Suosittelen lämpimästi eilen julkaistua viljojen terveellisyyttä vahvasti kyseenalaistavaa Studio55:n juttua Antti Heikkilästä. Hyödynsin muutamia kirjoituksessa käytettyjä kohtia tätä blogitekstiä kirjoittaessani. Yksi hyvä suositus (ja niitähän riittää) Antti Heikkilästä lyötyy myös Markus Lundströmin blogista, mikä on merkillepantavaa kun hänellä itsellään ei ollut vakavia hiilihydraateista johtuvia ongelmia. Heikkilän neuvot "ovat erittäin käytännöllisesti sovellettavissa myös perusterveen nuoren elämään".
Vuosikymmeniä takaperin keksittiin, että rasvat ovat epäterveellisiä. Niiden sijaan pääasialliseksi energialähteeksi alettiin suositella hiilihydraatteja (sokereita ja tärkkelystä). No, kuten eräs viime viikon Voimala-ohjelman vieraista väitti, voihan se olla että jotkut laihtuvat hiilaridieetillä. Ja voivat aivan hyvin!
Jos hiilareita saa ruokavaliostaan runsaasti, on vain tärkeää muistaa fyysinen aktiivisuus. Mitä vähemmän liikumme, sitä huonommin siedämme sokereita ja tärkkelystä.
Totuus siis lienee se, että kohtalaisen harva meistä sietää hiilihydraatteja siinä määrin kuin niitä suuhumme laitamme. Saamme niitä (+ kuituja) vihanneksista, juureksista, marjoista, hedelmistä, siemenistä ja pähkinöistä... joten mihin ihmeeseen niitä viljoja tarvitaan? Varsinkaan niitä, joissa on valtavasti gluteenia?
Viljat ovat käytännöllisiä - ne säilyvät suhteellisen hyvin. Ja onhan niissä joitakin muitakin hyviä puolia, mutta omalle keholleni ne eivät kyllä kummoista ravintoa ole. Tämän huomaa päivä päivältä selvemmin. Aiemmin olin itsekin jossain määrin vilja-addikti, vaikken sitä silloin myöntänytkään.
Gluteenittomat viljat (esim. riisi, hirssi) ja viljan tapaan käytettävät kasvit (mm. tattari, quinoa) sopivat kyllä suhteellisen monelle, jos ongelma on gluteiinissa. Erään arvion mukaan Suomessa jopa puolet väestöstä olisi yliherkkiä gluteiinille. En ihmettelisi vaikka arvio pitäisi paikkansa.
Mutta lisäksi viljoissa on muitakin ongelmia: lektiinit (varsinkin vehnän) ja hiilihydraatit eli runsas tärkkelyksen määrä. Tärkkelysintoleranssi on termi, josta vasta hiljattain on alettu maassamme puhua.
Itse jätin gluteiinia sisältävät viljat pois ruokavaliostani elokuussa 2009. Ehkä vasta joulukuun alussa aloin huomata, että jaksan paremmin. Jotkut toipuvat nopeammin kuin minä, mutta omiin kokemuksiini nojaten suosittelen erinäisistä terveysongelmista kärsiville 2-6 kuukauden ehdottoman gluteiinitonta ruokavaliota. Tietysti voit käydä testeissä, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että gluteiiniyliherkkyyttäsi havaittaisiin niissä. Itse olin tehnyt sen virheen aiemmin, että jatkoin viljojen syömistä kun keliakiaa ei verikokeella ollut löydetty. Koepalaa minusta ei koskaan ollut otettu. Siitä huolimatta halusin loppukesästä 2009 kokeilla gluteiinitonta elämäntapaa ja enää en voisi siitä tavasta luopua!
Vilkaiskaapa huviksenne sormenjälkiänne. Edellä olevan wikipedialinkin takaa löytyy väite, jonka mukaan glukoosin eli rypälesokerin sietokyvyllä ja sormenjäljillä on yhteys.
Itse puolestani olen enemmän tutustunut - yllätys yllätys - Peter D'Adamon opetuksiin aiheesta. Esimerkiksi
JOS sormenjäljissäsi on viivan muotoisia (mutta ei välttämättä tikkusuoria) syvennyksiä, erityisesti vaakasuuntaisia viivoja (näkyvät yleensä parhaiten peukalossa ja etusormessa) TAI jos sormenjälkesi ovat osittain tai jopa kokonaan vaikeasti tunnistettavissa
-> kärsit hyvin todennäköisesti gluteiiniyliherkkyydestä (tai lektiiniyliherkkyydestä).
Itseltäni löytyy näitä "white lines" -nimellä kutsuttavia viivoja sormistani aika paljonkin. Eivät ole vieläkään parantuneet, vaikka jo näin kauan olen gluteiinia vältellyt. Toisilla paranee, toisilla - no ehkä vielä joskus...?
Huutakaa "hep", jos sormenjälkenne saisivat mielestänne olla kauniimmat ;)
Ei muuta kuin syömään tuoreita vihanneksia (erityisesti paljon lehtivihreää), juureksia, marjoja ja hedelmiä omaa sietokykyä kuunnellen! Omassa terveydentilassanikin huomaan yleensä onko noita tullut syötyä riittävästi. Ellei, ei vireystila ole paras mahdollinen. Veren rautapitoisuuskin saattaa olla huonohko, jos ajaudun syömään liikaa "helppoja" ruokia eli pähkinöitä ja siemeniä, jotka olisivat lisukkeina ja pienemmässä määrin paljon terveellisempiä.
Niin mutta entäs se makeanhimo? Muutamia vinkkejä sen selättämiseen:
- Syö riittävästi sellaista kasvispainotteista proteiini- ja/tai rasvapitoista (mahdollisimman vähän kuumennettuja rasvoja) ruokaa, joka antaa sinulle virkeän olon. Itselläni parhaiten vihannesten kumppaniksi sopii punainen laatuliha (ei sika). Joillakin ehkä villi kala ja/tai palkokasvit, pähkinät ja siemenet.
- Mausta ruokasi hyvin erilaisilla yrteillä ja luonnollisella suolalla (esim. harmaa merisuola, pinkki vuorisuola) sekä voimakkailla mausteilla, jos ne sopivat sinulle. Kokonaiset, juuri ennen käyttöä jauhetut mausteet toimivat parhaiten! Älä turhaan säästele, luonnollisista lähteistä tulevat maut tyydyttävät nälän paremmin.
- Älä käytä keinotekoisia makeutusaineita. Monet sokerittomat tuotteet ovat myrkkyä! Lisäksi ne totuttavat suun liian makealle, jolloin makeanhimosta on entistä vaikeampi irtautua.
- Kun on pakko saada makeaa, syö hedelmiä, käytä lisäksi esimerkiksi suomalaista luomuhunajaa, laadukasta melassisiirappia, vaahterasiirappia tai -sokeria, palmusokeria, koivusokeria ynnä muita keskimäärin vähemmän haitallisia makeuttajia.
Viime aikoina olen entistä paremmin huomannut, että nopeat hiilihydraatit ne vasta kiusallisia ovatkin! Glykeeminen indeksi ei ole aivan turha mittari, korkeaa GI:tä tulee ainakin minun karttaa. Jos olen syönyt vähänkään liikaa nopeita sokereita, niin melko pian yllättää sokerikrapula! Hermostuneisuus, vapina, voimien ja mielenmaltin menetys ihan pikkujutuista... en suosittele, jos huomaat mitä tahansa outoa sokeripitoisen välipalan tai "aterian" jälkeen!
Loppuun haluan ottaa lainauksen alussa linkittämästäni Studio 55:n jutusta:
"Nyrkkisääntönä Heikkilä suosittelee kaikille kroonisesta sairaudesta kärsiville kokeilemaan viljatonta dieettiä. Oma keho on tässä kohtaa paras mittari.
− Jos on vaikka kauhea leivänhimo, se herättää epäilyksen, ettei leipä sovi. Usein ruoka-addiktin merkki on se, että tietty ruoka aiheuttaa aivoissa jotain, joka sekoittaa järjestelmän."
torstai 10. maaliskuuta 2011
maanantai 7. maaliskuuta 2011
"Terveys lautasella"
Maria Lönnqvist referoi loistavassa blogissaan hyvin kahden tunnin ranskalaista Ykkösdokumenttia, joka on katsottavissa 29.3.2011 klo 22.03 saakka Yle Areenassa. Myös vanha tuttu Miia Saastamoinen (Ilon Pisara) referoi samaa dokumenttia, suosittelen ehdottomasti sitäkin!
Valitse vapaasti, luetko kaksi tiivistelmää, katsotko koko dokumentin vai ehditkö peräti tehdä molemmat :) itsellä meinasi olla vaikea löytää aikaa jälkimmäiseen, mutta kyllä se kannatti - vaikka välillä olikin vähän "kuivakkaa" katsottavaa!
Tosiaan aika hälyttävää, että kaikki teollisuuden rahoittamat tutkimukset aspartaamista väittivät sen olevan turvallinen makeutusaine, mutta kaikki riippumattomat tutkimukset osoittivat sen olevan vaarallinen. Mutta näinhän asian saattaa juuri uskoakin menevän.
Jos hyvillä ruuilla on synergiaa eli yhteisvaikutusta positiivisessa mielessä, niin valitettavasti haitallisilla kemikaaleilla sitä on negatiivisessa mielessä. Kolme kemikaalia saattaa vaikuttaa täysin vaarattomalta, mutta kun kaikkia kolmea saa ympäristöstään (niinkin helposti kuin erilaisista muoveista), niin silläpä onkin jo isoja vaikutuksia! Miia Saastamoisen sanoin:
"Kemikaalicocktailissa ei enää päde mikään matemaattinen kaava, vaan yhtälö on arvaamaton ja yksikin yhtälö voi olla kohtalokas."
Kuten tuossa tutkimuksessa: 0 % + 0 % + 0 % = 60 %!
(myrkkyjen yhteisvaikutus sai tuossa tapauksessa aikaan 60 prosentin todennäköisyydellä muutoksia muistaakseni urosrottien tai -hiirten genitaalialueella.)
Herra meitä armahtakoon, sillä eihän maailmamme enää ole ollenkaan puhdas! On vaikea välttää kaikkia myrkkyjä. Monia silti voimme opetella välttämään suurelta osin, ja sekin on monelle terveyden suhteen riittävä muutos :)
Valitse vapaasti, luetko kaksi tiivistelmää, katsotko koko dokumentin vai ehditkö peräti tehdä molemmat :) itsellä meinasi olla vaikea löytää aikaa jälkimmäiseen, mutta kyllä se kannatti - vaikka välillä olikin vähän "kuivakkaa" katsottavaa!
Tosiaan aika hälyttävää, että kaikki teollisuuden rahoittamat tutkimukset aspartaamista väittivät sen olevan turvallinen makeutusaine, mutta kaikki riippumattomat tutkimukset osoittivat sen olevan vaarallinen. Mutta näinhän asian saattaa juuri uskoakin menevän.
Jos hyvillä ruuilla on synergiaa eli yhteisvaikutusta positiivisessa mielessä, niin valitettavasti haitallisilla kemikaaleilla sitä on negatiivisessa mielessä. Kolme kemikaalia saattaa vaikuttaa täysin vaarattomalta, mutta kun kaikkia kolmea saa ympäristöstään (niinkin helposti kuin erilaisista muoveista), niin silläpä onkin jo isoja vaikutuksia! Miia Saastamoisen sanoin:
"Kemikaalicocktailissa ei enää päde mikään matemaattinen kaava, vaan yhtälö on arvaamaton ja yksikin yhtälö voi olla kohtalokas."
Kuten tuossa tutkimuksessa: 0 % + 0 % + 0 % = 60 %!
(myrkkyjen yhteisvaikutus sai tuossa tapauksessa aikaan 60 prosentin todennäköisyydellä muutoksia muistaakseni urosrottien tai -hiirten genitaalialueella.)
Herra meitä armahtakoon, sillä eihän maailmamme enää ole ollenkaan puhdas! On vaikea välttää kaikkia myrkkyjä. Monia silti voimme opetella välttämään suurelta osin, ja sekin on monelle terveyden suhteen riittävä muutos :)
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Hyvä ja "huono" rasva?
Vähärasvainen ruoka on terveellistä? No ei todellakaan, unohtakaa koko juttu! Väite on aivan väärä, joskaan aivan älyttömiä rasvamääriäkään ei kannattaisi syödä... Monet teollisesti käsitellyt rasvat ovat usein hyvinkin epäterveellisiä, mutta kylmäpuristetut luomuöljyt ja -rasvat sen sijaan ovat epäilemättä yksi terveellisen ruokavalion kulmakivistä!
Tässä yksi ääripää, valitettavan viralliselta kuulostava ohje:
Suosikaa hyviä, pehmeitä rasvoja ja välttäkää huonoja, kovia rasvoja!
Onko se nyt ihan näinkään?
Kehomme lämpötila on yleensä n. 36-37°C. Ovatko kaikki koviksi mieltämämme rasvat kovia vielä tuossa lämpötilassa? Maitorasva ja hanhen rasva ilmeisesti ainakin ovat sulavat hieman alle tuon lämpötilan, joten minun on maalaisjärjellä vaikea uskoa, että voi olisi elimistössä kovin tukkivaa ja kovaa saatika että laadukkaan voin käyttäminen olisi yhtä haitallista kuin meille pitkään uskoteltiin. Toki täytyy muistaa kohtuus: minulla itsellänikin on huonoja kokemuksia voin liian runsaasta käytöstä - lievä yskä paheni hetkellisesti aika paljon!
No okei, entäs lampaanrasva joka sulaa vasta 55°C:ssa? Onko se perin haitallista? Eräs entsyymi, suolen alkalinen fosfataasi, pilkkoo ravinnosta saadun kolesterolin pienemmäksi, jolloin se voi hajota kunnolla. Yleisesti ottaen henkilöt, joiden suoliston alkalinen fosfataasi on runsas, kykenevät sulattamaan parhaiten niin eläinproteiinin kuin -rasvankin. Tässä pätee jälleen hyvä nyrkkisääntö kehon kuuntelemisesta. Elleivät kovat eläinrasvat tunnu aiheuttavan mitään ongelmia keholle ja erityisesti ruuansulatukselle, niitä voinee varovasti käyttää silloin tällöin. Ylipäätään tyydyttyneiden rasvojen välttäminen voi johtaa miehillä testosteronituotannon vähenemiseen ja sitä kautta negatiivisesti sperman laatuun! (Christer Sundqvist Jussi Riekin artikkelissa)
Alkalinen fosfataasi myös auttaa haitallisten bakteerien kurissa pitämisessä. Punaisen lihan syönti oikeilla henkilöillä voi entisestään lisätä tämän hyödyllisen entsyymin määrää suolistossa, katso tämän kirjoituksen kommenttini ja tiedon lähde.
Toisessa ääripäässä ovat sitten ne, joiden mielestä karrikoiden vain oliiviöljy on hyvä kasviperäinen rasva, ja kaikkia muita (esim. pellavansiemen- ja saksanpähkinäöljyä) tulee välttää. Ne härskiintyvät eli hapettuvat helposti, ja elimistössäkin aiheuttavat ongelmia ellei ravinnosta saada riittävästi antioksidantteja eli luonnollisia hapettumisenestoaineita. Tässä on toki paljon miettimistä. Herkkien öljyjen kanssa kieltämättä kannattaa muistaa syödä antioksidanttipitoista ruokaa, eli vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, mutta onko näiden kanssa oikeasti oltava näin kovin varovainen? Totta tosin on, että oliiviöljy on harvinaisen universaali rasva - sitä ei kovin monen tarvitsisi pelätä. Varsinkin Rainbow'n luomuoliiviöljy on hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomaista tavaraa - 0,5 litraa maksaa Prismassa 3,44 euroa (S-Marketeissa 3,72).
Oliiviöljyn yksi iso etu mm. macadamia- ja hasselpähkinäöljyn ohella on se, että niissä on paljon kertatyydyttymättömiä rasvahappoja (omega-9 ja -7, yleislyhenne MUFA). Ne eivät siis hapetu yhtä helposti kuin monityydyttymättömät rasvahapot (jotka tosin ovat välttämättömiä, omega-6 ja -3, yleislyhenne PUFA). Tietysti vielä huonompia härskiintymään ovat tyydyttyneet rasvahapot (SAFA), joten onhan niitäkin hyvä kohtuudella saada jo siitä syystä. Itseni tulee syötyä kaakaovoita välillä liiankin kanssa, ja se jos mikä on erittäin tyydyttynyt kasviperäinen rasva. Ei sitä kovin paljon saisi kerrallaan syödä...
Sovelletun veriryhmädieetin mukaan rasvoja tulee käyttää kohtuudella, mutta itse olen kokenut että siedän esimerkiksi oliiviöljyä melko suuriakin määriä. Lisäksi juuri minun, O-veriryhmän sekreettorin ja yli 50-prosenttisen "metsästäjän", kannattaisi suosia erityisesti seuraavia öljyjä: voi (maitotuotteita vain kolmesti viikossa), oliivi, seesaminsiemen, omega-3-pitoiset öljyt, kuten kala- ja hyljeöljy.
O-ryhmään kuuluvalla sekreettorilla on keskimäärin paras alkalisen fosfataasin pitoisuus suolistossa, A-ryhmän nonsekreettorilla huonoin. Edellisten verellä on suurin taipumus olla liian ohutta, jälkimmäisten verellä liian paksua.
Käytän joskus myös camelina- ja pellavansiemenöljyä, harvemmin saksanpähkinäöljyä. Lisäksi suositukset koskevat erityisesti seuraavia eksoottisempia öljyjä: chiansiemen, kurkkuyrtti, mustaherukansiemen, riisinlese, turskanmaksa, veripeippi, ja vähemmässä määrin manteli, kurpitsan- ja hampunsiemen (no nämä eivät ole niin eksoottisia), quinoa. Neutraaleja ovat mm. rypsi-, helokki- ja hasselpähkinäöljy.
Jaa miksen maininnut rypsiöljyä jo aiemmin? Koska se on kotimaisena tuotteena täällä Suomessa ylimainostettu. Kasvaa usein vilkasliikenteisten teiden varsilla, laitetaan läpinäkyviin muovipulloihin - miksei tummiin lasipulloihin?? - ja ei oikeasti sietäisi ihan niin paljon kuumennusta kuin väitetään - oliiviöljy ja voi ovat siihen tarkoitukseen hitusen parempia ja kirkastettu voi eli ghee paljon parempaa (jos nyt ylipäätään rasvoja on kuumennettava).
Sen sijaan minun ja monen muun kannattaisi välttää seuraavia rasvoja: margariini, maissi, palmu, puuvillansiemen, todennäköisesti myös soija sekä auringonkukansiemen. Viime mainitussa nimittäin on poikkeuksellisen paljon omega-6-rasvohappoja, joita yleensä fiksusti syöden saamme riittävästi muistakin lähteistä. Minun kannattaisi ilmeisesti välttää myös kookos-, rypäleensiemen-, maapähkinä-, saflori- ja vehnänalkioöljyä.
Yhteenvetona: olen melkoisen kiinnostunut rasvoista, joista voisi kirjoittaa vaikka vielä kuinka pitkään... ne toimivat elimistössä voiteluaineena (myös ulkoisesti! Etenkin kookos, kaakao ja sheavoi) ja välttämättömänä energianlähteenä erityisesti niille, joille hiilihydraatit aiheuttavat ongelmia. Fyysisesti inaktiivinen elämäntapa - ei riittävästi liikuntaa - on yksi syy vähähiilihydraattisen dieetin suosiolle nykyään. Suurempi määrä liikuntaa sallii monen syödä sokeria ja tärkkelystä enemmän. Seuraava makroravinnekirjoitukseni koskeekin sitten hiilihydraatteja, ellei ilmene tarvetta täysin uudelle rasvakirjoitukselle!
Tässä yksi ääripää, valitettavan viralliselta kuulostava ohje:
Suosikaa hyviä, pehmeitä rasvoja ja välttäkää huonoja, kovia rasvoja!
Onko se nyt ihan näinkään?
Kehomme lämpötila on yleensä n. 36-37°C. Ovatko kaikki koviksi mieltämämme rasvat kovia vielä tuossa lämpötilassa? Maitorasva ja hanhen rasva ilmeisesti ainakin ovat sulavat hieman alle tuon lämpötilan, joten minun on maalaisjärjellä vaikea uskoa, että voi olisi elimistössä kovin tukkivaa ja kovaa saatika että laadukkaan voin käyttäminen olisi yhtä haitallista kuin meille pitkään uskoteltiin. Toki täytyy muistaa kohtuus: minulla itsellänikin on huonoja kokemuksia voin liian runsaasta käytöstä - lievä yskä paheni hetkellisesti aika paljon!
