keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Marjat

Ilta-Sanomat uutisoi kerrankin aika kivasti terveysruuista. Suosittelen lukemaan ja palaamaan sitten tähän kirjoitukseen!

Jutun otsikko oli aivan pikkuisen harhaanjohtava: ei suoraan kerrottu, millä tavoin ulkomaalaiset marjat ovat suomalaisia huonompia paitsi mainitsemalla, että pohjoisen kesän valoisat yöt vaikuttavat suotuisasti marjojen terveellisyyteen.

Mutta monipuolisuus tässäkin lienee valttia. Ei ulkolaisia supermarjoja kannata kokonaan väheksyä. Jokin aika sitten blogasin ruokavaliooni kuuluvista ruuista ja juomista. Oman lukunsa saivat myös sekä kotimaiset että eksoottiset marjat.

Kovin monia marjoja ei onneksi ole, joita varsinaisesti välttäisin. Mansikkaa kuitenkaan en syö, sillä ne eivät minulle sovelletun veriryhmäruokavalioon pohjautuvaan suositukseen kuulu osittain tietysti myös torjunta-aineiden vuoksi, joten luomumansikka on ilman muuta parempi vaihtoehto, mutta olen hyvin pärjännyt ilmankin sitä.

Mustikka on kyllä ihan ykkönen, sillä se on erinomaista pakastettuna, kuivattuna (ja jauhettuna, jos laatu on kohdallaan kuten Joswolan ja Vavesaaren jauheissa). Eikä siinä kaikki: sen lehdet kelpaavat myös syötäviksi! Tosin niiden maussa on havaittavissa oksaalihapon tapaista aromia, joten suuri määrä kerrallaan ei liene tässä(kään) hyväksi?

Mustaherukkaa itseni tekisi useammin mieli. Ei vain marjojen itsensä vaan niiden sisällä olevien siementen ja niiden rasvahappokoostumuksen takia. :) Karviaistakin kaipailen.

Mustamarja-aronia on kovin hyljeksitty pensasmarja - siinä on kuitenkin aivan huippumäärä antioksidantteja, enemmän kuin juuri missään muussa marjassa! Makuun tottuu viimeistään siinä vaiheessa jos on muutaman kerran sitkeästi yrittänyt. Myönnän, ettei se minullekaan nuorena maistunut, mutta nykyään todellakin :P

Puolukka ja karpalo ovat happamia, mutta molemmat ah omalla tavallaan niin terveellisiä! Ja näitäkin sopii käyttää yllättävän monissa paikoissa. Kunhan suojaat hampaasi karpalon syönnin jälkeen neutraloimalla jollakin vähemmän happamalla.

Tyrni nyt tietysti on muutamassa mielessä aivan omassa luokassaan... tulee syötyä aivan liian harvoin. No rouhetta sentään on kaapissa, samoin ruusunmarjajauhetta (kummassakin runsaasti C-vitamiinia! Juhana Harju on kyseisen kirpeän ravinnon osan merkitystä korostanut. Viralliset suositukset ovat aivan alakantissa.

No sitten ne eksoottiset marjat... jauheena käytän camu-camua, jossa on huikeat määrät C-vitamiinia! CocoVin jauhe on kohtuuhintainen eikä ollenkaan hullumpi, Puhdistamon vastaava kallis mutta ainakin takuuvarmasti laadukas. Laadukkaista gojimarjoista (esim. Tibetan authentic Helsingin NaturaZonesta) ja mulpereista tykkään kuin hullu puurosta (ei ihmekään, sillä mulperinmarja on sukua viikunalle), inkamarjat eli ananaskirsikat myös erinomaisia kunhan ei liikaa kerralla laksatiivioireiden välttämiseksi... ja gojit ja inkamarjat ovat sitä terveellisempiä mitä korkeammalla vuoristossa eli mitä karummissa olosuhteissa ne ovat kasvaneet. Tämän saattaa osittain huomata maussa, inkamarjojen kirpeys ainakin mutulla tuntuisi kertovan tästä, samoin gojin aromikkuus: liian pahanmakuisia ei kannata väkisin syödä, torjunta-aineita voi olla rutkastikin!

Schisandra on kyllä sitten aika erikoinen maultaan. Erittäin mainio marja, mutta kannattanee sekoittaa muun sopivan ruuan sekaan jos ei muuten saa alas.

Tärkeää meille kuitenkin olisi, että oppisimme uudestaan hyödyntämään luonnon ilmaisia antimia. Okei, onhan siinä aina oma vaivansa - varsinkin kun hyttyset hyökkäävät legioonittain. Mutta onhan meillä suomalaisilla ennenkin sisua ollut? Mihin se nyt olisi kadonnut? Kaivetaan se uudestaan esiin!!

Hupparitakki (+liikuntahousut?) päälle, kumisaappaat jalkaan ja menoksi. Ei ne niin moneen paikkaan sit ainakaan pääse pistämään. Ja hyvä vinkki: vähennä makeuksien syöntiä, lisää vähän tulista makua, syö myös kitkerämpiä kasviksia... silloin ei hyttysten ainakaan aivan entisessä määrin pitäisi ahmia vertasi!

5 kommenttia:

  1. Marjat ovat ihan meijän lemppareita, niin hyviä ja terveellisiä.Saisipa jostain mesikkaa eli mesimarjaa, jolla on huikea aromi. Nautin mesikkalöydöistä lapsuuteni kesinä Kiuruvedellä. Pitäisiköhän ostaa pihalla taimia...lienevätkö alkuperäisten veroisia....Marja-aronioihin minäkin olen oppinut, sopivat hyvin mehuihin ja smoothieisiin. Ilahduttava kirjoitus!

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon! :)

    Sanopa muuta, en itse edes kunnolla muista millainen aromi mesimarjassa on - ehkä joskus jotain syönyt/juonut jossa sitä on.

    VastaaPoista
  3. Aronia maistuu paremmalta kuivattuna. Kannattaa myös oman kokemukseni mukaan odottaa aika myöhäiseen syksyyn ennen keräämistä, tuntuisivat makeutuvan. Pakastaminenkin saattaa ajaa saman asian. Noita voinee kuivata ihan huoneilmassakin, kunhan laittaa niitä vain yhden marjan korkuisen kerroksen, etteivät homehdu. Liian kuumassa myös mehu puskee ulos marjoista. Itse kuivattelin viimeksi pakastimesta ottamiani kuivurissa ilman lämmitystä useamman päivän, kunnes olivat hieman rusinan tuntuisia kosteudeltaa. Sopivat erityisen hyvin mulperinmarjojen kanssa, toinen on hapan ja toinen (yksinään turhankin) makea.

    Mehua olen tehnyt noista sillä tavalla, että soseutan marjat tehosekoittimessa ja puristan siivilän läpi mehut (mahdollisesti hieman lisään lopuksi vettä, jotta saan enemmän mehua ulos). Kiehautan mehun ja lisään hiukan sokeria säilöntäaineeksi ja kaadan heti keitettyihin lasipurkkeihin ja laitan kannen kiinni. Tuntuisi säilyvät tuolla tavalla avaamattomana huoneenlämmössä. On myös yllättävän hyvää. Puristusjätteet kuivaan ja käytän aroniarouheena. Pitäisi hankkia joku kätevä mylly, jolla saisi siemenetkin jauheeksi. Tehosekoittimella menee vain pienehkö osa.

    Noin muuten pitäisi kyllä kehittää kylmäpuristin kotikäyttöön, jolla saisi mehut paremmin talteen marjoista (no, aika vähän kyllä juon mehuja, mutta niille, jotka juovat...), kun mehumaijalla ei paljon vitamiineja saa talteen.

    VastaaPoista
  4. Suurkiitos loistavasta kommentista Juhani! :)

    Ahaa, tuo huoneilmassa kuivattaminen kuulostaisi tosi hyvältä jos sillä välttää sen "ylikuivumisen" mikä kuivurin käytöstä meillä ainakin viime syksynä seurasi.

    Miten muuten yleensä jaottelet mahdolliset nesteet ja rouheet, missä yhteydessä kannattaa syödä rouheita eniten?

    VastaaPoista