*VHH = vähähiilihydraattinen ruokavalio
En itse väitä olevani erityisen vähiin hiilihydraatteihin tyytyvä henkilö, mutta todennäköisesti hiilihydraattien (sokerin ja tärkkelyksen) osuus ruokavaliossani on kyllä vuoden parin aikana selvästi vähentynyt. Ja samalla eläinproteiinin ja oliiviöljyn osuus on kasvanut...
Kristitty VHH-ruokavaliota noudattava saattaa kuitenkin välillä havahtua siihen, että viljoja välttelevä ruokavalio ei äkkiseltään näyttäisi olevan kovin yhteensopiva Raamatun kanssa. On ilmeistä, että maanviljely, vilja ja leipä ovat perin vahvasti edustettuina Raamatun ruokasektorilla. Toisaalta Jumala on antanut selkeästi luvan syödä myös lihaa, kunhan ei syödä verta (tämä kielto löytyy myös Ut:sta).
Miksi näin, jos Antti Heikkilän mainostama VHH onkin hyvä juttu? Muutamia ajatuksia:
- Lähi-idässä on viljelty viljaa kaikkein pisimpään ja siksi on ilmeistä, että siellä asuvan väestön geenit ovat sopeutuneet siihen parhaiten. Keliakia ja viljayliherkkyys eivät tainneet myöskään olla kovin yleisiä varsinkaan Raamatun maailmassa.
- Suomalaisten geeniperimä on suhteessa paljon enemmän metsästäjä-keräilijäpainotteinen kuin Lähi-idän viljelijäpainotteinen geeniperimä. Suomalaisten geeniperimä on sitä myös verrattuna eteläisemmässä Euroopassa asuviin kansoihin. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi täällä on melko paljon yliherkkyyttä gluteiinille / keliakiaa (suuri osa tosin diagnosoimatta).
- Alkuperäiset viljat (esim. spelt, kamut) saattavat edelleen olla hyvin terveellisiä. Niitä myös kannattaa viljellä luonnonmukaisesti, sillä muunlainen viljelystapa ei anna yhtään parempia tuloksia. Sen sijaan suomalainen nykyvehnä on monen mielestä jalostettu pilalle (siinä on osittain pohjoisen sijaintimme vuoksi keskivertoa enemmän gluteiinia, joka ei ole se helpoin proteiini monenkaan suolistolle).
- Vilja oli ja on edelleen käytännöllistä ja kätevää, koska se voi säilyä pitkään. Raamatussa on tästä hyviä todisteita: säilyvyys oli elintärkeää nälkävuosina, jos oli tajuttu säilöä viljaa talteen hyvinä vuosina.
- Hiilihydraateille on käyttöä, jos liikumme runsaasti. Nykysuomalaiset ovat eittämättä fyysisesti passiivisempia kuin muinaiset israelilaiset.
- Lektiinit erityisesti vehnässä (ei esim. speltissä) haittaavat melkoisesti suurta osaa veriryhmien O (ja myös B) edustajista.
- Osa ihmisistä vaikuttaa hyötyvän hiilareista merkittävästi enemmän kuin se porukka, jolla VHH toimii loistavasti. Olemme erilaisia.
Ehkä itsensä kuunteleminen on hyväksi joka tapauksessa? Jos runsas hiilihydraattien syönti aiheuttaa ongelmia, niin kannattaa ehkä painottaa laaturasvaan ja -proteiiniin ja/tai lisätä liikuntaa (minunkin pitäisi tehdä tässä parannusta). Hikiliikunta olisi monille todella hyödyllistä (mm. useille veriryhmä O:n edustajille), ja hyötyliikunta puolestaan säästää luontoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keliakia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keliakia. Näytä kaikki tekstit
tiistai 15. maaliskuuta 2011
torstai 10. maaliskuuta 2011
Kiusallinen gluteiini + hyvä huono hiilihydraatti
Suosittelen lämpimästi eilen julkaistua viljojen terveellisyyttä vahvasti kyseenalaistavaa Studio55:n juttua Antti Heikkilästä. Hyödynsin muutamia kirjoituksessa käytettyjä kohtia tätä blogitekstiä kirjoittaessani. Yksi hyvä suositus (ja niitähän riittää) Antti Heikkilästä lyötyy myös Markus Lundströmin blogista, mikä on merkillepantavaa kun hänellä itsellään ei ollut vakavia hiilihydraateista johtuvia ongelmia. Heikkilän neuvot "ovat erittäin käytännöllisesti sovellettavissa myös perusterveen nuoren elämään".
Vuosikymmeniä takaperin keksittiin, että rasvat ovat epäterveellisiä. Niiden sijaan pääasialliseksi energialähteeksi alettiin suositella hiilihydraatteja (sokereita ja tärkkelystä). No, kuten eräs viime viikon Voimala-ohjelman vieraista väitti, voihan se olla että jotkut laihtuvat hiilaridieetillä. Ja voivat aivan hyvin!
Jos hiilareita saa ruokavaliostaan runsaasti, on vain tärkeää muistaa fyysinen aktiivisuus. Mitä vähemmän liikumme, sitä huonommin siedämme sokereita ja tärkkelystä.
Totuus siis lienee se, että kohtalaisen harva meistä sietää hiilihydraatteja siinä määrin kuin niitä suuhumme laitamme. Saamme niitä (+ kuituja) vihanneksista, juureksista, marjoista, hedelmistä, siemenistä ja pähkinöistä... joten mihin ihmeeseen niitä viljoja tarvitaan? Varsinkaan niitä, joissa on valtavasti gluteenia?
Viljat ovat käytännöllisiä - ne säilyvät suhteellisen hyvin. Ja onhan niissä joitakin muitakin hyviä puolia, mutta omalle keholleni ne eivät kyllä kummoista ravintoa ole. Tämän huomaa päivä päivältä selvemmin. Aiemmin olin itsekin jossain määrin vilja-addikti, vaikken sitä silloin myöntänytkään.
Gluteenittomat viljat (esim. riisi, hirssi) ja viljan tapaan käytettävät kasvit (mm. tattari, quinoa) sopivat kyllä suhteellisen monelle, jos ongelma on gluteiinissa. Erään arvion mukaan Suomessa jopa puolet väestöstä olisi yliherkkiä gluteiinille. En ihmettelisi vaikka arvio pitäisi paikkansa.
Mutta lisäksi viljoissa on muitakin ongelmia: lektiinit (varsinkin vehnän) ja hiilihydraatit eli runsas tärkkelyksen määrä. Tärkkelysintoleranssi on termi, josta vasta hiljattain on alettu maassamme puhua.
Itse jätin gluteiinia sisältävät viljat pois ruokavaliostani elokuussa 2009. Ehkä vasta joulukuun alussa aloin huomata, että jaksan paremmin. Jotkut toipuvat nopeammin kuin minä, mutta omiin kokemuksiini nojaten suosittelen erinäisistä terveysongelmista kärsiville 2-6 kuukauden ehdottoman gluteiinitonta ruokavaliota. Tietysti voit käydä testeissä, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että gluteiiniyliherkkyyttäsi havaittaisiin niissä. Itse olin tehnyt sen virheen aiemmin, että jatkoin viljojen syömistä kun keliakiaa ei verikokeella ollut löydetty. Koepalaa minusta ei koskaan ollut otettu. Siitä huolimatta halusin loppukesästä 2009 kokeilla gluteiinitonta elämäntapaa ja enää en voisi siitä tavasta luopua!
Vilkaiskaapa huviksenne sormenjälkiänne. Edellä olevan wikipedialinkin takaa löytyy väite, jonka mukaan glukoosin eli rypälesokerin sietokyvyllä ja sormenjäljillä on yhteys.
Itse puolestani olen enemmän tutustunut - yllätys yllätys - Peter D'Adamon opetuksiin aiheesta. Esimerkiksi
JOS sormenjäljissäsi on viivan muotoisia (mutta ei välttämättä tikkusuoria) syvennyksiä, erityisesti vaakasuuntaisia viivoja (näkyvät yleensä parhaiten peukalossa ja etusormessa) TAI jos sormenjälkesi ovat osittain tai jopa kokonaan vaikeasti tunnistettavissa
-> kärsit hyvin todennäköisesti gluteiiniyliherkkyydestä (tai lektiiniyliherkkyydestä).
Itseltäni löytyy näitä "white lines" -nimellä kutsuttavia viivoja sormistani aika paljonkin. Eivät ole vieläkään parantuneet, vaikka jo näin kauan olen gluteiinia vältellyt. Toisilla paranee, toisilla - no ehkä vielä joskus...?
Huutakaa "hep", jos sormenjälkenne saisivat mielestänne olla kauniimmat ;)
Ei muuta kuin syömään tuoreita vihanneksia (erityisesti paljon lehtivihreää), juureksia, marjoja ja hedelmiä omaa sietokykyä kuunnellen! Omassa terveydentilassanikin huomaan yleensä onko noita tullut syötyä riittävästi. Ellei, ei vireystila ole paras mahdollinen. Veren rautapitoisuuskin saattaa olla huonohko, jos ajaudun syömään liikaa "helppoja" ruokia eli pähkinöitä ja siemeniä, jotka olisivat lisukkeina ja pienemmässä määrin paljon terveellisempiä.
Niin mutta entäs se makeanhimo? Muutamia vinkkejä sen selättämiseen:
- Syö riittävästi sellaista kasvispainotteista proteiini- ja/tai rasvapitoista (mahdollisimman vähän kuumennettuja rasvoja) ruokaa, joka antaa sinulle virkeän olon. Itselläni parhaiten vihannesten kumppaniksi sopii punainen laatuliha (ei sika). Joillakin ehkä villi kala ja/tai palkokasvit, pähkinät ja siemenet.
- Mausta ruokasi hyvin erilaisilla yrteillä ja luonnollisella suolalla (esim. harmaa merisuola, pinkki vuorisuola) sekä voimakkailla mausteilla, jos ne sopivat sinulle. Kokonaiset, juuri ennen käyttöä jauhetut mausteet toimivat parhaiten! Älä turhaan säästele, luonnollisista lähteistä tulevat maut tyydyttävät nälän paremmin.
- Älä käytä keinotekoisia makeutusaineita. Monet sokerittomat tuotteet ovat myrkkyä! Lisäksi ne totuttavat suun liian makealle, jolloin makeanhimosta on entistä vaikeampi irtautua.
- Kun on pakko saada makeaa, syö hedelmiä, käytä lisäksi esimerkiksi suomalaista luomuhunajaa, laadukasta melassisiirappia, vaahterasiirappia tai -sokeria, palmusokeria, koivusokeria ynnä muita keskimäärin vähemmän haitallisia makeuttajia.
Viime aikoina olen entistä paremmin huomannut, että nopeat hiilihydraatit ne vasta kiusallisia ovatkin! Glykeeminen indeksi ei ole aivan turha mittari, korkeaa GI:tä tulee ainakin minun karttaa. Jos olen syönyt vähänkään liikaa nopeita sokereita, niin melko pian yllättää sokerikrapula! Hermostuneisuus, vapina, voimien ja mielenmaltin menetys ihan pikkujutuista... en suosittele, jos huomaat mitä tahansa outoa sokeripitoisen välipalan tai "aterian" jälkeen!
Loppuun haluan ottaa lainauksen alussa linkittämästäni Studio 55:n jutusta:
"Nyrkkisääntönä Heikkilä suosittelee kaikille kroonisesta sairaudesta kärsiville kokeilemaan viljatonta dieettiä. Oma keho on tässä kohtaa paras mittari.
− Jos on vaikka kauhea leivänhimo, se herättää epäilyksen, ettei leipä sovi. Usein ruoka-addiktin merkki on se, että tietty ruoka aiheuttaa aivoissa jotain, joka sekoittaa järjestelmän."
Vuosikymmeniä takaperin keksittiin, että rasvat ovat epäterveellisiä. Niiden sijaan pääasialliseksi energialähteeksi alettiin suositella hiilihydraatteja (sokereita ja tärkkelystä). No, kuten eräs viime viikon Voimala-ohjelman vieraista väitti, voihan se olla että jotkut laihtuvat hiilaridieetillä. Ja voivat aivan hyvin!
Jos hiilareita saa ruokavaliostaan runsaasti, on vain tärkeää muistaa fyysinen aktiivisuus. Mitä vähemmän liikumme, sitä huonommin siedämme sokereita ja tärkkelystä.
Totuus siis lienee se, että kohtalaisen harva meistä sietää hiilihydraatteja siinä määrin kuin niitä suuhumme laitamme. Saamme niitä (+ kuituja) vihanneksista, juureksista, marjoista, hedelmistä, siemenistä ja pähkinöistä... joten mihin ihmeeseen niitä viljoja tarvitaan? Varsinkaan niitä, joissa on valtavasti gluteenia?
Viljat ovat käytännöllisiä - ne säilyvät suhteellisen hyvin. Ja onhan niissä joitakin muitakin hyviä puolia, mutta omalle keholleni ne eivät kyllä kummoista ravintoa ole. Tämän huomaa päivä päivältä selvemmin. Aiemmin olin itsekin jossain määrin vilja-addikti, vaikken sitä silloin myöntänytkään.
Gluteenittomat viljat (esim. riisi, hirssi) ja viljan tapaan käytettävät kasvit (mm. tattari, quinoa) sopivat kyllä suhteellisen monelle, jos ongelma on gluteiinissa. Erään arvion mukaan Suomessa jopa puolet väestöstä olisi yliherkkiä gluteiinille. En ihmettelisi vaikka arvio pitäisi paikkansa.
Mutta lisäksi viljoissa on muitakin ongelmia: lektiinit (varsinkin vehnän) ja hiilihydraatit eli runsas tärkkelyksen määrä. Tärkkelysintoleranssi on termi, josta vasta hiljattain on alettu maassamme puhua.
Itse jätin gluteiinia sisältävät viljat pois ruokavaliostani elokuussa 2009. Ehkä vasta joulukuun alussa aloin huomata, että jaksan paremmin. Jotkut toipuvat nopeammin kuin minä, mutta omiin kokemuksiini nojaten suosittelen erinäisistä terveysongelmista kärsiville 2-6 kuukauden ehdottoman gluteiinitonta ruokavaliota. Tietysti voit käydä testeissä, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että gluteiiniyliherkkyyttäsi havaittaisiin niissä. Itse olin tehnyt sen virheen aiemmin, että jatkoin viljojen syömistä kun keliakiaa ei verikokeella ollut löydetty. Koepalaa minusta ei koskaan ollut otettu. Siitä huolimatta halusin loppukesästä 2009 kokeilla gluteiinitonta elämäntapaa ja enää en voisi siitä tavasta luopua!
Vilkaiskaapa huviksenne sormenjälkiänne. Edellä olevan wikipedialinkin takaa löytyy väite, jonka mukaan glukoosin eli rypälesokerin sietokyvyllä ja sormenjäljillä on yhteys.
Itse puolestani olen enemmän tutustunut - yllätys yllätys - Peter D'Adamon opetuksiin aiheesta. Esimerkiksi
JOS sormenjäljissäsi on viivan muotoisia (mutta ei välttämättä tikkusuoria) syvennyksiä, erityisesti vaakasuuntaisia viivoja (näkyvät yleensä parhaiten peukalossa ja etusormessa) TAI jos sormenjälkesi ovat osittain tai jopa kokonaan vaikeasti tunnistettavissa
-> kärsit hyvin todennäköisesti gluteiiniyliherkkyydestä (tai lektiiniyliherkkyydestä).
Itseltäni löytyy näitä "white lines" -nimellä kutsuttavia viivoja sormistani aika paljonkin. Eivät ole vieläkään parantuneet, vaikka jo näin kauan olen gluteiinia vältellyt. Toisilla paranee, toisilla - no ehkä vielä joskus...?
Huutakaa "hep", jos sormenjälkenne saisivat mielestänne olla kauniimmat ;)
Ei muuta kuin syömään tuoreita vihanneksia (erityisesti paljon lehtivihreää), juureksia, marjoja ja hedelmiä omaa sietokykyä kuunnellen! Omassa terveydentilassanikin huomaan yleensä onko noita tullut syötyä riittävästi. Ellei, ei vireystila ole paras mahdollinen. Veren rautapitoisuuskin saattaa olla huonohko, jos ajaudun syömään liikaa "helppoja" ruokia eli pähkinöitä ja siemeniä, jotka olisivat lisukkeina ja pienemmässä määrin paljon terveellisempiä.
Niin mutta entäs se makeanhimo? Muutamia vinkkejä sen selättämiseen:
- Syö riittävästi sellaista kasvispainotteista proteiini- ja/tai rasvapitoista (mahdollisimman vähän kuumennettuja rasvoja) ruokaa, joka antaa sinulle virkeän olon. Itselläni parhaiten vihannesten kumppaniksi sopii punainen laatuliha (ei sika). Joillakin ehkä villi kala ja/tai palkokasvit, pähkinät ja siemenet.
- Mausta ruokasi hyvin erilaisilla yrteillä ja luonnollisella suolalla (esim. harmaa merisuola, pinkki vuorisuola) sekä voimakkailla mausteilla, jos ne sopivat sinulle. Kokonaiset, juuri ennen käyttöä jauhetut mausteet toimivat parhaiten! Älä turhaan säästele, luonnollisista lähteistä tulevat maut tyydyttävät nälän paremmin.
- Älä käytä keinotekoisia makeutusaineita. Monet sokerittomat tuotteet ovat myrkkyä! Lisäksi ne totuttavat suun liian makealle, jolloin makeanhimosta on entistä vaikeampi irtautua.
- Kun on pakko saada makeaa, syö hedelmiä, käytä lisäksi esimerkiksi suomalaista luomuhunajaa, laadukasta melassisiirappia, vaahterasiirappia tai -sokeria, palmusokeria, koivusokeria ynnä muita keskimäärin vähemmän haitallisia makeuttajia.
Viime aikoina olen entistä paremmin huomannut, että nopeat hiilihydraatit ne vasta kiusallisia ovatkin! Glykeeminen indeksi ei ole aivan turha mittari, korkeaa GI:tä tulee ainakin minun karttaa. Jos olen syönyt vähänkään liikaa nopeita sokereita, niin melko pian yllättää sokerikrapula! Hermostuneisuus, vapina, voimien ja mielenmaltin menetys ihan pikkujutuista... en suosittele, jos huomaat mitä tahansa outoa sokeripitoisen välipalan tai "aterian" jälkeen!
Loppuun haluan ottaa lainauksen alussa linkittämästäni Studio 55:n jutusta:
"Nyrkkisääntönä Heikkilä suosittelee kaikille kroonisesta sairaudesta kärsiville kokeilemaan viljatonta dieettiä. Oma keho on tässä kohtaa paras mittari.
− Jos on vaikka kauhea leivänhimo, se herättää epäilyksen, ettei leipä sovi. Usein ruoka-addiktin merkki on se, että tietty ruoka aiheuttaa aivoissa jotain, joka sekoittaa järjestelmän."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)