No okei, entäs lampaanrasva joka sulaa vasta 55°C:ssa? Onko se perin haitallista? Eräs entsyymi, suolen alkalinen fosfataasi, pilkkoo ravinnosta saadun kolesterolin pienemmäksi, jolloin se voi hajota kunnolla. Yleisesti ottaen henkilöt, joiden suoliston alkalinen fosfataasi on runsas, kykenevät sulattamaan parhaiten niin eläinproteiinin kuin -rasvankin. Tässä pätee jälleen hyvä nyrkkisääntö kehon kuuntelemisesta. Elleivät kovat eläinrasvat tunnu aiheuttavan mitään ongelmia keholle ja erityisesti ruuansulatukselle, niitä voinee varovasti käyttää silloin tällöin. Ylipäätään tyydyttyneiden rasvojen välttäminen voi johtaa miehillä testosteronituotannon vähenemiseen ja sitä kautta negatiivisesti sperman laatuun! (Christer Sundqvist Jussi Riekin artikkelissa)
Alkalinen fosfataasi myös auttaa haitallisten bakteerien kurissa pitämisessä. Punaisen lihan syönti oikeilla henkilöillä voi entisestään lisätä tämän hyödyllisen entsyymin määrää suolistossa, katso tämän kirjoituksen kommenttini ja tiedon lähde.
Toisessa ääripäässä ovat sitten ne, joiden mielestä karrikoiden vain oliiviöljy on hyvä kasviperäinen rasva, ja kaikkia muita (esim. pellavansiemen- ja saksanpähkinäöljyä) tulee välttää. Ne härskiintyvät eli hapettuvat helposti, ja elimistössäkin aiheuttavat ongelmia ellei ravinnosta saada riittävästi antioksidantteja eli luonnollisia hapettumisenestoaineita. Tässä on toki paljon miettimistä. Herkkien öljyjen kanssa kieltämättä kannattaa muistaa syödä antioksidanttipitoista ruokaa, eli vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, mutta onko näiden kanssa oikeasti oltava näin kovin varovainen? Totta tosin on, että oliiviöljy on harvinaisen universaali rasva - sitä ei kovin monen tarvitsisi pelätä. Varsinkin Rainbow'n luomuoliiviöljy on hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomaista tavaraa - 0,5 litraa maksaa Prismassa 3,44 euroa (S-Marketeissa 3,72).
Oliiviöljyn yksi iso etu mm. macadamia- ja hasselpähkinäöljyn ohella on se, että niissä on paljon kertatyydyttymättömiä rasvahappoja (omega-9 ja -7, yleislyhenne MUFA). Ne eivät siis hapetu yhtä helposti kuin monityydyttymättömät rasvahapot (jotka tosin ovat välttämättömiä, omega-6 ja -3, yleislyhenne PUFA). Tietysti vielä huonompia härskiintymään ovat tyydyttyneet rasvahapot (SAFA), joten onhan niitäkin hyvä kohtuudella saada jo siitä syystä. Itseni tulee syötyä kaakaovoita välillä liiankin kanssa, ja se jos mikä on erittäin tyydyttynyt kasviperäinen rasva. Ei sitä kovin paljon saisi kerrallaan syödä...
Sovelletun veriryhmädieetin mukaan rasvoja tulee käyttää kohtuudella, mutta itse olen kokenut että siedän esimerkiksi oliiviöljyä melko suuriakin määriä. Lisäksi juuri minun, O-veriryhmän sekreettorin ja yli 50-prosenttisen "metsästäjän", kannattaisi suosia erityisesti seuraavia öljyjä: voi (maitotuotteita vain kolmesti viikossa), oliivi, seesaminsiemen, omega-3-pitoiset öljyt, kuten kala- ja hyljeöljy.
O-ryhmään kuuluvalla sekreettorilla on keskimäärin paras alkalisen fosfataasin pitoisuus suolistossa, A-ryhmän nonsekreettorilla huonoin. Edellisten verellä on suurin taipumus olla liian ohutta, jälkimmäisten verellä liian paksua.
Käytän joskus myös camelina- ja pellavansiemenöljyä, harvemmin saksanpähkinäöljyä. Lisäksi suositukset koskevat erityisesti seuraavia eksoottisempia öljyjä: chiansiemen, kurkkuyrtti, mustaherukansiemen, riisinlese, turskanmaksa, veripeippi, ja vähemmässä määrin manteli, kurpitsan- ja hampunsiemen (no nämä eivät ole niin eksoottisia), quinoa. Neutraaleja ovat mm. rypsi-, helokki- ja hasselpähkinäöljy.
Jaa miksen maininnut rypsiöljyä jo aiemmin? Koska se on kotimaisena tuotteena täällä Suomessa ylimainostettu. Kasvaa usein vilkasliikenteisten teiden varsilla, laitetaan läpinäkyviin muovipulloihin - miksei tummiin lasipulloihin?? - ja ei oikeasti sietäisi ihan niin paljon kuumennusta kuin väitetään - oliiviöljy ja voi ovat siihen tarkoitukseen hitusen parempia ja kirkastettu voi eli ghee paljon parempaa (jos nyt ylipäätään rasvoja on kuumennettava).
Sen sijaan minun ja monen muun kannattaisi välttää seuraavia rasvoja: margariini, maissi, palmu, puuvillansiemen, todennäköisesti myös soija sekä auringonkukansiemen. Viime mainitussa nimittäin on poikkeuksellisen paljon omega-6-rasvohappoja, joita yleensä fiksusti syöden saamme riittävästi muistakin lähteistä. Minun kannattaisi ilmeisesti välttää myös kookos-, rypäleensiemen-, maapähkinä-, saflori- ja vehnänalkioöljyä.
Yhteenvetona: olen melkoisen kiinnostunut rasvoista, joista voisi kirjoittaa vaikka vielä kuinka pitkään... ne toimivat elimistössä voiteluaineena (myös ulkoisesti! Etenkin kookos, kaakao ja sheavoi) ja välttämättömänä energianlähteenä erityisesti niille, joille hiilihydraatit aiheuttavat ongelmia. Fyysisesti inaktiivinen elämäntapa - ei riittävästi liikuntaa - on yksi syy vähähiilihydraattisen dieetin suosiolle nykyään. Suurempi määrä liikuntaa sallii monen syödä sokeria ja tärkkelystä enemmän. Seuraava makroravinnekirjoitukseni koskeekin sitten hiilihydraatteja, ellei ilmene tarvetta täysin uudelle rasvakirjoitukselle!
lauantai 26. helmikuuta 2011
Hyvä ja "hyvä" proteiini?
Soija tulee ulkomailta, joten Suomessa tuotettu liha on parempi vaihtoehto - näinkö on?
Vegetukku.fi -verkkokauppaa pyörittävä Tuukka Simonen kirjoitti karppausfoorumilla:
"Jos haluaa boikotoida soijaa, niin se onnistuu parhaiten boikotoimalla tehotuotettua broileria ja sikaa."
Vaikka en itse todellakaan ole vegaani, mututuntumani viittaa kyllä hieman samaan suuntaan: tehotuotettu liha sisältää runsaasti huonolaatuista soijaa ja maissia. Tässä pari kuukautta sittenhän uutisoitiin, että geenimuunneltua soijarehua käytetään Suomenkin lihakarjatiloilla enenevässä määrin.
Jos siis kasvisten laatu on tärkeää, lihan laatu on vielä tärkeämpää.
Jos tilanne olisi niin surkea, että kaupasta saisi vain huonolaatuista, tehotuotettua lihaa, varmaan palaisin kalavegetaristiksi (vaikka tiedänkin, että kehoni tarvitsisi nytkin useammin kasvispainotteisia aterioita, joissa on myös luomulihaa). Minun nälkäni ei tahdo talttua pelkällä kasvisruualla, sanokoot vegaanit mitä sanokoot.
Mutta kaikesta huolimatta pidän tehotuotettua lihaa ehdottamana ei-einä. Sianlihaa nyt kannattaisi boikotoida muutenkin, sillä se jos mikä on epäekologista. Siat syövät suunnilleen samanlaista ruokaa kuin ihmisetkin, ja kun tiedetään, mikä on tuotto tuotannon kuluihin verrattuna, ei kiitos. Sen sijaan naudat ja lampaat syövät ruohoa (vai syövätkö? Toivottavasti eivät syö soijaa eivätkä maissia). Ruoho ei sellaisenaan ole ihmisten ruokaa, joten näiden eläinten pito ei välttämättä ole lainkaan niin epäekologista kuin sikojen. Vai miten on? Olen pahoillani, sikafarmarit! Valitettavasti olen oikeasti tuota mieltä, kunnes toisin todistetaan.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla (jonka jäsenet tuskin myöskään syövät sikaa) oli jälleen mielenkiintoinen keskusteluketju. Eräs kasvisruokavalioon hieman tyytymätön O-veriryhmäläinen (joka ei kuitenkaan periaatteellisista syistä mieluusti söisi lihaa) kyseli, onko "lihasmuistiteorialla" perää. Eräs avulias ja mukava vakiokirjoittaja kommentoi että jos vaikka eläin on ennen teurastustaan kovin stressaantunut, löytyyhän lihasta suht paljon adrenaliinia. Siksi sellaista lihaa kannattaa välttää ja jos lihaa tarvitsee, syödä mieluummin sellaisen eläimen lihaa, joka on kokenut mahdollisimman vähän kärsimystä. Juutalaisena (ei, kaikki foorumin vakiojäsenet eivät todellakaan ole juutalaisia :D) hän mainitsi kosher-teurastuksesta jatkaen, että muitakin humaaneja teurastusmuotoja varmasti on, mutta ne vain eivät ole hänelle tuttuja. Hän jatkoi mitalin kääntöpuolella:
"Similarly, a humanely raised animal (cows on the pasture, chickens free ranging, etc, as opposed to factory farms) is going to have only happy memories that might end up imbedded in the meat- if there is anything to this 'muscle memory' theory."
Lukekaa tästä koko ketjun toinen sivu halutessanne, kyseinen viesti on sivulla kolmantena.
Riisiproteiini (jota saa mm. FitnessFirstistä) ei allergisoi juuri ketään, joten se on hyvä valinta lisäproteiinia kaipaavalle. Käsittääkseni myös hamppuproteiini on hyvä valinta vegaanille. Jos päätätte tilata riisiproteiinia ison säkillisen, muistakaa, että saatte 5 prosentin alennuksen koodillani vihertuomo. :D
Kokonainen proteiini meillä kuitenkin on spirulinassa, jota suosittelen lämpimästi mikäli se on hyvälaatuista... huonoakin on nimittäin tarjolla yllinkyllin. Luottakaa makuaistiinne ja kehon reaktioihin niin spirulinaa kuin lihaa syödessänne! :) Eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla, eivät ne niin myrkyllisiä silti liene. Ottakaa kantaa, jos olette toista mieltä.
---
Päivitys 27.2., palaanpa vielä soijaan, joka jakaa mielipiteitä aika rankasti. Eri lähteiden kautta olen itse tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
Soijan plussat:
+ sopii keskimäärin parhaiten niille, joiden veriryhmä on A (tai kenties AB) ja joilla punainen liha sulaa huonommin
+ kannattaa syödä perinteisissä, aasialaisissa muodoissaan: miso, tofu, tempeh
+ saattaa suojata monilta ei-hormonaalisilta syöviltä erityisesti niitä, joille se sopii muutenkin hyvin ja joilla muuten voisi olla korkeahko syöpäriski
Soijan miinukset:
- ei välttämättä sovi kovin hyvin kaikille. Karkeasti ottaen veriryhmiin O ja B kuuluvat hyötyvät enemmän punaisesta lihasta, soija saattaa olla jopa haitallinen (mutta valtaosa O-ryhmästä saattaa silti terveenä ollessaan sietää sitä varsin hyvin).
- teksturoitua soijaproteiinia, soijaproteiini-isolaattia, halpaa soijalesitiiniä ja monia muita soijajohdannaisia en itse suosittelisi kenellekään. Niitä löytyy hyvin monista teollisista elintarvikkeista
- soijalla ruokittujen eläinten lihaa kyllä kannattaisi välttää ihan oikeasti
- geenimuuntelu nimittäin ei välttämättä vie soijan ravitsemuksellisia ominaisuuksia parempaan suuntaan; geenimuuntelematon soijakaan ei yleensä ole enää 100-prosenttisen puhdasta
- soijassa on fyto- eli kasviestrogeeneja, joista on omat hyötynsä, mutta myös haittansa: esimerkiksi monilla naisilla, jotka eivät ole otollista veriryhmää, voi rintasyövän riski kasvaa. Luin jostain, että munkkiluostareissahan sitä soijaa eniten on aikoinaan syöty! Japanissa ja Kiinassa ei niinkään paljon, se kuuluu heidän ruokavalioonsa kohtuullisissa määrin.
Vegetukku.fi -verkkokauppaa pyörittävä Tuukka Simonen kirjoitti karppausfoorumilla:
"Jos haluaa boikotoida soijaa, niin se onnistuu parhaiten boikotoimalla tehotuotettua broileria ja sikaa."
Vaikka en itse todellakaan ole vegaani, mututuntumani viittaa kyllä hieman samaan suuntaan: tehotuotettu liha sisältää runsaasti huonolaatuista soijaa ja maissia. Tässä pari kuukautta sittenhän uutisoitiin, että geenimuunneltua soijarehua käytetään Suomenkin lihakarjatiloilla enenevässä määrin.
Jos siis kasvisten laatu on tärkeää, lihan laatu on vielä tärkeämpää.
Jos tilanne olisi niin surkea, että kaupasta saisi vain huonolaatuista, tehotuotettua lihaa, varmaan palaisin kalavegetaristiksi (vaikka tiedänkin, että kehoni tarvitsisi nytkin useammin kasvispainotteisia aterioita, joissa on myös luomulihaa). Minun nälkäni ei tahdo talttua pelkällä kasvisruualla, sanokoot vegaanit mitä sanokoot.
Mutta kaikesta huolimatta pidän tehotuotettua lihaa ehdottamana ei-einä. Sianlihaa nyt kannattaisi boikotoida muutenkin, sillä se jos mikä on epäekologista. Siat syövät suunnilleen samanlaista ruokaa kuin ihmisetkin, ja kun tiedetään, mikä on tuotto tuotannon kuluihin verrattuna, ei kiitos. Sen sijaan naudat ja lampaat syövät ruohoa (vai syövätkö? Toivottavasti eivät syö soijaa eivätkä maissia). Ruoho ei sellaisenaan ole ihmisten ruokaa, joten näiden eläinten pito ei välttämättä ole lainkaan niin epäekologista kuin sikojen. Vai miten on? Olen pahoillani, sikafarmarit! Valitettavasti olen oikeasti tuota mieltä, kunnes toisin todistetaan.
Veriryhmäruokavaliofoorumilla (jonka jäsenet tuskin myöskään syövät sikaa) oli jälleen mielenkiintoinen keskusteluketju. Eräs kasvisruokavalioon hieman tyytymätön O-veriryhmäläinen (joka ei kuitenkaan periaatteellisista syistä mieluusti söisi lihaa) kyseli, onko "lihasmuistiteorialla" perää. Eräs avulias ja mukava vakiokirjoittaja kommentoi että jos vaikka eläin on ennen teurastustaan kovin stressaantunut, löytyyhän lihasta suht paljon adrenaliinia. Siksi sellaista lihaa kannattaa välttää ja jos lihaa tarvitsee, syödä mieluummin sellaisen eläimen lihaa, joka on kokenut mahdollisimman vähän kärsimystä. Juutalaisena (ei, kaikki foorumin vakiojäsenet eivät todellakaan ole juutalaisia :D) hän mainitsi kosher-teurastuksesta jatkaen, että muitakin humaaneja teurastusmuotoja varmasti on, mutta ne vain eivät ole hänelle tuttuja. Hän jatkoi mitalin kääntöpuolella:
"Similarly, a humanely raised animal (cows on the pasture, chickens free ranging, etc, as opposed to factory farms) is going to have only happy memories that might end up imbedded in the meat- if there is anything to this 'muscle memory' theory."
Lukekaa tästä koko ketjun toinen sivu halutessanne, kyseinen viesti on sivulla kolmantena.
Riisiproteiini (jota saa mm. FitnessFirstistä) ei allergisoi juuri ketään, joten se on hyvä valinta lisäproteiinia kaipaavalle. Käsittääkseni myös hamppuproteiini on hyvä valinta vegaanille. Jos päätätte tilata riisiproteiinia ison säkillisen, muistakaa, että saatte 5 prosentin alennuksen koodillani vihertuomo. :D
Kokonainen proteiini meillä kuitenkin on spirulinassa, jota suosittelen lämpimästi mikäli se on hyvälaatuista... huonoakin on nimittäin tarjolla yllinkyllin. Luottakaa makuaistiinne ja kehon reaktioihin niin spirulinaa kuin lihaa syödessänne! :) Eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla, eivät ne niin myrkyllisiä silti liene. Ottakaa kantaa, jos olette toista mieltä.
---
Päivitys 27.2., palaanpa vielä soijaan, joka jakaa mielipiteitä aika rankasti. Eri lähteiden kautta olen itse tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
Soijan plussat:
+ sopii keskimäärin parhaiten niille, joiden veriryhmä on A (tai kenties AB) ja joilla punainen liha sulaa huonommin
+ kannattaa syödä perinteisissä, aasialaisissa muodoissaan: miso, tofu, tempeh
+ saattaa suojata monilta ei-hormonaalisilta syöviltä erityisesti niitä, joille se sopii muutenkin hyvin ja joilla muuten voisi olla korkeahko syöpäriski
Soijan miinukset:
- ei välttämättä sovi kovin hyvin kaikille. Karkeasti ottaen veriryhmiin O ja B kuuluvat hyötyvät enemmän punaisesta lihasta, soija saattaa olla jopa haitallinen (mutta valtaosa O-ryhmästä saattaa silti terveenä ollessaan sietää sitä varsin hyvin).
- teksturoitua soijaproteiinia, soijaproteiini-isolaattia, halpaa soijalesitiiniä ja monia muita soijajohdannaisia en itse suosittelisi kenellekään. Niitä löytyy hyvin monista teollisista elintarvikkeista
- soijalla ruokittujen eläinten lihaa kyllä kannattaisi välttää ihan oikeasti
- geenimuuntelu nimittäin ei välttämättä vie soijan ravitsemuksellisia ominaisuuksia parempaan suuntaan; geenimuuntelematon soijakaan ei yleensä ole enää 100-prosenttisen puhdasta
- soijassa on fyto- eli kasviestrogeeneja, joista on omat hyötynsä, mutta myös haittansa: esimerkiksi monilla naisilla, jotka eivät ole otollista veriryhmää, voi rintasyövän riski kasvaa. Luin jostain, että munkkiluostareissahan sitä soijaa eniten on aikoinaan syöty! Japanissa ja Kiinassa ei niinkään paljon, se kuuluu heidän ruokavalioonsa kohtuullisissa määrin.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Aitoa ruokaa
Areenassa on taas erittäin suositeltava dokumentti. Väärennetty ruoka kestää 30 min ja toimittajana on Matts Dumell. Käykää vilkaisemassa, itse olisin toivonut että dokkari olisi ollut hieman pidempikin!
(viimeinen katselupäivä on 23.3.)
Ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on kirjoittanut jo kolme mielenkiintoista kirjaa (Den hemlige kocken, Äkta vara ja Döden i grytan). Kaksi niistä on jo suomennettu: Petos lautasella ja Aitoa ruokaa.
"Nilssonin kirjoja Den hemlige kocken ja Äkta vara on Ruotsissa myyty lähes 400 000 kappaletta, ja Ruotsin elintarviketeollisuus on joutunut jättämään tuotteistaan lisäaineita pois. Lisäksi se on joutunut karsimaan valheellisia mainoslauseitaan."
(Lähde: http://www.luomu.fi/tietopankki/aitoa-ruokaa-vaarentamattoman-ruoan-opas-2/)
Näin se on että jos kuluttajat ovat valveutuneita, elintarviketeollisuus ei voi jatkaa aivan entiseen malliin.
