Taloussanomien nettisivuilta löytyy järkyttävä artikkeli. Monet jo tietävätkin, millaisiin julmuuksiin lisääntynyt (halvan) lihan syönti on osaltaan johtanut.
Yhtä lailla kasvisruokaakin viljellään nykyisin paljolti kyseenalaisin keinoin. Ruuan ravinteisiin ja makuun vaikuttaa maaperä. Entisaikoihin todettiin hyväksi vuoroviljelyn periaatteet: jokaisella pellolla viljeltiin vaihtelevia lajikkeita, sillä näin siinä säilyivät luonnolliset ravinteet. Nykyään maanviljelystä toteutetaan liian usein siten, että sama pelto toimii vuodesta toiseen saman ruoka-aineen kasvattajana ja siihen tungetaan melkoiset määrät typpeä, fosforia ja kaliumia muut tärkeät ravinteet unohtaen sekä usein myös torjunta-aineita ja kasvinsuojelumyrkkyjä. Jatkossa varmaan yhä voimakkaampia, samaan tapaan kuin antibioottejakin. Ellei tälle touhulle panna stoppia.
Meidän pitäisi tietää, mistä ruokamme on peräisin. Jos syömämme ravinnon alkuperä hämärtyy, ruuasta saa pitkälti enää vain energiaa, mutta ei juuri muuta. Syömme ja lihomme, mutta emme kuitenkaan tule kylläisiksi. Jaksamme huonommin, olemme väsyneitä aterian jälkeen ja pian kaipaamme taas lisää.
Kaiken huippuna ruoka itsessään saattaa olla hyvin mautonta ilman makua vahventavia tekijöitä. Lihan, kasvisten ja viljojen pitäisi itsessäänkin maistua joltakin! Luottakaa hyvät ihmiset makuaistiinne - kunhan on kyse suht lisäaineettomasta ruuasta. Arominvahventeet kuten natriumglutamaatti (E621 / MSG) hämäävät makuaistia, mutta ruuan pitäisi maistua hyvältä ilmankin näitä erityisesti aasialaisen keittiön suosimia lisäaineita. Ja jos se ei maistu, niin joko se on huonolaatuista tai sitten et ole vielä tottunut aidosti hyvänmakuiseen ruokaan.
Totuttaminen on tärkeää. Jos totutamme itsemme makeaan ruokaan, saatamme huomata haluavamme yhä vain makeampaa. Jos taas vältämme makeaa, huomaammekin sitä monessa ruuassa, jossa emme ennen sitä havainneet. :) Itse tunnun olevan hypoglykeemikko; kun syön nopeita hiilihydraatteja vähänkään liikaa, verensokerini nousee pikkuhetkeksi ylöspäin mutta laskee sitten hyvin pian rajusti alas. Tämä ilmenee mm. vapinana, hermostuneisuutena ja järkevän ajattelun puutteena. Kuulostaako tutulta?
Alkoholisteista yllättävän suuri osa on hypoglykeemikkoja ja diabeetikkoja. Tähän on vähähiilihydraattista ruokavaliota puolustava kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkiläkin viitannut.
Minulla on vielä todella paljon opittavaa itsehillinnässä. Tarkoitan, että syön usein liian paljon ja liian usein helppoa ruokaa. Samaan syyllistyvät varmasti monet muutkin, mutta itseäni asia häiritsee tosi paljon. Tässä on omaan syömiseeni tärkein kehittämiskohde. Onko kellään vinkkejä? Olen miettinyt, että kun pistän suuhuni kuivattuja marjoja, siemeniä, pähkinöitä ja vastaavaa, niin pitäisikö samalla maustaa niitä hippusella luonnollista suolaa ja mausteita. Tai ehkä suurin ongelma on, että en etukäteen päätä, mihin lopetan. Syömistä on aina niin helppo jatkaa: otanpa vielä vähän...
Kommentoikaa toki, jos ajatuksia heräsi! Varmasti monella teistä on mm. gmail-osoite, jota itse käytän kirjautuessani bloggeriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti