos on tällainen:
"Red and processed meat intakes were associated with modest increases in total mortality, cancer mortality, and cardiovascular disease mortality."
(Punainen ja prosessoitu liha oli yhteydessä pieneen kasvuun kokonais-, syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauskuolleisuudessa; lihavoinnit ovat omiani.)
"Vähän aikaa sitten Harvardin ravitsemusosaston tekemä laadukas tutkimus päätyi suurinpiirtein samoihin päätelmiin kuin edellä viitattu tutkimus. Siinä oli punaisen lihan määritelmällä sama ongelma kuin edellä viitatussa tutkimuksessa. Tässä tapauksessa kuitenkin toinen tutkijaryhmä kävi saman aineiston läpi ja poisti teolliset moskat punaisen lihan määritelmästä. Tällöin punainen liha ei ainakaan kasvattanut mitään terveysriskejä, mutta prosessoitu teollinen ruoka senkin edestä."
Nämä kommentit löysin täältä, pitkästä kommenttiketjusta.
Olen itse toki sillä kannalla, että ei punaista lihaa pidä ylenmäärin syödä, korkeintaan viisi annosta viikossa; ehkä itse syön 2-4 annosta. Olen yhtäältä (toisin kuin monet VHH-ruokavaliota* noudattavat) sitä mieltä, että sianlihaa tulisi välttää - sekä Raamatun että veriryhmäruokavalion mukaan - ja toisaalta ajattelen, että teollisesti prosessoidut lihavalmisteet ovat paljon pahempia kuin 100-prosenttinen "onnellisen luomusian" liha ilman lisäaineita. Kerro minulle, jos oikeasti pidät hampurilaisia, hotdogeja, pizzaa ja lasagnea kovin terveellisenä ruokana!**
*vähähiilihydraattinen ruokavalio; tutustu erityisesti Antti Heikkilän kotisivuihin.
**Kaipaatko selvennystä äskeiseen? Gluteeniviljat ja mahdollinen tehotuotanto eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sama vika on yhdistelmässä eläinproteiini ja runsaat hiilihydraatit. Katso jälempänä oleva kohta 2.
---
Takaisin toisessa kappaleessa mainittuun ruotsalaistutkimukseen. Muutama hyvä huomio linkin takaa ja omia ajatuksiani.
1. Se, mitä punaisen lihan kanssa syö, vaikuttaa erittäin paljon. Jos syöt lihaa, hanki hyvälaatuista (kts. kohta 3), ja syö sen kanssa vihanneksia, yrttejä ja myös voimakkaita mausteita (ei, en tarkoita samasta kasvista peräisin olevaa musta- enkä valkopippuria. Inkivääri, rosmariini ja kurkuma kuulostavat paljon paremmilta)
2. Runsashiilihydraattiset ruuat, kuten kaikki viljatuotteet ja peruna sekä mielellään lähes kaikki maitotuotteet on ainakin syytä jättää liha-aterialta pois.
3. Kotimaisuus ei itsessään ole vielä mikään tae laadusta, vaikka onkin tähän asti ollut yleensä hieman parempi vaihtoehto kuin tuontiliha. Kuinkahan paljon suomalaista karjaakin nykyään ruokitaan geenimuunnellulla soijarehulla? Huolimattomat kaikkiruokaiset saavat paljon helpommin elimistöönsä geenimuunneltua soijaa kuin huolelliset viherpiipertäjät... ;) Katso myös linkit tämän tekstin kommenteista.
4. Tutkimukseen osallistuneista väistämättä aika iso osa edusti veriryhmää A tai AB. A-ryhmää on Ruotsissa 47 % kansasta. A- ja AB-ryhmälle punainen liha ei keskimäärin sovi yhtä hyvin kuin O- ja B-ryhmille.
5. Monien teollisuusmaissa asuvien ihmisten on edelleen vaikea uskoa, miten vaarallisia vehnä- ja maitotuotteet voivat olla. Kuunnelkaa itseänne, kokeilkaa niiden korvaamista jollakin paljon paremmalla! :)
---
Päivitys 22.2.
Blogauksen 7. kommentti sisälsi hyvän vinkin. Prosessoimaton liha voi olla monille terveysruokaa, prosessoitu - tuskinpa.
Harvardin yliopistossa tutkittiin, miten prosessoitu/aito liha vaikuttaa sydänsairauksiin ja diabetekseen.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla eräs aktiivi totesi napakasti:
"fear the wheat and not the meat" :)
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Ruuan alkuperä, tehotuotannon epäeettisyys ja makuaisti
Taloussanomien nettisivuilta löytyy järkyttävä artikkeli. Monet jo tietävätkin, millaisiin julmuuksiin lisääntynyt (halvan) lihan syönti on osaltaan johtanut.
Yhtä lailla kasvisruokaakin viljellään nykyisin paljolti kyseenalaisin keinoin. Ruuan ravinteisiin ja makuun vaikuttaa maaperä. Entisaikoihin todettiin hyväksi vuoroviljelyn periaatteet: jokaisella pellolla viljeltiin vaihtelevia lajikkeita, sillä näin siinä säilyivät luonnolliset ravinteet. Nykyään maanviljelystä toteutetaan liian usein siten, että sama pelto toimii vuodesta toiseen saman ruoka-aineen kasvattajana ja siihen tungetaan melkoiset määrät typpeä, fosforia ja kaliumia muut tärkeät ravinteet unohtaen sekä usein myös torjunta-aineita ja kasvinsuojelumyrkkyjä. Jatkossa varmaan yhä voimakkaampia, samaan tapaan kuin antibioottejakin. Ellei tälle touhulle panna stoppia.
Meidän pitäisi tietää, mistä ruokamme on peräisin. Jos syömämme ravinnon alkuperä hämärtyy, ruuasta saa pitkälti enää vain energiaa, mutta ei juuri muuta. Syömme ja lihomme, mutta emme kuitenkaan tule kylläisiksi. Jaksamme huonommin, olemme väsyneitä aterian jälkeen ja pian kaipaamme taas lisää.
Kaiken huippuna ruoka itsessään saattaa olla hyvin mautonta ilman makua vahventavia tekijöitä. Lihan, kasvisten ja viljojen pitäisi itsessäänkin maistua joltakin! Luottakaa hyvät ihmiset makuaistiinne - kunhan on kyse suht lisäaineettomasta ruuasta. Arominvahventeet kuten natriumglutamaatti (E621 / MSG) hämäävät makuaistia, mutta ruuan pitäisi maistua hyvältä ilmankin näitä erityisesti aasialaisen keittiön suosimia lisäaineita. Ja jos se ei maistu, niin joko se on huonolaatuista tai sitten et ole vielä tottunut aidosti hyvänmakuiseen ruokaan.
Totuttaminen on tärkeää. Jos totutamme itsemme makeaan ruokaan, saatamme huomata haluavamme yhä vain makeampaa. Jos taas vältämme makeaa, huomaammekin sitä monessa ruuassa, jossa emme ennen sitä havainneet. :) Itse tunnun olevan hypoglykeemikko; kun syön nopeita hiilihydraatteja vähänkään liikaa, verensokerini nousee pikkuhetkeksi ylöspäin mutta laskee sitten hyvin pian rajusti alas. Tämä ilmenee mm. vapinana, hermostuneisuutena ja järkevän ajattelun puutteena. Kuulostaako tutulta?
Alkoholisteista yllättävän suuri osa on hypoglykeemikkoja ja diabeetikkoja. Tähän on vähähiilihydraattista ruokavaliota puolustava kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkiläkin viitannut.
Minulla on vielä todella paljon opittavaa itsehillinnässä. Tarkoitan, että syön usein liian paljon ja liian usein helppoa ruokaa. Samaan syyllistyvät varmasti monet muutkin, mutta itseäni asia häiritsee tosi paljon. Tässä on omaan syömiseeni tärkein kehittämiskohde. Onko kellään vinkkejä? Olen miettinyt, että kun pistän suuhuni kuivattuja marjoja, siemeniä, pähkinöitä ja vastaavaa, niin pitäisikö samalla maustaa niitä hippusella luonnollista suolaa ja mausteita. Tai ehkä suurin ongelma on, että en etukäteen päätä, mihin lopetan. Syömistä on aina niin helppo jatkaa: otanpa vielä vähän...