Dokumentin katsottuani alan olla entistä varmempi, että aidompaan ja lisäaineettomampaan ruokaan alkaa löytyä laajempaa kiinnostusta Suomessakin. Tosin vaikuttaa siltä, että suomenruotsalaiset ovat asiassa paljon pidemmällä. Herätkää, suomenkieliset! :D
Päivitin muuten yhtä punaista lihaa koskevaa vanhempaa blogaustani. Lisäys kirjoituksen lopussa. Kiitos jälleen Mikolle!
Lisäys 24.2.: Taloussanomat kirjoitti samasta asiasta lähteenään Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa. Häntä tosiaan ei kauheasti tuossa TV-dokumentissa mainostettu, vaikka samasta asiasta puhutaan. Outoa, mutta silti hyvä edes että suomenkielisetkin alkavat enenevässä määrin kiinnostua ruokansa laadusta!
(viimeinen katselupäivä on 23.3.)
Ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on kirjoittanut jo kolme mielenkiintoista kirjaa (Den hemlige kocken, Äkta vara ja Döden i grytan). Kaksi niistä on jo suomennettu: Petos lautasella ja Aitoa ruokaa.
"Nilssonin kirjoja Den hemlige kocken ja Äkta vara on Ruotsissa myyty lähes 400 000 kappaletta, ja Ruotsin elintarviketeollisuus on joutunut jättämään tuotteistaan lisäaineita pois. Lisäksi se on joutunut karsimaan valheellisia mainoslauseitaan."
(Lähde: http://www.luomu.fi/tietopankki/aitoa-ruokaa-vaarentamattoman-ruoan-opas-2/)
Näin se on että jos kuluttajat ovat valveutuneita, elintarviketeollisuus ei voi jatkaa aivan entiseen malliin.
Dokumentin katsottuani alan olla entistä varmempi, että aidompaan ja lisäaineettomampaan ruokaan alkaa löytyä laajempaa kiinnostusta Suomessakin. Tosin vaikuttaa siltä, että suomenruotsalaiset ovat asiassa paljon pidemmällä. Herätkää, suomenkieliset! :D
Päivitin muuten yhtä punaista lihaa koskevaa vanhempaa blogaustani. Lisäys kirjoituksen lopussa. Kiitos jälleen Mikolle!
Lisäys 24.2.: Taloussanomat kirjoitti samasta asiasta lähteenään Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa. Häntä tosiaan ei kauheasti tuossa TV-dokumentissa mainostettu, vaikka samasta asiasta puhutaan. Outoa, mutta silti hyvä edes että suomenkielisetkin alkavat enenevässä määrin kiinnostua ruokansa laadusta!
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Kalkkiutuminen ja geenit
Areenassa on 26.2. asti katsottavana dokumentti kalkkiutumisesta (kalsiumfosfaatin kulkeutumisesta vääriin paikkoihin eli esim. liiassa määrin verisuonen seinämiin tai niveliin luuston sijasta).
Kalkkiutumisella on yhteys mm. tulehduksiin, rintasyöpään ja - tietysti sydäninfarkteihin. Ja niin edelleen...
Ei kyllä järin mukava dokkari, mutta poimin siitä tähän yhden mielenkiintoisen sivujuonteen:
"Lääketeollisuus tienaa sairauksilla, ei terveydellä. Terveys on lääketeollisuudelle rakenteellisista syistä yhdentekevä. Sairauksien ehkäisy hyödyttäisi ihmiskuntaa paljon enemmän. Se olisi kustannustehokasta, mutta moni kallis lääke kävisi silloin tarpeettomaksi."
- kemisti Michael Braungart Hampurin ympäristöinstituutista
Muutama henkilöpoiminta kyseisestä ohjelmasta: Clarke Anderson, Jörg Distler ja Catherine Shanahan.
---
Suosittelen lämpimästi (jos kantti kestää!) katsomaan myös Prisma-dokumentin ravinnon merkityksestä geeneihin, myöskin Areenasta, näytillä 16.3. saakka. Näitä aivan samoja dokumentteja ehti jo aiemmin suositella mm. Miia Saastamoinen, jolla on ravintoasioihin liittyen aivan erinomainen blogi.
Hollannin nälkätalvi 1944-1945 oli todella rankka, kun ruokaa ei ollut.
"Mielenkiintoinen havainto oli, että alhaisen syntymäpainon henkilöt sairastuivat todennäköisemmin aikuisiän diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Elimistön sopeutumismuutokset ohjaavat sairauksien puhkeamista."
- lisääntymisbiologian tutkija Miguel Constância
Juu-u, tästä on veriryhmäteoriasta myös epigenetiikkaan perehtynyt veriryhmäteorian kehittäjä Peter D'Adamo puhunut. Esimerkkinä nälkätalviblogaus 5.2.2011.
Ai mikä epigenetiikka? Siis se, miten geenit aktivoituvat tai passivoituvat. Geeniperimää ei voi muuttaa, mutta voimme oikealla ruokavaliolla vaimentaa haitallisia geenejä ja voimistaa hyödyllisiä.
Kalkkiutumisella on yhteys mm. tulehduksiin, rintasyöpään ja - tietysti sydäninfarkteihin. Ja niin edelleen...
Ei kyllä järin mukava dokkari, mutta poimin siitä tähän yhden mielenkiintoisen sivujuonteen:
"Lääketeollisuus tienaa sairauksilla, ei terveydellä. Terveys on lääketeollisuudelle rakenteellisista syistä yhdentekevä. Sairauksien ehkäisy hyödyttäisi ihmiskuntaa paljon enemmän. Se olisi kustannustehokasta, mutta moni kallis lääke kävisi silloin tarpeettomaksi."
- kemisti Michael Braungart Hampurin ympäristöinstituutista
Muutama henkilöpoiminta kyseisestä ohjelmasta: Clarke Anderson, Jörg Distler ja Catherine Shanahan.
---
Suosittelen lämpimästi (jos kantti kestää!) katsomaan myös Prisma-dokumentin ravinnon merkityksestä geeneihin, myöskin Areenasta, näytillä 16.3. saakka. Näitä aivan samoja dokumentteja ehti jo aiemmin suositella mm. Miia Saastamoinen, jolla on ravintoasioihin liittyen aivan erinomainen blogi.
Hollannin nälkätalvi 1944-1945 oli todella rankka, kun ruokaa ei ollut.
"Mielenkiintoinen havainto oli, että alhaisen syntymäpainon henkilöt sairastuivat todennäköisemmin aikuisiän diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Elimistön sopeutumismuutokset ohjaavat sairauksien puhkeamista."
- lisääntymisbiologian tutkija Miguel Constância
Juu-u, tästä on veriryhmäteoriasta myös epigenetiikkaan perehtynyt veriryhmäteorian kehittäjä Peter D'Adamo puhunut. Esimerkkinä nälkätalviblogaus 5.2.2011.
