Marjat

Ilta-Sanomat uutisoi kerrankin aika kivasti terveysruuista. Suosittelen lukemaan ja palaamaan sitten tähän kirjoitukseen!

Jutun otsikko oli aivan pikkuisen harhaanjohtava: ei suoraan kerrottu, millä tavoin ulkomaalaiset marjat ovat suomalaisia huonompia paitsi mainitsemalla, että pohjoisen kesän valoisat yöt vaikuttavat suotuisasti marjojen terveellisyyteen.

Mutta monipuolisuus tässäkin lienee valttia. Ei ulkolaisia supermarjoja kannata kokonaan väheksyä. Jokin aika sitten blogasin ruokavaliooni kuuluvista ruuista ja juomista. Oman lukunsa saivat myös sekä kotimaiset että eksoottiset marjat.

Kovin monia marjoja ei onneksi ole, joita varsinaisesti välttäisin. Mansikkaa kuitenkaan en syö, sillä ne eivät minulle sovelletun veriryhmäruokavalioon pohjautuvaan suositukseen kuulu osittain tietysti myös torjunta-aineiden vuoksi, joten luomumansikka on ilman muuta parempi vaihtoehto, mutta olen hyvin pärjännyt ilmankin sitä.

Mustikka on kyllä ihan ykkönen, sillä se on erinomaista pakastettuna, kuivattuna (ja jauhettuna, jos laatu on kohdallaan kuten Joswolan ja Vavesaaren jauheissa). Eikä siinä kaikki: sen lehdet kelpaavat myös syötäviksi! Tosin niiden maussa on havaittavissa oksaalihapon tapaista aromia, joten suuri määrä kerrallaan ei liene tässä(kään) hyväksi?

Mustaherukkaa itseni tekisi useammin mieli. Ei vain marjojen itsensä vaan niiden sisällä olevien siementen ja niiden rasvahappokoostumuksen takia. :) Karviaistakin kaipailen.

Mustamarja-aronia on kovin hyljeksitty pensasmarja - siinä on kuitenkin aivan huippumäärä antioksidantteja, enemmän kuin juuri missään muussa marjassa! Makuun tottuu viimeistään siinä vaiheessa jos on muutaman kerran sitkeästi yrittänyt. Myönnän, ettei se minullekaan nuorena maistunut, mutta nykyään todellakin :P

Puolukka ja karpalo ovat happamia, mutta molemmat ah omalla tavallaan niin terveellisiä! Ja näitäkin sopii käyttää yllättävän monissa paikoissa. Kunhan suojaat hampaasi karpalon syönnin jälkeen neutraloimalla jollakin vähemmän happamalla.

Tyrni nyt tietysti on muutamassa mielessä aivan omassa luokassaan... tulee syötyä aivan liian harvoin. No rouhetta sentään on kaapissa, samoin ruusunmarjajauhetta (kummassakin runsaasti C-vitamiinia! Juhana Harju on kyseisen kirpeän ravinnon osan merkitystä korostanut. Viralliset suositukset ovat aivan alakantissa.

No sitten ne eksoottiset marjat... jauheena käytän camu-camua, jossa on huikeat määrät C-vitamiinia! CocoVin jauhe on kohtuuhintainen eikä ollenkaan hullumpi, Puhdistamon vastaava kallis mutta ainakin takuuvarmasti laadukas. Laadukkaista gojimarjoista (esim. Tibetan authentic Helsingin NaturaZonesta) ja mulpereista tykkään kuin hullu puurosta (ei ihmekään, sillä mulperinmarja on sukua viikunalle), inkamarjat eli ananaskirsikat myös erinomaisia kunhan ei liikaa kerralla laksatiivioireiden välttämiseksi... ja gojit ja inkamarjat ovat sitä terveellisempiä mitä korkeammalla vuoristossa eli mitä karummissa olosuhteissa ne ovat kasvaneet. Tämän saattaa osittain huomata maussa, inkamarjojen kirpeys ainakin mutulla tuntuisi kertovan tästä, samoin gojin aromikkuus: liian pahanmakuisia ei kannata väkisin syödä, torjunta-aineita voi olla rutkastikin!

Schisandra on kyllä sitten aika erikoinen maultaan. Erittäin mainio marja, mutta kannattanee sekoittaa muun sopivan ruuan sekaan jos ei muuten saa alas.

Tärkeää meille kuitenkin olisi, että oppisimme uudestaan hyödyntämään luonnon ilmaisia antimia. Okei, onhan siinä aina oma vaivansa - varsinkin kun hyttyset hyökkäävät legioonittain. Mutta onhan meillä suomalaisilla ennenkin sisua ollut? Mihin se nyt olisi kadonnut? Kaivetaan se uudestaan esiin!!

Hupparitakki (+liikuntahousut?) päälle, kumisaappaat jalkaan ja menoksi. Ei ne niin moneen paikkaan sit ainakaan pääse pistämään. Ja hyvä vinkki: vähennä makeuksien syöntiä, lisää vähän tulista makua, syö myös kitkerämpiä kasviksia... silloin ei hyttysten ainakaan aivan entisessä määrin pitäisi ahmia vertasi!