Kommentoikaa toki, jos ajatuksia heräsi! Varmasti monella teistä on mm. gmail-osoite, jota itse käytän kirjautuessani bloggeriin.
Yhtä lailla kasvisruokaakin viljellään nykyisin paljolti kyseenalaisin keinoin. Ruuan ravinteisiin ja makuun vaikuttaa maaperä. Entisaikoihin todettiin hyväksi vuoroviljelyn periaatteet: jokaisella pellolla viljeltiin vaihtelevia lajikkeita, sillä näin siinä säilyivät luonnolliset ravinteet. Nykyään maanviljelystä toteutetaan liian usein siten, että sama pelto toimii vuodesta toiseen saman ruoka-aineen kasvattajana ja siihen tungetaan melkoiset määrät typpeä, fosforia ja kaliumia muut tärkeät ravinteet unohtaen sekä usein myös torjunta-aineita ja kasvinsuojelumyrkkyjä. Jatkossa varmaan yhä voimakkaampia, samaan tapaan kuin antibioottejakin. Ellei tälle touhulle panna stoppia.
Meidän pitäisi tietää, mistä ruokamme on peräisin. Jos syömämme ravinnon alkuperä hämärtyy, ruuasta saa pitkälti enää vain energiaa, mutta ei juuri muuta. Syömme ja lihomme, mutta emme kuitenkaan tule kylläisiksi. Jaksamme huonommin, olemme väsyneitä aterian jälkeen ja pian kaipaamme taas lisää.
Kaiken huippuna ruoka itsessään saattaa olla hyvin mautonta ilman makua vahventavia tekijöitä. Lihan, kasvisten ja viljojen pitäisi itsessäänkin maistua joltakin! Luottakaa hyvät ihmiset makuaistiinne - kunhan on kyse suht lisäaineettomasta ruuasta. Arominvahventeet kuten natriumglutamaatti (E621 / MSG) hämäävät makuaistia, mutta ruuan pitäisi maistua hyvältä ilmankin näitä erityisesti aasialaisen keittiön suosimia lisäaineita. Ja jos se ei maistu, niin joko se on huonolaatuista tai sitten et ole vielä tottunut aidosti hyvänmakuiseen ruokaan.
Totuttaminen on tärkeää. Jos totutamme itsemme makeaan ruokaan, saatamme huomata haluavamme yhä vain makeampaa. Jos taas vältämme makeaa, huomaammekin sitä monessa ruuassa, jossa emme ennen sitä havainneet. :) Itse tunnun olevan hypoglykeemikko; kun syön nopeita hiilihydraatteja vähänkään liikaa, verensokerini nousee pikkuhetkeksi ylöspäin mutta laskee sitten hyvin pian rajusti alas. Tämä ilmenee mm. vapinana, hermostuneisuutena ja järkevän ajattelun puutteena. Kuulostaako tutulta?
Alkoholisteista yllättävän suuri osa on hypoglykeemikkoja ja diabeetikkoja. Tähän on vähähiilihydraattista ruokavaliota puolustava kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkiläkin viitannut.
Minulla on vielä todella paljon opittavaa itsehillinnässä. Tarkoitan, että syön usein liian paljon ja liian usein helppoa ruokaa. Samaan syyllistyvät varmasti monet muutkin, mutta itseäni asia häiritsee tosi paljon. Tässä on omaan syömiseeni tärkein kehittämiskohde. Onko kellään vinkkejä? Olen miettinyt, että kun pistän suuhuni kuivattuja marjoja, siemeniä, pähkinöitä ja vastaavaa, niin pitäisikö samalla maustaa niitä hippusella luonnollista suolaa ja mausteita. Tai ehkä suurin ongelma on, että en etukäteen päätä, mihin lopetan. Syömistä on aina niin helppo jatkaa: otanpa vielä vähän...
Kommentoikaa toki, jos ajatuksia heräsi! Varmasti monella teistä on mm. gmail-osoite, jota itse käytän kirjautuessani bloggeriin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)