Ai mikä epigenetiikka? Siis se, miten geenit aktivoituvat tai passivoituvat. Geeniperimää ei voi muuttaa, mutta voimme oikealla ruokavaliolla vaimentaa haitallisia geenejä ja voimistaa hyödyllisiä.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Laiskuus perisyntinäni
Oikein hyvää ystävänpäivää ja kiitos teille kaikille, jotka luette tätä blogiani! :) Olisi kiva olla kanssanne enemmän ajatusvaihdossa, joten toivottavasti saan aikaiseksi kirjoituksia joihin ette voi olla kommentoimatta... ;)
Nyt on luvassa vuodatusta. Yritän tehdä (taas kerran) tietynlaista parannusta ruokavaliossani.
Asiaa hieman prosessoituani tulin muutama päivä sitten siihen tulokseen, että kun itseään opettaa huonoihin toimintatapoihin, niin tekee totisesti itselleen karhunpalveluksen. Viime keväänä hemoglobiinini oli parempi kuin koskaan (suht paljon tummanvihreitä kasviksia ja luomulihaa), joten luovutin verta ekaa kertaa elämässäni. Joskus syksyn mittaan kokeilin uudestaan, mutta hemoglobiini oli laskenut lähes entiselle tasolle. En siis uskaltanut luovuttaa uudestaan, vaikka olisin nippa nappa saanutkin sen tehdä. Ja nyt viimeisimmissä verikokeissa sama juttu, oikeastaan vielä hieman alhaisempi. Ei tosin ihan aneeminen siltikään...
Miksi onkin niin vaikeaa toimia käytännössä niin, että ruokavalio painottuisi selvästi höyrytettyihin ja raakoihin kasviksiin ja riittävään määrään monipuolisia yrttejä? Miksi ajaudun syömään liian suuressa määrin "helppoja" siemeniä, pähkinöitä, manteleita sekä niistä tehtyjä tahnoja kuivattujen marjojen ja spirulinajauheiden kera? Saan seesaminsiemenistä ja silloin tällöin juustosta varmasti riittävästi kalsiumia, mutta ehkä osittain juuri siksi raudan imeytymisessä jotain jää puolitiehen.
Erityisesti nyt kylmän talven aikana ei ole tullut epäekologisuuden nimissä ostettua niin paljon (nitraattipitoisia ja paljon energiaa kasvihuoneessa vaatineita) salaattiruukkujakaan, ja spirulina ja chlorella pääasiallisena lehtivihreän lähteenä ei näytä ihan riittävän hemoglobiinin parantamiseen. Ainakaan jos samaan syssyyn syö pähkinöitä tai vastaavaa.
Olen huomannut, että on ollut suhteellisen helppoa päivittää ruokavaliotaan muodollisesti terveelliseksi, mutta vaikea toimia käytännössä niin, että söisi eri ruokia oikeassa suhteessa. Kuivattu ravinto on liian helppoa tuoreeseen nähden, tuoreravinto vaatii aina enemmän vaivannäköä. Kaiken huipuksi tuolla muutoksella säästäisi rahaakin.
Ai miten niin muodollisesti terveellistä? No onhan tässä monia juttuja, mitä pyrin toteuttamaan jopa yhtä aikaa: luomun ja laadun suosiminen, lisäaineettomuus, gluteenittomuus, geenimuunnellun ruuan välttäminen, sovellettu veriryhmäruokavalio ynnä muuta... ja kuitenkaan en esimerkiksi tee juuri koskaan vihersmoothieta, jota niin monet ovat hehkuttaneet. Uskon toki, että asian tiedostaminen ja oman olon seuraaminen johtavat taas vähitellen parempaa ruuanlaittokulttuuria kohti, joten no hätä :) veriarvoissani nimittäin oli "vikana" ilmeisesti lähinnä alhainen hemoglobiini / vähäinen rauta, muuten ihan hyvät arvot!
Nyt on luvassa vuodatusta. Yritän tehdä (taas kerran) tietynlaista parannusta ruokavaliossani.
Asiaa hieman prosessoituani tulin muutama päivä sitten siihen tulokseen, että kun itseään opettaa huonoihin toimintatapoihin, niin tekee totisesti itselleen karhunpalveluksen. Viime keväänä hemoglobiinini oli parempi kuin koskaan (suht paljon tummanvihreitä kasviksia ja luomulihaa), joten luovutin verta ekaa kertaa elämässäni. Joskus syksyn mittaan kokeilin uudestaan, mutta hemoglobiini oli laskenut lähes entiselle tasolle. En siis uskaltanut luovuttaa uudestaan, vaikka olisin nippa nappa saanutkin sen tehdä. Ja nyt viimeisimmissä verikokeissa sama juttu, oikeastaan vielä hieman alhaisempi. Ei tosin ihan aneeminen siltikään...
Miksi onkin niin vaikeaa toimia käytännössä niin, että ruokavalio painottuisi selvästi höyrytettyihin ja raakoihin kasviksiin ja riittävään määrään monipuolisia yrttejä? Miksi ajaudun syömään liian suuressa määrin "helppoja" siemeniä, pähkinöitä, manteleita sekä niistä tehtyjä tahnoja kuivattujen marjojen ja spirulinajauheiden kera? Saan seesaminsiemenistä ja silloin tällöin juustosta varmasti riittävästi kalsiumia, mutta ehkä osittain juuri siksi raudan imeytymisessä jotain jää puolitiehen.
Erityisesti nyt kylmän talven aikana ei ole tullut epäekologisuuden nimissä ostettua niin paljon (nitraattipitoisia ja paljon energiaa kasvihuoneessa vaatineita) salaattiruukkujakaan, ja spirulina ja chlorella pääasiallisena lehtivihreän lähteenä ei näytä ihan riittävän hemoglobiinin parantamiseen. Ainakaan jos samaan syssyyn syö pähkinöitä tai vastaavaa.
Olen huomannut, että on ollut suhteellisen helppoa päivittää ruokavaliotaan muodollisesti terveelliseksi, mutta vaikea toimia käytännössä niin, että söisi eri ruokia oikeassa suhteessa. Kuivattu ravinto on liian helppoa tuoreeseen nähden, tuoreravinto vaatii aina enemmän vaivannäköä. Kaiken huipuksi tuolla muutoksella säästäisi rahaakin.
Ai miten niin muodollisesti terveellistä? No onhan tässä monia juttuja, mitä pyrin toteuttamaan jopa yhtä aikaa: luomun ja laadun suosiminen, lisäaineettomuus, gluteenittomuus, geenimuunnellun ruuan välttäminen, sovellettu veriryhmäruokavalio ynnä muuta... ja kuitenkaan en esimerkiksi tee juuri koskaan vihersmoothieta, jota niin monet ovat hehkuttaneet. Uskon toki, että asian tiedostaminen ja oman olon seuraaminen johtavat taas vähitellen parempaa ruuanlaittokulttuuria kohti, joten no hätä :) veriarvoissani nimittäin oli "vikana" ilmeisesti lähinnä alhainen hemoglobiini / vähäinen rauta, muuten ihan hyvät arvot!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)